Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
”Kapinan” tarkoitus on palauttaa lakipykälät järkevään muotoon .
Tällä hetkellä raamit ovat niin tiukat , että jopa välttämättömien toimenpiteiden toteuttaminen on tehty mahdottomaksi . Akuuteissakaan vaara-ja vahinkotilanteissa ei voida toimia…paitsi tiheästi asutulla kaupunkiseudulla . Ihmisten yksilöinä kuitenkin pitäisi olla tasavertaisia vaaran uhatessa asuinpaikasta riippumatta koskipa tilanne henkeä tai omaisuutta.Moniko muuten tietää , että hybridisusien tekemiä vahinkoja ei korvata valtion varoista ? Vielä harvempi tunnistaa oikean ja hybridin toisistaan .
Perhossa kaadettiin parikymmentä vuotta sitten neljä karvaturria yli 20 suden joukosta . Kaadetuista vain yksi oli oikea susi . Montakohan hybridiä on jäänyt sukua jatkamaan . Ainakin poikkeuksellisesti käyttäytyviä susia tuntuu löytyvän joka puolelta Suomea .
Susien kokonaismäärän ilmoitetaan vähentyneen voimakkaasti . Kuitenkin esimerkisi ajoneuvojen alle jääneiden yksilöiden määrä on osoittanut selvää kasvua vuoden 2007 jälkeen. Eri syistä tutkimuspöydälle päätyneiden kuolleiden tai tapettujen susien määrä on kasvanut 1/ vuosi tasolta 8-10/vuosi tasolle . Törmäys ajoneuvoon on todettu yleisimmäksi kuolinsyyksi . (hauleja on kuitenkin löytynyt lähes jokaisesta raadosta)
Kiitos Timpalle tarkennuksesta tiealueen puiden omistussuhteista .
Esittämässäni tapauksessa maanomistaja ei olisi sallinut puiden kaatamista tiealueeksi merkityltä alueelta lainkaan . Kyseessä oli kahden pitäjän välisen tien reuna-alueiden leventäminen täyteen leveyteen lunastusrajoja myöten .
Samanlainen savotta on lopuillaan tällä hetkellä valtatie 23:lla Jyväskylän länsipuolella . Taitaa olla UPM: n urakkaa tuokin . Metsuri on raivannut risut , energiapuukone kaadellut vähän isommat puut ja monitoimikoneela on valmistettu ainespuuosuus lähes 20 km:n matkalta valtatien molemmin puolin . Työ on kestänyt kolmisen kuukautta .
Teknisesti urakka on vaativa vaihtelevien olosuhteiden vuoksi . Tekijöilleen tuskin myöskään tästä syystä mikään kultakaivos. On sähkölinjaa , tilanrajoja , risteyksiä, kallioita ja jyrkästi viettävää pengertä koko matkalla . Muutama suo ja kosteikkokin mahtuu työtä hankaloittamaan.
Eikä muuten ole ihan lähivuosina pelkoa , että tielle kaatuu puita .
On nimittäin sen verran aukeaa tien molemmin puolin .
Samanlaista tekemisen meininkiä kaivattaisiin sähkölinjojenkin reuna-alueille.#”Tanelin mielestä salametsästys on hyväksyttävää,jopa suotavaa,niinkö?”#
Tuo kysymys pitäisi heittää niille lukuisille lammastarhureille , jotka ovat keräilleet lampaiden raatoja ja teurastusjätteitä susien hyökkäysten jäljiltä .
Voisit esittää saman kysymyksen myös henkilölle , joka ylpeänä kahvipöydässä istuessamme esitteli kahta pihalla kirmaavaa nuorta ajokoiraa ja , jotka paria kuukautta myöhemmin joutuivat suden suuhun.
Vastauksen saisit varmasti siltäkin nuorelta perheenäiditä , jonka kissan susi kävi nappaamassa pihasta aivan silmien alta perheen ollessa iltakahvilla puutarhassa . (ei muuten nukuttanut lastaan pihalla lastenvaunuissa tämän jälkeen)——-
Tämä viimeisin kapina varmasti johtui osittain siitä , että hirvikoirat oli jätettävä susivaaran takia pihapiiriin hirvijahdin ajaksi . Kaatoprosentit jäivät susialueilla alhaisiksi tästä syystä .
