Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Mittaus….
Perko on elvistellyt kannoista näkemillään lustojen paksuuksilla ja kehunut sen perusteella puidensa kasvavan huimasti. On vain käynyt niin ,että hän on sortunut tässäkin väärään menetelmään. Lustojen vahvuus mitataan rinnan korkeudelta otetuista kairausnäytteistä. Jokainen vähänkin mittauksiin perehtynyt ymmärtää , että ero mittauspisteiden tuottamien arvojen välillä on valtava. Jk-runkojen kasvuluvutkin on mitattava rinnan korkeudelta ,jotta tulokset ovat keskenään vertailukelpoiset.
Sitten toiseen asiaan. Ensiharvennuksia väitetään tehtävän jaksottaisella puolella vasta 60 vuotta vanhoissa metsissä. Tämähän on aivan naurettava väite ,mutta väittämä pohjautuukin jk-metsien puiden ikään ja kokoon. Siellä 60-vuotias puu on vasta kooltaan samaa luokkaa ,kun jaksottaisen ensiharvennusrungot 20 vuoden ikäisinä. Syystä siitä ,että luontaiset taimet jurovat vuosikymmeniä saavuttaakseen edes 1,5 metrin pituuden ja kasvavat hitaasti senkin jälkeen ,kun ovat vapautuneet isompien runkojen varjostuksesta.
Kun näitä asioita vähän ynnäilee ,tuntuu varsin ihmeelliseltä ,miten joku voi uskoa näiden jk-apostolien satuja menetelmänsä taloudellisuudesta. Nopea kierto takaa kuitenkin parhaan tuloksen. Jk:ssa edetään koko ajan käsijarru päällä.
Aika lapsellista oli kysymysten asettelu ,mutta on annettava anteeksi ,kun kyse oli opiskelijasta. Totesin jk:n käyttökelpoiseksi ainoastaan luonnonsuojelullisista syistä. Muissa olosuhteissa sen harrastaminen on tarpeetonta ja tuottaa huonomman taloudellisen tuloksen jaksolliseen menetelmään verrattuna. Ei herunut yhtään sympatiapisteitä tästä osoitteesta.
Kannattaa Perkonkin kysyä itseltään ,paljonko euroja irtoaa jk-metsän 50-vuotiaasta puusta ,joka on päässyt vasta kasvussaan alkuun. Samaan aikaan jaksollisesti puita kasvattanut laittaa metsän sileäksi. Puusto kooltaan jaksollisella puolella viisikymppisenä keskimäärin 900-litraista. Perko ei ehdi nähdä eläissään sen oman viisikymppisen jk-taimen kehittymistä tukkipuuksi. Se saattaa olla kaadettavissa vasta vuonna 2070-luvulla tai myöhemmin.
…tarkennetaan vielä ,että se Perkon iältään viisikymppinen puu on vasta 9 metriä pitkä. Lustojen määrää ja paksuutta joutuu tutkiskelemaan mikroskoopilla . Suurennuslasi ei riitä iän ja kasvun määrittämiseen.
Nuo ”pitkät odotukset” perustuvat puhtaasti jk -metsien taimien kehittymiseen tukkipuiksi. Varjossa tai ylitiheässä taimipuskassa jurova taimi aloittaa varsinaisen kasvunsa vasta 40-50 vuoden iässä. Jaksottaisen puut ovat korjattavissa tukkipuina jo tuossa vaiheessa. Tämä fakta menee perkolaisilta yli hilseen. Jankuttavat vain ,että aukko on ikuinen ja maapohja mahona vuosikymmeniä. Askelmerkit taimien kasvuaikatauluun ovat kuitenkin peräisin omista jk-yritelmistä . Kasvu taimesta korjuukelpoiseksi tukkipuuksi kestää jk- metsissä 100-120 vuotta yksittäisen puun kohdalla. Jaksottaisella menetelmällä tuotetaan tuossa ajassa kaksi satoa ja puutavaraa 1000-1200 kuutiota hehtaarilta, parhaimmillaan 1500. Jatkuvan kasvatuksen keinoin ei päästä edes puoleen edellä kerrotusta vastaavana aikana.
