Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Korjataan sen verran ,että Jesse olisi ollut alkuaikoina innokas myymään energiapuuta ,mutta laimea kysyntä ohjasi tarttumaan raivaussahaan. Ensin moottorisahaan, sitten raivaussahaan ilman valjaita ja lopulta valjaiden kera.
Toiset hakevat opit kantapään kautta. Toiset uskovat puhetta ja selviävät vähän helpommalla. Aikansa ottaa kumpikin. Suunta on kuitenkin oikea ja hyvä niin.
Onhan täysin naurettavaa väittää ,että vähemmän hitaammin kasvavia puita hehtaarilla tuottaa enemmän ,kun verrataan jaksottaiseen menetelmään.
Kannattaa mitata myös lustojen määrä hetkellisesti syntyvien paksumpien lustojen lisäksi . Jk:ssa taimettuminenkin tapahtuu kuten elokuvissa. Ilmestyvät jostakin . Samaan aikaan niitä jää kuitenkin ilmestymättä laajemmassa mitassa , kun heinää ja muu ryönä valtaavat tilan kaadetun puun ympäristössä. Jaksottaisella puolella kaadetun puun tilalle laitetaan neljä uutta heti päätehakkuuta seuraavalla kasvukaudella, eikä niiden varttumista 1,5 metrin pituiseksi tarvitse odotella 40-50 vuotta ,kuten on odotettava jk-tilalla. Siinä vaiheessa jaksottaista metsää laitetaan jo uudemman kerran aukoksi.
Pystykarsittujen puiden säästämisen varmistamiseksi ei tarvita mitään erityisohjeita. Jos näkyvyyttä on riittävästi ja karsittavat puut valittu oikein , ei pitäisi olla ongelmia. Joitakin karsittuja runkoja tosin saattaa joutua poistamaan uralta, mutta se on olosuhteiden sanelemaa. Yksittäisiä puita ei kierrellä.
Ihmettelin 1970-luvulla ”serlan ” mailla valkoisia täpliä nuorten mäntyjen kupessa. Syyksi merkkeihin osoittautui pystykarsinta. Parhaat yksilöt oli karsittu ja merkattu. Jäivät odottamaan hetkeä ,jolloin niiden oli määrä päätyä arvokkaaksi oksattomaksi sahatavaraksi. Taisi kuitenkin käydä niin ,että männä ja toissa suvena kyseiset puut hakattiin ja päätyivät sellukattilaan. Näin muuttuu maailma ja tavoitteet. Nyt tunnustavat jo laajemminkin ,että huippulaadulle ei ole enää juurikaan kysyntää. Työ meni hukkaan ,kun pässin toimet uuhen teurastuksen edellä.
Pystykarsintaan on uhrattu aivan liikaa aikaa ja rahaa. Ääriesimerkkinä oli joskus kohdalleni osunut ensiharvennus ,jossa kaikki männyt oli karsittu jokikistä ”hierinpuuta”myöten. Eikä tässä kaikki. Palstan oli vallannut”laatua parantava” lähes läpitunkematon aluskasvuskuusikko, joka oli jo haitannut mäntyjen kehitystä.
Pystykarsinta noissa olosuhteissa on vaatinut varmasti aikaa ja kuluttanut hermoja. Lisää hermoja koetteli varmasti hakkuujälkikin. Metsä oli kuin tykistökeskityksen jäljiltä kovalla pakkasella toteutetun harvennuksen seurauksena. Puuvalinnatkaan eivät aina osuneet kohdalleen liiallisen peitteisyyden vuoksi. Parempaa ainesta sujahteli kuitukasaan ja ne”hierinpuut” jäivät varttumaan. Aluskasvos peitti näkyvyyden runkojen tyviosan suhteen lähes täysin.
Metsän kannalta oikea-aikainen raivaus olisi tuottanut pystykarsintaan verrattuna moninkertaisen hyödyn. Puut olisivat kasvaneet paremmin ja harventaja olisi voinut tehdä parempia valintoja.
Pystykarsinnasta käytettiin jo yli 35 vuotta sitten nimitystä ”petoskarsinta”. Monessa tapauksessa työmuoto osoittautui nimensä veroiseksi ja viimeisten tietojen mukaan jopa täysin turhaksi toimenpiteeksi….mutta aikansa kutakin.
Mittaus….
Perko on elvistellyt kannoista näkemillään lustojen paksuuksilla ja kehunut sen perusteella puidensa kasvavan huimasti. On vain käynyt niin ,että hän on sortunut tässäkin väärään menetelmään. Lustojen vahvuus mitataan rinnan korkeudelta otetuista kairausnäytteistä. Jokainen vähänkin mittauksiin perehtynyt ymmärtää , että ero mittauspisteiden tuottamien arvojen välillä on valtava. Jk-runkojen kasvuluvutkin on mitattava rinnan korkeudelta ,jotta tulokset ovat keskenään vertailukelpoiset.
Sitten toiseen asiaan. Ensiharvennuksia väitetään tehtävän jaksottaisella puolella vasta 60 vuotta vanhoissa metsissä. Tämähän on aivan naurettava väite ,mutta väittämä pohjautuukin jk-metsien puiden ikään ja kokoon. Siellä 60-vuotias puu on vasta kooltaan samaa luokkaa ,kun jaksottaisen ensiharvennusrungot 20 vuoden ikäisinä. Syystä siitä ,että luontaiset taimet jurovat vuosikymmeniä saavuttaakseen edes 1,5 metrin pituuden ja kasvavat hitaasti senkin jälkeen ,kun ovat vapautuneet isompien runkojen varjostuksesta.
Kun näitä asioita vähän ynnäilee ,tuntuu varsin ihmeelliseltä ,miten joku voi uskoa näiden jk-apostolien satuja menetelmänsä taloudellisuudesta. Nopea kierto takaa kuitenkin parhaan tuloksen. Jk:ssa edetään koko ajan käsijarru päällä.
Aika lapsellista oli kysymysten asettelu ,mutta on annettava anteeksi ,kun kyse oli opiskelijasta. Totesin jk:n käyttökelpoiseksi ainoastaan luonnonsuojelullisista syistä. Muissa olosuhteissa sen harrastaminen on tarpeetonta ja tuottaa huonomman taloudellisen tuloksen jaksolliseen menetelmään verrattuna. Ei herunut yhtään sympatiapisteitä tästä osoitteesta.
