Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kertomani perustuu koettuihin tapauksiin . Teoria ja käytäntö ovat joskus varsin etäällä toisistaan .
Hirviä metsästettäessä metsähallituksenkin maille vaaditaan metsästystapaa , joka on seuruemetsästystä . Käytännössä on siis kuuluttava aina johonkin metsästävään ryhmään , mikäli aikoo hirvimetsälle .
Tälle menettelylle on hyvin vahvat käytännön perusteet .
Näissä keskusteluissa kuitenkin aika-ajoin puhalletaan henkeä ajatukseen , jossa kuka tahaansa saisi posautella maillaan hirviä milloin tahaansa .Jokainen vähänkin metsästänyt tietää riskit , jotka homma sisältää . Näille noviiseille asia ei tunnu oikein aukeavan .
Usein joudutaan tilanteisiin , joissa ei pärjätä yksin . Toisaalta mikään ei ole niin rajattua , kun metsästää vain omalla maalla . Toimivaltuudet päättyvät tilan rajalla . Tilanne ei läheskään aina . Yhtenä esimerkkinä on , että tietyllä isommalla alueella luvallisessa metsästyksessä ammuttiin yksi ohilaukaus yhdeksää hirven kaatoon johtanutta laukausta kohti . Varsin harva eläin kaatui niille sijoilleen ja kaatoon päätymiseksi oli käytettävä useita laukauksia .
Voi vain arvailla , mikä olisi heikkojen riistalaukausten osuus näiden omilla maillaan harvakseltaan hirviä paukuttelevien kohdalla . Apuja ongelmatilanteissa olisi myöskin niukasti tarjolla .#”Ei myyntilakon järjestäminen ole lain vastaista ”#
Kerran moisessa mukana olleena totean , että ei myöskään järkevää .
Puun hinta putosi kuin kivi vuosikymmeneksi aivan pohjamutiin .
Tukki ja kuitu olivat hinnataan lähes samanarvoisia . Lisäksi ylisuuri tukki (nykyisin haluttu sorvitukki) tehtiin vuosikausia kuiduksi .
Oksiakaan tukeissa ei saanut olla ollenkaan .
Täydellinen floppi koko tapaus ….ja häpeän tunnustaa , että olin siihen aikaan innolla sitä kannattamassa….Jp:lle
Ilmeisesti tuosta on jo aikaa . Partuunat on saanut ostaa jo vuosia pelkästään esittämällä aseen hallussapitolupa . Erillista lupaa patruunoiden hankkimiseen ei tarvita .Lupakäyäntöjen tiukentuminen ”palikkatesteineen” on varmasti lopettanut joidenkin vanhempien henkilöiden metsästysharrastuksen esimerkiksi aseen rikkouduttua . Uutta ei enää hankita , kun lupaprosessi katsotaan liian työlääksi .
MJO:lla on ollut hyvät suhteet .
Esimerkki , jossa meiltä kysyttiin lausuntoa aselupaa varten , oli aivan todellisesta elämästä. Kyseisessä tapauksessa toiselle pakkakunnalle muuttanut nuori mies haki varsinaista lupaa ennestään olleen rinnakkaisluvan tilalle isänsä luopuessa luvan kohteena olleesta aseesta . Lupaa ei olisi annettu , jos tämä nuori mies ei olisi saanut suositusta seurastamme . Näin Tampereen seudulla muutama vuosi sitten .
Perintöaseiden kohdallakin lupien saamien on tuottanut isoja vaikeuksia aktiivimetsästäjillekin . Lupaprosessit ovat kestäneet puolikin vuotta eikä kaikkiin metsästystarkoitukseen sopiviin aseisiin
ole saanut hallussapitolupaa . Tästäkin on kokemuksia oman seuran sisällä .
Aika tarkkana pitää lupaa hakiessa olla sanomisiensakin kanssa .
Tuskin riittää , jos sanoo , että meinaan hirviä tuolla meidän perämettässä kaadella .#”Perehdy asioihin ”suorittava” ennenkuin esität ne totena. ”#
Tänä päivänä tilanne on vähän eri , kun esim.sillon , kun MJO on aseensa hankkinut . Minullakin on koko joukko aseita eikä viranomaiset pari vuosikymmentä sitten paljon kyselleet , missä ja miten asetta aikoo käyttää . 9 millin ”kulmarautaa” esitellesäni luvanhankintatilanteessa poliisi totesi vain , että ompas aseessa iso reikä . Hankin aseen srva-toimintaa varten .
Nyt on esitettävä huomattavasti perusteellisempi selonteko aseen käyttötarkoituksesta . Lisäksi kysytään missä asetta käytetään . Pienriista-aseen saa toki helpostikin hankittua , kun omistaa maata , mutta hirviaseen kohdalla tilanne on tiukempi . Kuten edellä mainitsin esim . meille on tullut varmistava kysely viranomaisen taholta , kun seuran jäsen oli hankkimassa hallussapitolupaa hirviaseeseen . Sama tilanne on uuden aseen hankkijalla edessä , vaikka metsästäisikin ryhmässä valtion mailla . Jollakin tapaa varmistetaan , pitävätkö aikeet paikkansa .
Tarkasti ottaen rajasin uuden hirviaseluvan saamisen ehdon siihen , että henkilö aikoo metsästää sillä vain omalla maalla eikä asianomainen kuulu hirviseurueeseen . Tällä perusteella uutta aselupaa ei heru , ellei omista vähintään 1 000 ha yhtenäistä metsästyskelpoista maa-aluetta .
