Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
#”Se on ihan sama onko se yhteislupa vai pienen seuran oma lupa. Se vastaa yhtä luupäätä. ”#
Ei ole ”yhden luupään” lupia .On vain pyyntilupa jolla voi kaataa JOKO
KAKSI VASAA TAI YHDEN AIKUISEN . Käytäntö on ollut voimassa toistakymmentä vuotta#”Jos suuren alueen kokonais lupamäärää ei kasvateta, niin ei suuren alueen hirvikantaakaan muutu.”#
Koko Suomessa hirvien kaatoprosentti vuonna 2014 oli 88. Oman riistanhoitoyhdistykseni alueella 77% . Täältä löytyy kyllä tasausvaraa riittävästi , kun se mahdollisuus osataan ja halutan käyttää .
Valtakunnan tasolla 12 % ja kuntamme kohdalla 33% pyyntiluvista jäi käyttämättä .Kun kaatoprosentti on alle 90 , on lupia myönnetty tarpeeksi . Edellis syksyn havaintokortit kertovat hirvien määrän ja sen perusteella tehdään kaatosuositukset . Jos havaintoja on niukasti , myönnetään lupiakin vähemmän .
Oliko tuo lupien riittävyys Tanelin ,vai seurueiden kanta ?
Pihalla todellakin olen ja metsässä useamman pitäjän alueella likimain 300 päivänä vuodessa . Mutamien talvehtimisalueiden tyhjenemistä olen seurannut viimeaikoina tiiviisti paikanpäältä työtehtävien ohella . Ennen satapäinen talvehtiva tokka on tänään laskettavissa yhden käden sormin .
Hirvitiheys Tanelinkin masemissa on pudonnut huippuvuosista merkittävästi . 2,7 hirveä tuhannella pitäisi olla jo aivan siedettävissä oleva määrä . ..Paljonkos niitä hirviä nykyisellään kaatuikaan vuosittain , kun enimmillään kerroit 600:n hirven teurastustalkoista ?On syytä muistaa , että on jo alueita , joilla on jouduttu turvautumaan rauhoituksiin . Lienee luonnollista , että hirvikanta näillä alueilla kasvaa ja kasvuprosentit ovat kovia , kun lähdetään alhalta liikkeelle .
Meillä on tällä hetkellä kaadettuna pari aikuista ja pari vasaa .
Perjantain puolivälin palaverissa selviää , loppuuko homma siihen .
Enimmillään kaadoimme 27 eläintä vuodessa . Ainakin täällä on saatu jotakin aikaan ja asutaan ihan keskellä Suomea : )#”Kysymys on nyt siitä, että hirvien määrä on viime vuosina lisääntynyt yleisesti niin, ettei yksittäiset hirviseurueet pysty ongelmaa hoitamaan.”#
Juuri tätä tarkoitusta varten on olemassa yhteislupamenettely .
Esim. meillä koko pitäjä kuuluu samaan yhteislupaan . (Tosin jossakin pitäjässä asia on ratkaistu niinkin , että on vain yksi iso seura .)
Metsästyksen painopistettä pystytään siirtämään nopeastikin
sinne ,mihin on muodostumassa tihentymiä . Seurat voivat keskenään sopien toimia joustavasti tilanteen vaatimalla tavalla .Kehottaisi jokaista tarkistamaan metsästysvuokrasopimuksesta
ehdon , joka koskee yhteislupaa . Suosittelisin vielä , että soppariin kirjoitettaisiin varmuuden vuoksi , että vuokrattu alue PITÄÄ liittää yhteislupa-alueeseen . Lisäksi yhteislupa-alueen koko tulisi olla kymmeniätuhansia hehtaareita nykyisen muutaman tuhannen
sijaan . Pelkästään tällä keinolla mahdollisuudet toimia tehokkaasti riittävän laajalla alueella kasvavat . Tässä saatta olla myös keino sulauttaa sopivan tilaisuuden tullen verenvähyyttä poteva seura toimivampaan kokonaisuuteen . Jatkuvuus on näin turvattu .Olen kertonut koko joukon keinoja , joilla hirvien määrää pystyttäisiin pudottamaan . Omala reviirilläni homma on onnistunut yli odotusten . Mentiin 1 hirvi / 1 000ha tasolle . Nyt kantaa kasvatetaan vähän .
Tärkeimmät keinot olivat tiivis yhteistyö eri tahojen kesken , erityisesti seurueiden välisen yhteistyön lisääminen , ja luottamus siihen , että riistaviranomaisten suositukset perustuivat tosiasioihin . Ovat perustuneet .On varmasti lisääntyvä määrä alueita , joilla ei ole enää riittävästi metsästäjäpotentiaalia tarpeellisen metsästyspaineen luomiseksi .
Siellä , parempia keinoja odotellessa , kannattaa turvautua tehostettuun taimikonhoitoon . Myös naapurin taimikoiden kuntoa kannattaa tarkkailla . Hoidettukin taimikko saattaa kokea kovia , jos lähistöllä on hirville runsaasti syötävää suojaisissa olosuhteissa .Taneli ja ”Puun takaa” hoitavat kiistatta esimerkillisesti metsiään .
