Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
lainaus:
#”Esimerkiksi hirvenmetsästys voidaan toteuttaa täysin kaupalliselta pohjalta. Eli harvennuksen suorittavat siihen erikoistuneet toimijat, joille metsänomistajat maksavat työstä.”#On laskettu , että hirvien kaataminen maksaa vuositasolla noin 150 milj. euroa , jos toiminta kustannettaisiin valtion varoista . On myös huomattava , että onnistunut pyynti vaatii tekijöiltään rautaisen ammattitaidon ohella erittäin hyvän paikallistuntemuksen ja perehtyneisyyden hirvien elintottumuksiin tietyllä alueella .
Pelkkä ”palkka-armeija” olisi oudoilla seuduilla kallis ja tehoton ratkaisu verrattuna nykyisiin paikallisiin ja vapaaehtoisiin voimiin .
Olisikin syytä keskittyä pitämään nykyinen metsästysjärjestelmä hengissä ja hyvissä voimissa , jotta metsästettävän suurriistan määrä ei suotuisissa olosuhteissa pääsisi ryöstäytymään uudelleen hallitsemattomaan kasvuun .
Seurueiden yhtestyötä olisi kehitettävä edeleen ja mahdollisesti yhdistettävä kokonaisia seuroja , jos yhden kohdalla aktiivisuus ja kyky huolehtia metsästyksestä on vaarassa hiipua. Tämä viimeksi mainittu tekijä on entistä useammin syynä paikallisten hirviongelmien syntyyn . Hirviä ei kaadu , jos harrastus lakkaa kiinnostamasta . Metsästysvoimakkuuden tasoon vaikuttavat havainnot jäävät myös tällöin tekemättä ja tiedot hirvien todellisesta määrästä eivät pidä kaikilta osin paikkaansa.#”Susioikeudenkäynnissä on voimakkaasti todistettu susien puhtautta dna-määrityksen perusteella.
Oikeudenkäynnissä toivoisi huomioitavan sen mitä historia todistaa. 1994 Perhossa liikkui suurissa laumoissa 24–26 sutta. Aiheutuneiden vahinkojen johdosta ministeriö antoi luvan poistaa ”neljä poikkeuksellisesti käyttäytyvää sutta”.
Sanamuoto oli tarkkaan harkittu. Kiistatta tiedettiin etukäteen, että laumassa oli risteytyneitä otuksia. Harkitulla sanamuodolla ehkäistiin asiaan eri tavoin suhtautuvien tahojen mahdollinen päättymätön kiistely.
Maaliskuussa 1994 professori Erkki Pulliainen sanoi Jyväskylässä esitelmässään: ”Susi on arka, lempeä eläin, ja se elää enintään viiden yksilön laumoissa ja yksi lauma tarvitsee tuhannen neliökilometrin reviirin. Jos lauma kasvaa suuremmaksi, se jakaantuu ja toinen lauma hakee itselleen uuden reviirin.Vuonna 1994 otukset liikkuivat viittä suuremmissa laumoissa.
Neljästä kaadetusta kolme oli hybridejä, yksi oli susi.
Luontoon jäi yli kaksikymmentä eläintä.
Kuka todistaa, kuka tietää, kuka uskoo, että kaikki muut jäljelle jääneet olivat puhtaita susia?
Kaadettujen jakauman perusteella ei kukaan. Professori Pulliaisen esiinnostaman laumakäyttäytymisen perusteella kyseessä olivat hybridit.”#
Muun muassa näin kirjoittaa Perhon eläkkeellä oleva kunnanjohtaja
Pekka Lindholm Maaseuduntulevaisuuden lukijoilta-osiossa (5.12).
Vuosi sitten kaadettujen otusten sukupuhtaus on siis historiallisia taustoja vasten tarkasteltuna hyvinkin kyseenalainen.lainaus: ”On selvää, että hoidetut taimikot kärsivät hirvistä vähemmän kuin hoitamattomat. Hirvituhojen määrä Suomessa ei kuitenkaan riipu taimikoiden hoitoasteesta, vaan hirvikannasta. Sen suuruuden puolestaan päättää riistahallinto, joten syy-seuraussuhteissa ei pitäisi olla mitään epäselvää.”
