Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
#”Silloin ymmärrän laskun saamisen, jos on tehty jotain metsänomistajan halujen mukaisia lisätöitä, kuten latvojen karsimisia ja omaan käyttöön jäävien leppien hakkaamista.#”
Kyllä ne alle 60-litraiset kepikot kuuluvat samaan kastiin . : )Laskutus on ehkä vähän huono ilmaus Asia olisi ilmaistava paremminkin niin , että liian pieniläpimittaisten tai erityisehdoin korjattavien kohteiden työn hinnoittelu perustuisi nykyistä enemmän todellisiin aiheutuneisiin kustannuksiin . Se on sitten yhtiön asia , pudottaako leimikon kantohintaa aiheutuneiden lisäkustannusten verran . Tämä voisi toimia yhtenä signaalina metsänomistajalle siitä , millaista raaka-ainetta yhtiö haluaa . Saataisipa ennakkoraivauksiinkin tulla paremmin tehoa , kun pystyyn jätetyt korjuun kannalta liian pienet läpimitta- ja tilavuusluokat pudottaisivat kantohintaa.
Ihan kelpo yksilö . : )
Tässä tilanteessa vaan ei valitettavasti saa lain mukaan asetta kaivella ampumistarkoituksessa edes metsästysaikana ….Ampua saa vasta , kun 150 metrin vähimmäisetäisyys ajoneuvoon on saavutettu sen pysäyttämisen jälkeen .
Omasta kokemuksesta tiedän , että hirvet näyttäytyvät kuin kiusallaan tilanteissa , jolloin niitä ei voi metsästää tai sillon , kun ase ei ole käden ulottuvilla . 🙂
Suorittava ei ole kirjoittelemassa laskuja kenellekään .Mitään valtuuksia siihen ei ole. Heitin vain ajatuksen siitä , että kasvatushakkuissakin olisi jokin tietty selkeä perustaso , josta aletaan maksaa peruskantohintaa . Puutavaran järeys , tiheys ja hyvät korjuuolosuhteet nostaisivat hintatasoa selkein portain . Ne kohteet , jotka eivät täytä minimivaatimusta korjattaisiin työn hinnoittelun osalta aikaperustaisesti . Rahaliikenne hoituisi entiseen malliin . Vaikeimmilla kohteilla , jotka eivät täytä perusleimikon ehtoja , työn hinnoittelulla olisi kantohintaa alentava vaikutus. Erikoisehdoin korjattavat kohteet kuuluisivat samaan luokitukseen .
Tällä hetkellä on jonkin verran ongelmaa siinä , että turhan pientä materiaalia tarjotaan hakkuun piiriin . Tämä johtuu lähes aina siitä , että on arvioitu metsäkuvion kehitys väärin . Monenkin tuntuu olevan vaikeaa sisäistää , että puutteet taimikonhoidossa siirtävät sopivaa hakkuuajankohtaa yli kymmenenkin vuotta eteenpäin . Tämä arviointivirhe ei ole lähtöisin korjuun toteuttajasta , joten yrittäjän kannalta kannattamattoman työn maksumiestä kaipaillaan muualta.
Siksi näillä kohteilla työn hinnoittelu aikaperustaiseti olisi paikallaan.
Kun nyt ja tulevaisuudessa keskitytään nykyistä paremmin taimikoiden oikea-aikaiseen hoitoon, yllä käsitellystä asiasta ei trvitse edes keskustella . Ennakkoraivaus on myös luokkaa läpihuutojuttu . Puukaupoillekin pääsee aikanaan .jatkoa kollegan viimeiseen kappaleeseen..
Raivauksen jälkeen metsäarviotkin osuvat paremmin kohdalleen. Myyjä näkee , mitä on myymässä ja ostaja , mitä ostaa. .
Muutamaan kertaan ”etäpäivtetty” metsäsuunnitelma ei läheskään aina pidä paikkaansa . Pahasti peitteisessä tuhelikossa tehty arviokaan tilannetta harvoin korjaa.Juuso8:lta minunkin mielestäni hyvä kysymys.
DNA-juttua on käsitelty ja muistan lukeneeni , että venäläiset tutkijat ristivät välittömästi saamansa näytteet koirasusien tuotteiksi. Suomalaiset tutkijat puolestaan väittivät kivenkovaa näytteiden olevan peräisin aidoista susista. Tässä tilanteessa (poikkkeuksien poikkeus )
uskon kuitenkin enemmän venäläisten tutkijiden analyysiin . Heidän susia koskeva geenipankkinsa on merkittävästi suomalaisten vastaavaa isompi . Suomen suppeahko aineisto voi pahimmillaan olla peräisin jo lähtöjään koirasusista ja antaa näinollen väärää tietoa jo siltäkin osin.Suomen susikantaa on yritetty kasvattaa lähes väkisin . Yksi keino kannan kasvattamiseen on voinut olla koirasusien käyttäminen apuna tässä tapahtumassa . Tarkoitus pyhittää keinot. Muutaman sukupolven jälkeen koirilta saatu perimä olisi hävinnyt tunnistamattomiin .