Sudet eivät kykene pitämään hirvikantaa kurissa , vaikka saalistavat 24/7 . Liikkeelä hirvet kuitenkin pysyvät edellä mainitusta syystä jatkuvasti . Jatkuva liikkeelläolo puolestaan johtaa entistä useammin epätoivottuun kohtaamiseen hirven ja auton välillä. Runsas liikkuminen lisää myöskin energiankulutusta . Tästä johtuen taimikkovahingotkin lisääntyvät.
Pidetän vain koirat pirtissä , mutta ei sitten myöskään syyllistetä metsästäjiä hirvikannan kasvusta ja mahdollisista seurannaisvaikutuksista.
#”Tämä vaatii erityisesti ennakoivaa toimintaa ja yhteistyötä maanomistajan kanssa. Erityisesti nykyisin puuttuu se taho joka sen ennakoinnin yhtiöissä tekisi. Tämä tilanne on tietoisen toiminnan tulosta.”#
Yhteistyön puuttuminen eri tahojen kesken lienee yksi keskeisimmistä ongelmista. Maanomistajan asuminen toisella paikkakunnalla vielä syventää ongelmaa . Yhteyksien pitäminen on hankalaa tai viesti ei mene perille . Joskus käy niinkin , että kauempana asuva ei koe sähköyhtiön lähettämää tärkeääkään viestiä merkittäväksi , kun ei ole itse paikalla tilannetta toteamassa . Näin lienee tapahtunut edellä mainituissakin tapauksissa , joissa huomattava määrä kaadettuja puita on jäänyt maahan mätänemään.
Tiedottaminen raivaustöistä on voitu hoitaa maakunta-tai paikallislehden palstalla yleisilmoituksella , jota välttämättä monikaan ei ole huomannut . Tiedoitusvelvollisuus on kuitenkin sähköyhtiön puolelta hoidettu .#”Myös metsänomistajien asenteet ovat tulleet hankalemmiksi. Aiemmin kun yhtiöt olivat yleishyödyllisiä, ne investoivat voittonsa linjoihin ja maanomistajakin näki oman etunsa olevan edes hiukan samansuuntainen. ”#
Hankalat ja omista eduistaan kynsin hampain kiinni pitävät maanomistajat tuovat mukanaan omat haasteensa raivaustöihin.
Tämä kävi ilmi yrityksemme tehdessä tienvarsien raivauksia ja tiealueiden levityksiä lunastetun alueen levyisiksi. Jotkut viereisen maa-alueen omistajat pitivät tienreunapuita ominaan , vaikka merkitty tiealueen raja kulki useita metrejä metsän puolella .
Työt oli keskeytettävä muutamaan otteeseen asian selvittämiseksi.
Pitkien palaverien jälken hommia jatkettiin . Nämä palaverit soisi kuitenkin pidettävän ennen , kun varsinainen työsuoritus alkaa.Kerrataan vielä , että sähköyhtiöiden oikeudet kaataa puuita johtoalueen ulkopuolelta puuttuvat . Tätä tuskailee linjoilla työskentelevä korjausporukka.
On outoa , että metsänomistaja vastustaa muutaman raippakoivun kaatamista . Sen raipan arvo on nolla , kun se kaatuu linjan pälle .
Kaiken lisäksi saattaa seurata tunteja kestävä sähkökatko ja mahdollinen sähkölaitevaurio samaisen tapahtuman seurauksena
kyseisen mo:n taloudessa.Mitä tulee mhy:n rooliin vierimetsien hoidossa , lienee järkevintä antaa mhy:n hoitaa asiakasyhteydet , kun ollaan tekemisissä isompien kokonaisuuksien kanssa . Nythän johtoalueilta kaadetut puut jäävät maatumaan juuri siksi , että metsänomistajakohtaiset puumäärät ovat liian vähäiset yksinään kannattavasti talteenotettaviksi.
Useamman maanomistajan yhteismyyntinä voisi markkinarakokin aueta.
Pirautin puhelun aiheesta metsävaltuuskunnan pj:llekin edellisen sähkölinjoille lumituhoista aiheutuneen isomman häiriötilanteen jälkeen. Kysyin , olisiko mhy valmis hoitamaan linjojen raivauksien ketjuttamisen eri metsänomistajien mailla . Lisäksi kehotin ottamaan sähkölinjat ja teiden reunat erityiskäsittelyyn , kun alueelle tehdään hakkuusuunnitelmia .Ilves ja susi todellakin viihtyvät(..viihtyivät..) samalla alueella .