Riistahallinto , samoin ,kuin muutkin tahot ovat kuitenkin voimattomia sen suhteen , että joku hirviseurue ei kykene vähentämään tai halua vähentää hirvien määrää .
Hirvet jakautuvat valitettavan epätasaisesti eri alueille ja vuosittaiset vaihtelut hirvien oleskelupaikkojen suhteen ovat suuria . Kun olosuhteet ovat otolliset , hirvet kerääntyvät tietyille seuduille hyvinkin kaukaa . Sillä alueella hirviä on hetkellisesti reilusti yli sietorajan , vaikka isompaan pinta-alaan suhteutettuna hirvitiheys olisi jopa alle1 yksilö/ 1 000ha.
Olen huomannut vuosien varrella selvän riippuvuuden metsienhoidon tason ja hirvien esiintymisen välillä . Jo pitäjien sisällä löytyy eroja , puhumattakaan pitäjien välisistä eroista. Sitä en tosin osaa sanoa , vaikuttaako yleinen passivoituminen sekä metsästyksen tehokkuuteen , että metsien hoitoon . Joka tapauksessa hirvet tuntuvat viihtyvän ja lisääntyvän siellä , missä risukot ovat saaneet kehittyä rauhassa.
Autioituvalle maaseudulle ja ukkoutuville ja hiljaleen pois hiipuville hirviporukoille ei riistahallinto eivätkä muutkaan tahot voi mitään .
Hirvivahinkojen torjumiseksi onkin edellä mainitusta johtuen keskityttävä hoitamaan taimikot riittävän ajoissa , jotta hirvi ei ehdi niistä kiinnostumaan. Näyttöä menetelmän toimivuudesta löytyy .Kannattaa myöskin uudistusalan istutuksia suunniteltaessa käydä paikanpäällä toteamassa , onko siellä merkkejä hirvien oleskelusta .
Jos niitä on , lienee turha hakata pätään sinään ja valita hirville mieluinen puulaji . Näille puulajeille löytyy toki riittävästi sopivia kasvuympäristöjä muualtakin.Mitä noihin hoitorästeihin tulee , on niiden määrä kasvanut 400 000:sta hehtaarista 700 000:een hehtaariin vajaan 20 vuoden aikana .
Hirvikanta on puolitettu ja paikoin tapettu lähes yhdettömiin viimeisen kymmenen vuoden sisällä .
Ruotsissa hirvien määrä on vielä tälläkin hetkellä kaksinkertainen Suomeen verrattuna , vaikka ovat kuinka tutkineet ja ihmetelleet vahinkojen määrää.
…että tällaisiakin tilastoja löytyy …ja jopa tuoreitaKaiken lisäksi ruotaslaiselle metsänomistajalle on varattu mahdollisuus
poksautella hirviä omaan lukuunsa . Tuosta huolimatta hirvien määrä tuntuu siellä vain lisääntyvän. : )Nyt Taneli alkaa olla oikeilla jäljillä . Ruoka on merkittävin tekijä hirven viihtymiselle . Suojaisat olosuhteet ovat toinen . Niihin vain maanomistaja voi vaikuttaa. Peitteisyyden vähentäminen parantaa mahdollisuuksia välttyä hirvivahingoilta.
Päivitän hieman edellä kertomiani kokemuksia ja jatkan tilannearviointia alueeltamme pohjoisen suuntaan . Sielläkin on ollut niukasti hirvihavaintoja . Yhteisenä nimittäjänä omaan alueeseemme ovat olleet voimakkaat ja ennen kaikkea oikea-aikaset toimenpiteet metsien käsittelyssä. Taimikot on raivattu aikaisemmista käytännöistä poiketen huomattavasti aikaisemmin . Kaikki lehtipuu on kaadettu varhaisperkausen yhteydessä nurin. Kymmenien hehtaarien ensiharvennusalueet raivattiin tarkoin ennen jo toteutuneita hakkuita .(satoja hehtaareita metsäyhtiön maita)
Kaikki tämä on metsästyksen ohella johtanut tilanteeseen , että ennen suosittu hirvien talvehtimisalue on nyt lähes vapaa hirvistä . Esim. viime talvena tienoilta löytyi vain yksittäisiä jälkiä . Pahimpaan aikaan 20 vuotta sitten ei samoista maisemista montaakaan tallaamatonta neliötä löytynyt . Pinta-alassa puhutaan kuitenkin sadoista hehtaareista.
