Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jesse: ”Ja uskon että siinä kohtaa olen eläkemiehiä ja aikaa pistää lihoiksi löytyy. Luvalla tahi luvatta.”
Että ansalla vai keihäällä (tuskin kuitenkaan myrkyillä : ) ) meinaat lihoiksi pistää ? Yllä olevan lainauksen viimeinen sana riittää mainiosti viranomaisille aselupien perumiseen . Kevyemmilläkin perusteilla on aseet viety varmaan talteen , paikkaan johon kommentin esittäjä on niitä toisilta toivonut vietävän . : )
Muistutan vielä , että ne on saamamiehet ja pyyntimiehet erikseen . Jesse on jo vuosien ajan osoittaitunut kuuluvansa jälkimmäisten joukkoon , mutta saahan sitä pyytää….
Niin se vain tämäkin keskusteluketju eksytettiin haavikkoon , kun kävi ilmi , että pyyntiluvista luopuminen johtaa joidenkin kohdalla nykyistäkin huonompaan tilanteeseen .
Kauris ja valkohäntäpeura toimivat erinomaisina esimerkkeinä . Kumpaisenkin lajin kohdalla kolarimäärät ovat kasvussa vapaasta tai lähes vapaasta metsästyksestä huolimatta.
Kauriin kaatamiseen ei tarvita lupaa lainkaan ja valkohäntäpeuran lupia tyrkyttämällä tyrkytetään ja lupia jää jatkuvasti käyttämättä .
Mikä olisikaan tilanne hirven kohdalla ? Se on huomattavasti työläämpi jahdattava , joten ilman kaatolupamenettelyä ja selkeää tavoitetta kanta karkaisi pysyvästi käsistä.
M.O.T.#”Onneksi siirryin sen jälkeen haavikoiden kasvatukseen ja aidattuun että hommassa jäi edes hermojen rippeet jäljelle.”#
Sääliksi käy jälkipolvia , kun paikkailevat Jessen vaalimaa aitaa haavikon avohakkuun ja sitä seuraavan vesakoitumisen jälkeen.
Voipi tuntua siltä , kun oikeasti laiduntaisi sorkkaeläimiä . Hirvet hakeutuvat sinne vuorenvarmasti sankoin laumoin läheltä ja kaukaa.
Saattaa olla syntymässä jopa uusi talvehtimisalue Jessen perikunnan haavikoiden liepeille : )”# Varhaisperkauksen jälkeen omassani runsaasti hirvien katkomia miehen mittaisia ja vähän isompiakin. ”#
Kun myöhässä ollaan , niin tuolla tavalla käy . Jesse ei ole onnistunut taimikoiden hoidoissa juuri sen takia , että ajoitus on pettänyt . Koivikko on jo tuhonnut osan männystä ja hirvet osan . Lopulta on ollut pakko jättää koivuja jäljelle , kun muuta ei kasva.
Näitä ne pyrkivät suomalaiset taimikot olemaan riippumatta siitä , mitä on yritetty istuttaa . Kuusi/ koivu on yhtä yleinen yhdistelmä . Hirvelle riittää apetta ja suojaa kaikissa taimikoissa , siis huonolle hoidolle jääneissä .
Jessen hirvestyskokemukset näyttävät juontavan juurensa ajalle ”kapula ja keppi ” , joka päättyi oman seurani kohdalla jo runsas 30 vuotta sitten . Joidenkin herääminen toimivampaan menetelmään kesti hieman kauemmin .
Hyvä koira vastaa vähääkään liiottelematta joukkueellista
ajomiehiä . Onneksi siis on koiria ja niiden ahkeria kasvattajia .
Hirviongelma olisi edelleenkin kasvavalla janalla , ellei koiran avulla tapahtuva metsästys olisi yleistynyt. Kymmenien vuosien seurannan tuloksena pelkästään ajometsästykseen tukeutuneet seurueet ovat saaneet heikommin saalista ja kaatoprosentit ova jääneet heidän kohdallaan alas .Kuinka muuten nykyisessä tilanteessa voisi löytyä ajomiehiä , kun passiinkaan ei riitä väkeä ? Ajometsästystä tosin käytetään edelleen paikoissa , joissa koiran käyttäminen on liian suuri riski . Jos ajojoukkoa ei saada kasalle , jäävät nämäkin kohteet koluamatta.