Mutta miksi tyytyä metsästämään vain omalla maalla , kun rajat estävät toimintaa niiden ulkopuolella ? Seurueen jäsenenä on mahdollista viedä metsästysprojektit loppuun omien maiden ulkpuolellakin , kunhan asianomainen pysyy seuran rajojen sisällä . Hommaa voi laajentaa tarvittaessa vielä kauemmaskin tilanteen niin vaatiessa , jos seura kuuluu yhteslupaan ja asiasta sovitaan erikseen toisen seuran kanssa .
PS. Yksin metsästyksen ”edut” tulevat kyllä tutuksi , kun saalis jatkaa matkaa rajojen ulkopuolelle tai menee kuolemaan syvään viemäriojaan tai vetelälle suolle .
Siinä on tunteet pinnassa ja tuoksuja luvassa : )#”Harrastajat saa alkaa korvaamaan laiduntamisen aiheuttamat vahingot. ”#
Eiköhän tässä ole jo muutamaan kertaan todettu , että vahinkoja korvataan jo tälläkin hetkellä . Kerätyt kaatolupamaksut on tarkoitettu kokonaan korvauksiin ja vahinkojen ennaltaehkäisyyn . Jostakin syystä vain kolmannekselle kerätyistä varoista on käyttöä .
#”Suorittavalle ettei kysellä senjälkeen jos saadaan vapaa kaato-oikeus omille maille. Lainsäädäntö ei tunne nytkään metsästysseurapakkoa aseenkantoluvan saantiin.”#
Vapaata kaato-oikeutta omalle maalle ei tule koskaan . Hirven voi toki kaataa ilman mitään uudistuksia , kun liittyy hirviseurueeseen , hankki riittävästi metsästyskoemusta ja tulee valituksi metsästyksen johtajaksi tai varalle . Tämä virka on luonnollisesti ansaittava ja osaaminen osoitettava . Yksin tapahtuva suurriistajahti ei ole aloittelijan hommia .
Tästä asiasta on kohtalaisen vankka kokemus itsellänikin . Ei taida ihan kahden käden sormiin mahtua pelkästään (X)omille maille ammutut hirvet . Koiramiehenä ja metsästyksen johtajana tämä oli mahdollista ja taito riitti koko prosessiin – pystystä pakkaseen .Meidänkin seuraa on useampaankin kertaan lähestytty aselupa-asioissa ja varmistettu , että hirviväljän hankinta-aikeissa oleva henkilö on seuramme jäsen . Haulikko on eri asia .
Vastuuta on kannettu neuvomattakin jo pitkään . Tein jo vuonna 1989 pitäjämme hirvimiesten kevätpalaverissa ” tyhmän” kysymyksen , kun yhteislupamenettelyasia oli esilllä . En kysynyt , että kuka kannattaa vaan KUKA EI KANNATA pitäjän kattavaan yhteislupaan siirtymistä ? Yhtään kättä ei nousut ja siitä lähti metsästäjien yhteistyön kehittäminen liikkeelle . Pientä murinaa tosin poislähtiessä kuulin kriittisimpien suista , mutta arvostelu laantui , kun edut huomattiin . Pätösvalta asioissa jäi edelleen
seuroille itselleeen . Yhteistyö ei ollut pakollista vaan mahdollista , jos niin sovittin .Samalla porukalla vuosikymmen myöhemmin lähdettiin riistaviranomaisten suosittelemaan hirvikannan alennustalkooseen . Olimme varmasti ensimmäisten joukossa tavoitteen saavuttamisen suhteen . Pelkästään yksituumaisesti suosituksia noudattamalla viime syksyn talvehtimaan jäänyt hirvikanta oli (ties moenenko kerran tämäkin pitää toistaa! ) kaksi yksilöä tuhannella hehtarilla . Sen seuran alueella , jolle Tiirola& kumppanit maansa vuokraavat tiheys oli 1 / 1 000ha .
Oman seurani aluella on vain kolme pyyntilupaa jäänyt käyttämättä vuoden 1972 jälken . Toissa vuonna laitoin pari lupaa hyllylle , kun hirviä ei ollut missään . Toisaalta useana vuonna olemme hakeneet ja saaneet ylimääräisiä lupia yhteisluvasta ja antaneet muutaman naapuriseuran metsästää kiintiönsä täyteen maillamme .
Tuohon Mikon esittämään esitykseen lupien päivittämisestä jahtikauden aikana yhdyn täysin . Toimenpide olisi periaatteessa mahdollista toteuttaa jo tulevana syksynä , kun riistatietojen raportoinnissa siirrytään sähköiseen ja reaaliaikaiseen menettelyyn .
Lupapankit hieman isommiksi ja jako loppukaudesta sinne , missä hirviä on eniten .da daa !
Kyllähän se keljuttaa , kun mehänpojalle ei ole tullut kutsua leijoniin eikä hirviporukkaan : )
Tuo ”mehän poika” voisi järjestää omassa pitäjässään pilottihankkeen esittämänsä toimintamallin testaamiseksi . Katsotaan sitten , löytyykö
siellä tarpeeksi myönteisiä kokemuksia hankkeen viemiseksi eteenpäin . Sen jälkeen ajatus voidaan viedä laajempaan käyttöön . . ..että eikun sanoista tekoihin ! Jäämme mielenkiinnolla odottamaan raporttia aiheesta . Nuo vuosikymmenen takaiset VTV:n pohdinnat kelpaavat tänä päivänä tuskin edes intiimiin hygieniaan .