Mainitsemani alue sijaitsee kahden naapuriseurueen mailla . Toinen on rajoittanut metsästystä vapaaehtoisesti jo usean vuoden ajan , toisen jahti oli vähäisistä luvista huolimatta vasta puolessa viime viikonvaihteessa.Arvaila sopii , kumpi on vaikuttanut hirvien vähenemiseen
enemmän , metsästys vai elinympäristön muutos.
Kun siirrytään ko seudulta länttä kohden , alkaa löytyä hirväkin .
Tosin samaan suuntaan edetessä lisääntyvät hoitorästitkin taimikoissa.#””Maakunnan pohjoisosissa luvista oli käytetty kuuden viikon metsästyksen jälkeen lähes 70 prosenttia. Hirvikanta vahvistuu, vaikka kaikki luvat käytettäisiin”, arvioi keski-suomen riistapäällikkö jukka purhonen”#
Jep jep. Meillä oli tuossa vaiheessa jo kaikki nurin , lisäksi liikenteen uhrina oli ”kaatunut” kolme yksilöä . (mikä oli muuten suurempi määrä ,kun korkeiman hivikannan vallitessa jäi auton alle kymmenessä vuodessa yhteensä alueellamme)
Jahti tapahtui sulan maan aikaan . Lumien tultua kolmen viikon seurannan tuloksena löytyi kuudet (6 !! )metsästysmaillamme pistäytyneen hirven jäljet . Niiden lopullinen suunta oli alueelle , jossa ”piikki” on vielä auki . Merkkejä paikallisesta kannasta ei
ole . Alueelle jäänyt hirvikanta metsästyksen jälken on siis 0 !Tasapuolisuuden nimissä on todettava , että pitäjän rajan toisella puolen seuramme koiranohjaajan kolme ”virka-apukeikkaa” tuotti kaadon viimeistään parin tunnin sisällä . Peninkulman päässä kyseisestä paikasta samassa pitäjässä pyyntiä rajoitetaan , kun hirviä ei ole.
Maastullin kirjoituksessa riistapäällikkö muuten toteaa , että lupia myönnetään riittävästi . On metsästysseuran asia käyttä ne oikein .
Meidän kohdallamme olisi ollut perusteltua pidättäytyä jahdista kokonaan . Nyt se tapahtuu mitä todennäköisemmin tulevana
syksynä.Hirvikolarien määrä oli yllätys . Samoin se , että maillemme ei jahdin loputtua eikä kolmeen viikkoon sen jälkeen ole ilmaantunut merkkejä pysyvästä hirvikannasta . Tilanne on jo heikompi , kun 60-luvulla , jolloin hirvi rauhoitettiin kokonaan. Hirvikannan säätely ei ole helppoa.
PS.Maakunnan eteläosassa hirvet vähenevät edelleen…..jäi ”Antonilta” mainitsematta.
Valitettavasti tuhon metsäsuuntelmaan ei ole kovinkaan paljon luottamista . Kohdalleen osuminen hakkuun toteutuman kanssa on enemmän poikkeus , kun sääntö . Suurimmista heitoista on käyty käräjiäkin . Turhaan , koska arvio on arvio ja varsinkin toimistosta käsin tehtynä monestikin pielessä. Yleisin poikkeaman syy löytyy hakkuualueen virheellisestä pinta-alasta ja toinen heikolle hoidolle jääneestä metsästä . Harmi vain , että metsänhoidon merkitys todetaan vasta , kun puut on nurin ja kasalla . Voihan se olla pieni järkytyksen paikka , kun tukkisaanto kuihtuu puoleen ja kokonaisarviokin heittää kymmeniä prosentteja . Tässä tilanteessa ostajapuoli on saanut monesti aiheetta epärehellisen maineen.
Vielä tuosta nopeasta puun liikkumisesta sen verran , että isojen leimikoiden varastoalueet olisivat järkyttävän suuria , jos koko kaupan puut kuljetettaisiin pois vasta viimeistenkin kalikoiden tultua laaniin . Pienemmilläkin leimikoilla ajokoneenkuljettaja on joutunut kiirehtimään kaukokuljetusta liian pienen varastoalueen takia . Joskus riittämätön varastoalue johtuu isännän halusta tinkiä varastopaikan koosta .