Tuli vielä mieleen , että olisikohan eilenkin löytynyt montaa innokasta ajoporukkaan , kun vettä vihmoi vaakatasossa kaiken päivää ? Koirat sen sijaan tekivät tuonkin ajan nurkumatta työtään . Sakeanaan risukkoa hirvien suojaksi kasvaneet taimikot estivät kuitenkin tällä kertaa viemästä hanketta maaliin ja hirveä orteen kiikkumaan. Ei ollut herkkua koiramiehen elämä eilen , ei tosiaankaan . Viikko sitten koiramiehen ”koreteksin” hihoista liritteli kuuma hiki , tällä kertaa jääkymä vesi .
#” ….. suorittava porras sitten retostelee taimikoiden hoitamattomuuden olevan todellinen vahinko Suomen kansantaloudelle.”#
… ja lisää balsamia haavoihin , Hoitamaton tureikko on lähes aina hirvien pesäpaikka . Se myös tarjoaa miltei täydellisen suojan hirville metsästäjiä vastaan .Pari höyryävän tuoretta esimerkkiä : Tuntui , että maa olisi nielaissut hirvet eilen aamulla . Kuinka ollakaan kylän tiheimmästä pusikkokeskittymästä (oli ollut joskus taimikko) löytyi koiran haukkuun jotakin . Mitä löytyi , oli sitten reilu kuuden tunnin tarina ja passimiesten värinä kylmissään ja turhautuneena .
Passi oli viritetty tiiviisti alueen ympärille . Saalis vain ei suostunut kovasta painostuksesta huolimatta näyttäytymään . Paras havainto oli koiranohjaajalla , joka näki huojuvat risut ja vilkkuvia jalkoja risukon seassa useaan otteeseen . Ei muuta , kunnes naarashirven tarkkaavaisuus petti ja se ajautui koiran painostamana KOLMEN metrin päähän koiramiehestä . Jahdin kohteena ollut vasa oli puolestaan tiukasti emon kupeella toisella puolella…kunnes emo liikahti ja vasa jäi paikoilleen , pysyvästi . Etäisyyttä oli tuskin viittä metriä . Kauempaa sinä tureikossa ei olisi kunnon osumaa saanutkaan .
Sama tilanne toistui tänäänkin Hirvet veivät kuitenkin tällä erää voiton . Pitkä passitus jäi vesiperäksi , kun emo ohjaili vasansa päivän kuluessa risukoiden suojissa naapurin puolelle … kuinkas ollakaan läpipääsemättömän sankkaan aluskasvoskuusikkoon.Alueemme , 4000ha , on selvästi kaksijakoinen hirvien esiintymisen suhteen . Voimaperäisen metsätalouden piirissä oleva puolisko metsästysmaista on totaalisen tyhjä hirvistä . Toisen puolen villiintyneet vesakot pitävät hirvikantaa yllä . Niukasti on ollut tavaraa sielläkin , joten nyt metsästys keskeytetään toistaiseksi.
#”Vaikka lumi tai myrsky aiheuttaisikin isommat tuhot kuin hirvi, tekeekö se hirvituhojen torjunnasta tarpeetonta?”#
Ei todellakaan . Hyvällä metsien hoidolla saadaan kolme kärpästä yhdellä iskulla . Lumi -, myrsky-, ja hirvituhot vähenevät , kun metsän vaatimat toimenpteet tehdän vähintään suositusten edellyttämällä tavalla .
Hirvituhojen osalla peitteisyyden vähentäminen ja taimikoiden varhaisperkauksen ajoittaminen aikaisemmaksi tuottaa varmasti tulosta . Tämä malli edistää myös hirvikannan arvioinnin osumista paremmin kohdalleen . Parempi näkyvyys lisää havaintojen
määrää . Nykyisiin vitelikkoihin jää helposti piilottelevia yksilöitä havaintojen ulkopuolelle. Yhtenä syynä hirven määrän kasvuun 1990-luvun lopulla oli havaintojen niukkuus ja tästä seurannut lupamäärien pudotus .MMK:lla oli hyvä kannanotto pyyntilupien vaikutuksesta . Peura ja kauris ovat lähes vapaata riistaa , mutta siitä huolimatta ne ovat lisääntyvä ongelma liikenteessä . Hirven kohdalla kehitys olisi aivan samansuuntainen lupamenettelyn poistamisen seurauksena.
Jos luvista luovuttaisiin , ei myöskään olisi selviä tavoitteita kannan säätelemiseksi . Suomalainen metsästäjä on kasvatettu ja kasvanut metsästämään kestävästi . Tämä ajatus ei pyyhkiydy mielistä vuosikymmeniin . Epävarmoissa tilanteissa ollaan joskus turhankin varovaisia . Ei varmasti yksin riitä , että Mehänpoika ja Anttooni rummuttavat sormet hellinä näppistä kehottaen tappamaan hirviä vähemmäksi . Jonkun luotettavamman tahon on pystyttävä asia perustelemaan . Viimeksi tältä luotettavammalta taholtakin kului vuosia saada metsästäjiä uskomaan , että metsissä lymyää kymmeniä tuhansia hirviä liikaa.