Perko voisi muuten laittaa kuvan metsästään korjattujen puiden kannoista ja niiden lustoista. Väitän ,että lustojen määrä ei pysähdy sataan.
Pukkalan plogit on luettu ja sisällöltään kevyiksi havaittu. Tulos ei parane ,vaikka kuinka pitkiä runoja kirjoitettaisiin. Runot ovat runoja. Faktat loistavat poissaolollaan.
Taimettuminen on jk:n suurin ongelma. Jonnekin syntyy jopa liikaa taimia , suurempaan osaan maapohjista ei lainkaan ilman avustavia toimia.
Liiat taimet pitäisi poistaa ja reikiin tulisi saada taimia. Näitä hommia huoltovapaata jk-menetelmää puolustavat kädettömät harvoin tekevät. Tekemättömyyden seuraukset paljastuvat näille jk-uskovaisille vasta siinä vaiheessa ,kun puustoa on liian vähän harsittavaksi ja on pakko tehdä aukko.
Kun on tehty aukko pilalle harsittuun heinää kasvavaan metsään , alkaa valtava jaksottaisen menetelmän taakaksi luettu heinikon tamppaus ja risukon raivaus. Työ on luonnollisesti haastavaa siinä vaiheessa ,kun heinää on paljon ja vesakon raivaus jää vastenmielisyydestään johtuen toteutettavaksi liian myöhään , jos edes silloin. Näin menetellen saadaan jaksottainen näyttämään heikommalta vaihtoehdolta. Käytännössä ollaan vain paikkaamassa jk-menetelmän tuottamia virheitä.
Seuraukset on syytä kantaa pystyssä päin , kuten he, jotka ovat pystyneet siirtymään aikanaan jk:sta jaksottaisen menetelmän käyttöön ja oppineet siitä. He , jotka ovat vaihtaneet menetelmää , eivät ole katuneet. Jk:n kannattajat jaksavat vain kitistä pystymättä vaihtamaan parempaan vaihtoehtoon.
PS. Mitä korjuukustannuksiin tulee , ne määräytyvät työmenekin perusteella ja sen vuoksi harsinta on kalliimpaa. Poistettavaa runkoa kohti on tehtävä enemmän työtä niin hakkuussa kun lähikuljetuksessakin alhaisen kertymän vuoksi. Asia kyllä selviää sokeallekin ,jos sama määrä puuta korjataan tuntityönä sekä aukolta ,että harsintakohteelta. Valitettavasti jk-kohteiden hakkuita subventoidaan aukkohakkuun puolelta ,kun ei kehdata laskuttaa työstä(reilusti alempi kantohinta) todellisia työkustannuksia vastaavaa hintaa.
Yksi seikka unohtui. Se haapavesakko. Sen vaikutuksista paikalliseen hirvitiheyteen on kyllä varoiteltu. On muodostunut talvehtimisalue ,jonne tullaan kauempaakin.
Ongelman eskaloitumisesta ei voi syyllistää metsästäjiä. Itseuudistuva haavikko riskeineen on yksinomaan metsänomistajan oma päätös.
En lainkaan ihmettele metsästäjien päätöstä olla hakematta lisälupia. Huokaisevat vain helpotuksesta ,mikäli koirat eivät ole päätyneet susien hampaisiin. Jättävät susille evästä ,jotta niiden ei tarvitse kajota koiriin. Onhan jo käynyt ilmi ,että runsas riistakanta pienentää koiriin kohdistuvaa syömispainetta. Petojen kanssa on opittava elämään…
Jatkuva kasvatus on sama ,kun alettaisiin käyttää supertietokoneiden asemasta helmitaulua. Hemitaululla kikkailemalla jk on saatu kannattavaksi , koska kaikki tekijät huomioon ottavia yhtälöitä on ylivoimaista käyttää. Riski ja kokonaiskustannus toimintaketjussa näyttää olevan jk-uskovaisten kohdalla täyttä hebreaa.