Joitakin vuosia sitten töihin ajaessani huomasin metsätiellä vasta sataneella lumella kahdet suden jäljet . Mutaman sadan metrin päässä oli tielle loikannut ilves , mutta lähtenyt visusti päinvastaiseen suuntaan .
Nykyään näkee vain ilveksen jälkiä . Lampaiden ja koirien teurastajat ovat jostakin syystä seudun jättäneet. : )Anteeksi Taneli ! En tarkoittanut sinua . On vain tuolla maailmaa kiertäessä tullut vastaan tapauksia , joissa olisi ollut viisainta toimia esittämälläni tavalla .
Noita nelivetomaastureita sattuu olemaan yleisemmin niiden
käytössä , jotka eivät niitä välttämättä tarvitse . Toisaalta metsuri , joka sitä oikeasti useimmin saattaa tarvita , jotuu tyytymään kaksivetoiseen , kun muuhun ei ole varaa. Kirjoitinkin autoaiheesta tarkoituksella vähän provosoivaan sävyyn juuri tästä syystä .Jos metsänomistaja ostaa nelivedon sen takia , että metsätie on huonossa kunnossa , voi hankintojen tärkeysjärjestystä hieman arvostellakin . Samaan tapaan sataa lunta tupaan toiseen suuntaan, kun se samainen tie on sattunut pettämään puunkorjuun
yhteydessä . Jos tie on kunnossa , se kestää puunkuljetuksen rasitukset ja metsuri ja muut metsäalan ammattilaiset pystyvät kulkemaan tietä ilman nelivetoisia kuluvälineitä .Työkseen metsissä puurtaville neliveto on luonnollisesti tarpeen .
Harrastelija ei välttämättä kyseistä ajoneuvoa tarvitse . Harkintaa ja töiden sovittamista edullisissa olosuhteissa tapahtuviksi se kuitenkin edellyttää. Ammattilaisen valinta on kuitenkin metsäauto ja siviiliauto erikseen . Edellinen avolava nelikko tai umpipaku nelivedolla . Siviilipirssin valintakriteereihin vaikuttavatkin sitten jo kokonaan muut asiat.Taitaa olla miehestä kiinni , millaisen menopelin tarvitsee .
Muutamia vuosisa sitten oli työautona takavetoinen (lukolla)
avolava , jolla ajelin säännöllisesti hakkuutyömaille kolmen vuoden ajan. Vetoapua en tarvinnut kertaakaan , vaikka teiden aurauksissa oli välillä isojakin puutteita . Päivittäiset työmatkat olivat yleensä reilustiyli 100 km päivässä ja ne viimeiset kilometrit joskus hyvinkin huonoja polkuja .
Nyt on alla ollut useamman vuoden täysiverinen nelikko . Se on toki tarpeen , kun on hinattava kesäisin perässä lähes parin tonnin kuormaa -kantokäsittelyaineita ja muita tarvikkeita. Lisäksi lavalla on usein 600 litran polttoainesäiliö.Sen raivaussahan tarpeineen saa metsään ja sieltä pois kyllä paljon kepeämmilläkin kaluilla . Suojapussi sahalle ja polttoaineelle , niin
pienellä kolmisylinterisellä(kulutus 5-6l/100km) crosoverilla pärjää normiolosuhteissa loistavasti . Isot pyörät lähellä korin kulmia takaavat kulun vaikeissakin olosuhteissa . Kampe(auto) mahtuu myös kulkemaan ja kääntymään ketterästi ahtaissakin väleissä.
Marja- ja sienestysreissuille ehdoton peli . Samoin kaupunkiin ostosreissuille . Aina löytyy riittävän tilava parkkiruutu. Moottoritielläkään ei ole toisten tulppana (huipun. 170km/h). Kelpaa myös vaimolle ja kriittisen nuorison tarpeisiin.
