Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
On muuten ihan omakohtaista kokemusta glyfosaatin kytöstä . Heinänviljelyn tultua lohkolla finaaliin kaikki kasvusto hävitettiin glyfosaatilla ennen viljelykierron suraavaa kasvia.(on muuten ns. kasvinsuojeluaineiden käyttön kaupalliseen tarkoitukseen mahdollistava tutkintotodistuskin taskussa)
Ja ne diiselin päästöt eivät ole ihan pikku juttu . Koneita kehitetään koko ajan vähäpäästöisemmiksi , mutta toiminnan tulokset vesittyvät , kun judutaan askartelemaan alati huononevissa olosuhteissa .
Nytkin on loroteltava kitkeränhajuista silmät kuivaavaa synteettista ureaa lähes kympin pänikkä vuorossa suihkutettavaksi polttoaineen sekaan .Pitäisi vähentää päästöjä , mutta pusikkoisilla työmailla löpöä palaa entiseen malliin tai jopa ylikin…ja ureat siihen päälle .
Urean käsittelyä pidän huomattavasti ongelmallisempana glyfosaatin käyttöön verrattuna …ja meneehän sitä keinotekoista kusta sata litraa päivässä kantoihinkin kesäaikaan .
Pieni annnos glyfosaattia sopivalla hetkellä taimikonhoitotöissä ei pitäisi olla ongelma . Käyttö tapahtuu korkeintaan kerran 70 vuodessa samalla lohkolla. Kun istutustaimet saavat hyvän lähdön kasvuun , ei torjunta-ainettakaan enää tarvitse käyttää . Elinvoimainen taimikko hoitaa itse itsensä ilman myöhemmän vaiheen lisäaineita.Kuinkas torjutaan juolavehnä ilman glyfosaattia ? Ennen käytettiin avokesantoa vaihtoehtona . Usein jälkimmäinen vaitoehto epäonnistui saaden tilanteen vain pahenemaan . Pelto alkoi tuottaa vähemmän ja tuotettua satokiloa kohden oli käytettävä enemmän työtä ja konevoimaa .
Haapa , metsän rikkaruoho , tarvitsee tehokkaat lääkkeet . Glyfosaatti oikein käytettynä (ei lotrattuna) on hyvä sellainen . Sipaisu kantoon tai taskutus , niin vot !
Torjunta-aineiden käytön vähentyminen näkyy huolestuttavasti nuorten metsien kehityksessä . Puuta korjattaessa on polttoaineen kulutus jopa kaksinkertainen korjattua kuutiota kohden siellä missä taimikonhoito/vesakontorjunta on jäänyt tekemättä . Löytyy nimittäin verrokkikohteita , jotka on käsitelty esim. glyfosaatilla .Metsän kasvu on lähtenyt hyvin käyntiin ja puuta on tuplaten päinvastaiseen esimerkkiin verrattuna . Lisäksi vaikutus on pysyvä . Kasvatuskierron aikana voi säästyä satoja litroja ”löpöä”/ha , kun käytetään litra glyfosaattia oikeaoppisesti .…tämäkin vielä !
Kauppalehdessä tänään :
#”Venäjän hätätilaministeriön käskykirje askarruttaa suomalaista bisnesyhteisöä.
Pietarilainen Baltinfo-uutistoimisto julkaisi maanantaina dramaattisen uutisen otsikolla ”Pietarilaistyönantajat valmistautuvat ydinsotaan”.
Baltinfo kertoi maan hätätilaministeri Vladimir Putškovin antamasta käskykirjeestä eli prikaasista, jonka mukaan pietarilaisyritysten on vastaisuudessa hankittava kaikille työntekijöilleen kaasunaamarit ja joditabletteja kemiallisen iskun tai ydinasehyökkäyksen varalta. Määräystä laiminlyöviä yrityksiä uhataan ankarilla sakoilla. ”#
Voihan ne kuuset toki kaataa , mutta entäpä , jos koivikko on läpilaho? On tehtävä avohakkuu ja uudistaminen . Kuvetta joutuu kaivelemaan tuossa tilanteessa .
nimim.” 950 motista koivua , vain vähän toistakymmentä kuutiota tukkia.”
….eikä sitä koivuakaan suunnitelman mukaan pitänyt kovin merkittävästi olla . Reilu kaksi kolmasosaa poistettavien puiden kuutiomäärästä niitä kuitenkin löytyi . : )Metsäsuunnitelmien puutteisiin näyttää edellen kuuluvan , että
runkojen tukkiosuus määräytyy pelkästään läpimitan perustella . Todelliseen laatuun ei kiinnitetä juurikaan huomiota . Myös se , että suunnitelmaa ei ole toteutettu vuosikausiin , johtaa tukkiosuuden alenemiseen . Konttorilla tehty todellista tilannetta vastaamaton suunnitelman päivitys ei tilannetta paranna .Puulajisuhteet kuutioissa mitattuna heittävät varsin usein
häränpyllyä .