Kemeraehtojen muutos parantaa toimenpiteiden vaikutuksia entisestään myös hirvien kohdalla .
Kehottaisin kuitenkin olemaan tiiviimmässä yhteydessä paikallisiin hirviseurueisiin ongelmien ratkaisemiseksi . Vastaukset kysymyksiin hirvkannan koostakin vastaisivat paremin paikallisia olosuhteita .Hirviporukkaan voi muuten liittyä asettomatkin . Tekemistä löytyy kaikille . Viestinnälliset ongelmatkin on helpompi ratkoa
kasvotusten . Vaikutusmahdollisuus seuran jäsenenä on suurempi verrattuna puskista huuteluun . Merkittäviin toimenpiteisiin ryhtyminen hirvikannan suhteen vaatii aina dokumentoitua tietoa asioiden tilasta . Yksi simäpari lisää kasvattaa myös mahdollisuutta tehdä enemmän hirvihavaintoja …vai pelottaako , että hirviä ei kenties olisikaan sitä määrää , mitä joidenkin mielikuvitus on tuottanut ?Reaktioaika on hyvälläkin ampujalla monesti liian pitkä . Paikallaan seisseen hirven liikahtaminen ratkaisevalla hetkellä voi aiheuttaa osumapisteen siirtymisen 60-70 cm takse ampujan ehtimättä edes tajuta , että osuma tulee olemaan huono . On tapauksia , jossa radalla huipputuloksia säännöllisesti ampuva on posauttanut täyden pummin edellä kuvatussa tilanteessa . Useimmin kuitenkin käy niin , että ammuttu eläin vaeltaa kilometrikaupalla masu kipeänä , jos armahtavan luodin lähettäjää ei satu olemaan kulkureitillä . Tämä tilanne realisoituu toimittaessa yksin . Suurriistaa metsästetään seuruemetsästyksenä eläinsuojelullisistakin syistä .
Olisi mielenkiintoista tietää , mitä olisi seurannut , jos lupamenettelyä ei olisi ollut 2000-luvun alussa . Kukaan ei uskonut , että hirviä on niin paljon . Riistaviranomaisten saamien havintotietojen pohjalta kuitenkin päädyttiin moninkertaistamaan lupamäärät . Jos tätä järjestelmää ei olisi ollut , tilanteeseen ei kukaan olisi ymmärtänyt reagoida riittävällä päättäväisyydellä . Olisi metsästetty niin kuin ennenkin ja salista olisi saatuu vuosi vuodelta helpommin . Aiheutuvien vahinkojen määrää voi vain arvailla .
#”Eikä sinunlaistesi mielestä kuuluisikaan toimia. Kun vastustat lupavapaata yksin metsästystä.”#
Tällä kohtaa ihmetyttää , miten hirvijahtiin osallistunut henkilö voi haaveilla jahdista yksin . Eikä koiraakaan olisi apuna . Niin satavarmaa ampujaa ei löydy mistään , että epäonnistumisen mahdollisuus voitaisiin jättää täysin huomiotta . Haavakoita on haeskeltu kilpailutoimintaa harjoittavien huippuampujienkin jäljiltä . Tavismetsästäjien kohdalla epäonnistumisen riski kohoaa toiseen potenssiin .
Kun huono osuma tulee , mistä apuvoimat ja toimivat koirat !?Ja on niitä hirviä jahdattu , vaikka on perhettäkin .Parhaillaan omassanikin oli vaimo mukaanlukien 5 opiskelijaa tai koululaista . Lisäksi nuorisossa on ollut eri tason aktiivisia kilpaurheilijoita aina SM-tasole asti . Vajaa kuukausi sitten napsahti perheeseen ensimmäinen Suomenmestaruus . Roudarin roolissa olen elänyt viimeiset 25 vuotta . Onneksi sitä taakkaa on jaettu tasan puolison kanssa .
Konehommiakin saisi painaa viikonloput läpeensä , mutta nakittivat jahtivoudiksi jälleen kerran . Siihen virkaan ei ole tungosta .
Täytyy tunnustaa , että hirvijahti alkoi maistua puulta 2 000-luvun alkupuolella , kun työmaat olivat kaukana , lasten harjoituksia ja pelejä jokaiselle viikonpäivälle ja kaadettavia hirviä kaksi otusta per seurueen jäsen useana syksynä peräkkäin . Muutaman välivuoden jälkeen eksyin taas harrastuksen pariin ….A, B, C , D, E
D-kohtaan täydennyksenä , että en ole teollisuuden lobbari . On vain muuten kiinostus vaikuttaa mielipiteisiin metsäalan toimintaympäristön ja yleisen tuottavuuden parantamiseksi .
Muutama vuosi sitten , metsälakiuudistusten ollessa vireillä , soitin ahkerasti rumpua taimikoiden varhaishoidon tehostamisen puolesta ja tukien ohjaamiseksi biologisesti suotuisampaan ajankohtaan .
Energiarisukoiden suosimista vastustin kokemuksiini perustuen ankarasti .Hyvällä mielellä olen seurannut , että rummutus ei ole ollut turhaa .
Risukontuotantopalkkiot on ajettu alas ja taimikoiden varhaishoito on saanut puolestaan oikea-aikaiseen toimintaan kannustavaa rahallista tukea .