…että ajelkaa vain nelivedoilla , mutta taloudellisempiakin vaihtoehtoja on olemassa . Itse en tarvitse mitään m..jatkeita… Riittää kun katsoo perhepotrettia ja sieltä loistavia silmäpareja . Niitä on useita : )
Olen myös sitä mieltä , että kannattaa urhata ne löysät rahat mieluummin siihen metsätien kunnostamiseen , kun nelivetoiseen autoon. Tämä ratkaisu tukee tulevaisuuden puuhuollon tarpeitakin paremmin...pistetäänpä loppuosakin väitösuutisesta / MT :
#”Suojelijat ovat sitä mieltä, että jos on välttämätöntä, saalistettakoon pihoissa liikkuva susi siinä paikassa. Innokkaimmat suojelijat, esimerkiksi Luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestön susiryhmän jäsenet, vastustavat tätäkin menetelmää. Myös vihreiden puolelta on kuulunut samantapaisia lausuntoja.
Se toimenpide ei kuitenkaan poistaisi muista susiyksilöistä ihmiskammon puutetta. Kokemus on osoittanut, että kammon poistaa vain reilusti suoritettu järjestelmällinen susijahti, jonka yhteydessä koko susikanta joutuu kokemaan itsensä uhatuksi.
Tällainen lakiin perustuva suden metsästys voitaisiin suorittaa kantaa suojellen, mikä ei tule ollenkaan kysymykseen turhautumisesta aiheutuneen salametsästyksen yhteydessä. Sen seurauksena koko susikanta toteaisi, että ihminen on paha. Sudet kaikkoaisivat kauas erämaihin, minne ne kuuluvatkin.
Kaiken tämän seurauksena susikanta pääsisi lisääntymään, koska lupia myönnettäisiin kannan voimakkuuden mukaisesti, ja kansasta poistuisi turhautuneisuus. Samalla tarve salametsästykseen katoaisi.
Tällainen menettely ei suojelijoille kuitenkaan kelpaa, vaan he ankarine mielipiteineen ja virallisen tahon kannattamina tukevat tietämättään suden salametsästystä.
Kun nyt susia on vaeltanut pesimään Länsi-, Lounais- ja Etelä-Suomeenkin, on sinne perustettu Taajamasusi ry, joka on alkanut voimakkaasti vaatia varsinkin taajamasusien suhteen rankkoja toimenpiteitä.
Muutamia kymmeniä vuosia sitten samoilta alueilta lähetettiin tänne itäisille susialueille ankaria moitteita, kun täällä vaadittiin susikannan vähentämistä.”##”Turun yliopistossa Mari Pohja-Mykrä väitteli äskettäin susien salametsästyksestä.
Mari Pohja-Mykrä totesi väitöksessään, että susien salakaatoihin on vastattu esimerkiksi säätämällä laki törkeästä metsästysrikoksesta sekä korottamalla korvaussummia. Väittelijän mukaan tällaiset keinot eivät tehoa, koska salakaatojen motiivi on virallisen susipolitiikan haastaminen.
Tutkija on sitä mieltä, etteivät salakaatajat ole suden vihaajia tai moraalittomia ihmisiä, vaan turhautuneita, koska susien selvissä vahinkoja ja muita haittoja aiheuttavissakaan tapauksissa ei ole myönnetty kaatolupia. Tämän takia on laki otettu omaan käyttöön.
Salakaatajia myös tuetaan kansan keskuudessa laajalla rintamalla, koska yhteiskunnan virallinen tuki on siirtynyt suojelijoiden puolelle.
Äskettäin säädetyn lain mukaan voi törkeästä metsästysrikoksesta saada jopa neljän vuoden vankeustuomion. Suden salakaato voidaan tulkita törkeäksi rikokseksi.
Tällä toimenpiteellä lainsäätäjä on osoittanut todeksi Pohja-Mykrän maininnan, että virallinen tuki on siirtynyt suojelijoiden puolelle. Lainsäätäjä ei ole ottanut huomioon säätäessään tätä lakia sitä seikkaa, että tällä toimenpiteellä tehtiin suden salametsästys entistä salaisemmaksi.”# (koko artikkeli Maaseudun tulevaisuudessa)…että juuri näin on tapahtunut , kun tutkija esittää.
Nyt kaivataankin pikaista muutosta lainsäädäntöön . Suden siirtäminen metsästettävän riistan joukkoon on lopulta parasta sudellekin.