Monissa tapauksissa esim.koivua pitäisi esiintyä vain nimeksi , mutta määrä onkin yllättäen moninkertainen suunnitelman tietoihin verrattuna . Tämäkin johtaa tukkiosuuden alenemiseen . Havupuu ei ole yksinkertaisesti kehittynyt tukiksi koivujen puristuksessa .Olen vahvasti sitä mieltä , että runkojen apteeraus ja katkonta on olematon ongelma sen rinnalla , että leimikoiden puustoarviot ovat epätarkkoja . Tilanteeseen puututaan vasta hyvin suurten eroavuuksien toteamisen jälkeen . Tällöinkin haukutaan helposti väärää puuta . Puukauppaa suunniteltaessa olisikin ensitöiksi huolehdittava siitä , että leimikko kunnostetaan niin , että puuston arviointi onnistuu helposti . Tämän jälkeen odotukset ja todellisuus ovat paljon lähempänä toisiaan.
” Metsä on nähtävissä puilta ”.#” Kyllä täällä lähelle kymppiä kuutiolta ylimääräistä maksetaan. Liekkö sitten mukava lahjoittaa myyjäosapuolelle mania aivan turhasta eli tyhjästä pohjasta käytännössä.”#
Niinpä…Pari metsätoimihenkilöä pohti puukaupallista toimintaa . Olivat kovasti kiinnostuneita ostamaan puita . Leimikkoa he vertasivat keskusteluissaan ”morsiameen”. Kaipasivat kovasti hyvässä kuosissa olevia ”morsmaikkuja ”. Niille olisi kysyntää .
Kannattaa jatkossa todellakin miettiä , miltä se morsian näyttää ja millainen ”sielu” sillä on.
Voi olla , että Jessen esittämillä hintaeroilla on ihan oikeat perusteet .
Sievältä prinsessalta näyttävä ”morsian” kannustaa panostamaan enemmän ”suhteen” luomiseen verrattuna lumppuihin pukeutuneeseen kovia kokeneeseen katunaiseen . Jälkimmäisestä ovat kiinnostunet vain laitapuolen kulkijat ja hekin vain satunnaisesti .
Sama koskee leimikoitakin ja se näkyy hinnassa. : )Arviotkin heittävät melkoisesti – molempiin suuntiin . Kuitenkin niihin luotetaan , kuin raamattuun . Virheellisen arvion tekijä selviää varsin vähillä toruilla verrattuna esim . metsäyhtiöön , joka puut korjaa .
Kaluston mittauksen oikeellisuus on jatkuvassa seurannassa .
Tämä siksikin , että puut viedään eri osoitteisiin koneen mittaamien tietojen perusteella . Dimensiotkaan eivät osuisi kohdalleen , jos mittalaite ei toimi oikein . Kaikesta huolimatta virheelliseen arvioon ja jopa naapurin mielipiteeseen tunnutaan luotettavan enemmän.Ei tarvita , kun isompi hoitamaton alue leimikolla niin puumäärä
putoaa jopa puoleen ja hoitamattomasta keppimetsästä kertyvän kuidun osuus tuplautuu suhteessa tukkiosuuteen.En tiedä onko kyseesä ”vihreä” persoona , mutta Äänekosken
tehdashankkeesta on vielä pari valitusta käsittelyssä . Toisessa tapauksessa kantaja vaatii satojen tuhansien korvauksia juomavesien pilaantumisesta . Korvauksien saajina valituksen
tekijä , hänen lapsensa jne. Kummalliseksi asian tekee se ,että kaikki ”asianosaiset” asuvat pääkaupunkiseudulla .
Olisihan se soma , jos iso hanke kaatuu tai pitkittyy moisen pelleilyn tuloksena .Sama ilmiö on rajoittamassa paikallisen väestön tekemisiä muillakin sektoreilla . Maa-aineksenotto on samanmuotoisen terrorismin kohteena . Verbaalisesti lahjakas kesämökkiläinen on saanut tärkeitäkin hankkeita ”kiville”.
Puuta muuten riittää kasvaviin tarpeisiin yllin kyllin , jos metsiä hoidetaan vähänkin nykyistä paremmin . Ne hoitamattomat joutavat suosiolla suojelualueiksi . Eihän niissä nytkään tapahdu mitään 30 vuoteen. Metso-ohjelmassa lyhin suojeluun käytettävä aika on ainoastaan 10 vuotta .