Vuosituhannen vaihteen suuren hirvimäärän kehittymiseen vaikutti arvioiden mukaan myös lama . Tutkimusmäärärahoja leikattiin riistan osalla. Virkoja lakkautettiin ja tehtävä- ja vastuualueita muutettiin- joissakin tapauksissa jopa henkilösuhteita vaarantaen. Ristiritaisissa tunnelmissa syntyi huonoja ratkaisuja , kun metsästäjät antoivat laiskasti havaintotietoja ja uudet tietojen käsittelijät olivat kokemattomia . Hirvikannan määrä ja kehityksen suunta ei ollut pitkään aikaan kenenkään hallinnassa.
Edellytykset samaan sotkuun ovat nytkin olemassa. Hirvikannan kasvulle on loistavat edellytykset ravinnon suhteen . Lama leikkaa
tutkimuksen ja organisaatioiden rahoitusta . Lama hiipii myös metsästäjien kukkaroon ja vähentää panostuksia harrastukseen. Jahtipäivät vähenevät . Samassa suhteessa myös tehdyt
havainnot riistasta .
Taajamien läheisyydessä metsästetään , mutta takamaat jäävät kiinnostuksen ja metsästäjien puutteessa laajeneviksi hirvilaitumiksi. Yksittäinen metsänomista voi vain yrittää pitää metsänsä vähäpeitteisenä ja taimikot mahdollisimman puhtaina ylimääräisestä puuaineksesta vähentääkseen hirvivahinkojen
riskiä . Vanhenevaa ja vähenevää jahtiporukkaa ei välttämättä riitä enää läheskään joka kolkkaan hirviä jahtaamaan .Paineen vähentäminen ei ole ratkaisu . Ongelma on siinä , että ainetta suihkuaa kannon ohi . Paineen vähentäminen vähentää aineen määrää pinta-alayksikköä kohti ja johtaa siihen , että kantoon ei tule tarpeeksi suoja-ainetta .
Joukkokäsittelyssä olisi pystyttävä tunnistamaan laipan asento , jossa se osuu puuhun ja asento , jolloin katkaisu on tehty.Viimeksi mainittu tilanne on ratkaistu , mutta se , että millä kohtaa sahaus alkaa , on joukkokäsittelyssä ratkaisematon ongelma . Samoin se , mistä suuttimen reiästä tai reijistä ainetta suihkutetaan siten , että ohivirtausta ei synny katkaistavan rungon sijainnin muuttuessa laipan suhteen taakan kasvun myötä.#”Ehkä metsänomistajille sopisivat nykyitä kesäkorjuuta paremmin talvihakkuut esim. vähempien juuristovaurioiden sekä paremman teiden kantavuuden vuoksi.”#
Mutta kun biojalostamot tarvitsevat puuta tuoreena ympäri vuoden .
Varastoonkaan ei voi paljoa hakata puuta , koska raaka-aineen ominaisuudet alkavat huonontua heti hakkuun jälkeen . Kuukaudessa laatu tippuu jo rajusti.Kantokäsittelyn kehityksestä vielä sen verran , että toiminta aloitettiin aikoinaan eteläisen Suomen kuusikoiden
avohakkuualoilla . Sopimukset ovat peräisi tuolta ajalta . Männiköt ja harvennukset tulivat kuvaan huomattavasti myöhemmin . Sopimukset kuitenkin ovat jääneet päivittämättä kustannusvastaavaan muotoon tässä yhteydessä .Viimeisimpänä mukaan tulivat energiapuukohteet . Erityisesti joukkokäsiteltävien työmaiden kantokäsittelyaineen menekki on järkyttävän suuri . Vain pieni osa aineesta osuu ohisuihkutuksen vuoksi kantoihin. Laite ei pysty tunnistamaan yksittäisen puun kokoa ,vaan saha suihkuttaa ainetta kourassa olevan nipun paksuuden edellyttämän määrän . Jokaisen keräilyn aikaisen sahauksen yhteydessä ainetta suihkuaa kouran avauman edellyttämä määrä.
Viimeisen taakkaan kerätyn rungon kanto saa aina suurimman annoksen läpimitastaan riippumatta . Pahimmillaan kymmenen litran puun kanto saa yli puolen kuution puun kannon annoksen ja muut taakan runkojen kannot hieman vähemmän . Taakan ensimmäinen puu saa pienimmän annoksen . Tosin reilusti liikaa sekin.