Aito susi on arka eikä tee tuttavuutta ihmisten kanssa puhumattakaan ,että asustelisi ihmisasumusten lähistöllä . Sekoitus koiraa voi saada luonteen muuttumaan kesymmäksi ja sopeutuvaisemmaksi ihmisten suhteen. Koiralta perityt ominaisuudet voivat puolestaan heikentää yksilön saalistusominaisuuksia , joten senkin takia koirasusi hakeutuu ihmisasumusten liepeille helpompaa saalista vonkaamaan.Minäkin odotelen mielenkiinnolla tutkijoiden tuloksia !
Jesselle:
Koneenkuljettaja on työsuhteessa koruuyrittäjän kanssa . Tämä puolestaan on sopimussuhteessa metsäyhtiön kanssa . Koneenkuljettaja noudattaa yhtiön ja yrittäjän välistä sopimusta. Yhtiön ja metsänomistajan välinen sopimus on puolestaan koneenkuljettajan tiedossan vain siltä osin , kun se on hakkuuohjeeseen kirjattu .Jos mo haluaa muutoksia tai täydennyksiä sopimukseen , hän ottaa yhteyttä ostotoimihenkilöön , ei motokuskiin .
Hakkuiden mahdollinen keskeyttäminen käsitellään aina yrittäjän ja puutavarayhtiön korjuuesimiehen kanssa , joten tässä mo:lla ei ole sananvaltaa kuljettajan suhteen . Jos metsään ei keskeytyksen jälkeen ilmaannu ketään , on asiasta turha moittia motokuskia . Vastuu asiasta on jossain muualla.
Tietyillä yhtiöillä on jo käytössä sopimusmalli , jossa raivauksen pelinsäännöt sovitaan selvästi etukäteen . Myös se kuka työn kustantaa . Eli asia löytyy kirjattuna puukauppasopimuksesta . Muutkin ostavat puuta ,kun MG .: )
Rane : ”… miksi kasvatushakkuiden korjuujälki kuitenkin tutkimuksissa huononee vuosi vuodelta?”
Korjuujälki on huonontunut juuri siksi , että jotkut markkinoivat energiapuun hakkuita siten , että leimikoita ei olisi tarvinnut raivata . Tulokset näkyvät korjuuvaurioiden lisääntymisenä . Ne tosin ovat alkaneet pikkuhiljaa vähetä , kun energialeimikotkin on raivattu . Vielä pienempiin korjuuvaurioihin päästään , kun kemeravetoiset ”keppisulkeiset ” loppuvat viimeistään ensi keväänä kokonaan.
Muutaman viime vuoden kosteahkolla korjuuolosuhteillakin on osansa asiaan .
..edelleen Ranelle…
Minä puolestaan ihmettelen , miksi niitä raivaamattomia tai nimellisraivattuja kohteita yleensä tarjotaan , jos niiden huono menekki on tiedossa . Niille toki voi yrittää tehdä jotakin jo ennen puukauppoja . Esimerkiksi tänään olisi ollut huono hetki havahtua raivauksen tarpeeseen moton tulllessa työmaalle ja ryhtyä juoksemaan kilpaa raivaussahaa päristellen moton kanssa 32 asteen helteessä. No eihän lämpö luita riko Sama temppu on tehty talvella 60 sentin hangessa lumikengillä. Pakkastakin oli tuolloin tarpeeksi . 30 astetta ! : )Se” väärä henkilö ” toteaa , että saamastani palautteesta päätellen viesti on mennyt perille . Ymmärtäminen toki voi viedä aikaa ja vaatia jonkun kohdalla hieman hien ohella kyyneleitäkin . : )
Tuossa esityksessäni kannustavasta hintaporrastuksesta asian ydin eli HYVÄN METSÄNHOIDON PALKITSEMINEN PAREMMALLA KANTOHINNALLA näytti joidenkin kohdalla olevan sivuseikka . Vaikuttaa siltä , että muutamille sen epäkurantin leimikon markkinakanavan kapeneminen tai sulkeutumien
kokonaan aiheutti enemmän ajateltavaa .Vielä siihen pieneen yksityiskohtaan koko toimintaketjussa eli ennakkoraivaukseen.
Täällä on kilvan haukuttu ja uhkailtu koneenkuljettajaa , jos hän kieltäytyy tekemästä raivaamattomia työmaita . Tämä toki vapaana mielipiteen ilmaisuna sallittakoon . On kuitenkin hyvä tietää , että tämän koneenkuljettaja tekee työtään saamiensa ohjeiden perusteella . Metsänomistaja ei valitettavasti ole juridisesti näiden ohjeidenantajien joukossa Asioista toki voi ja pitääkin keskustella. Esimerkiksi omalla kohdallani noudatan annettua korjuuohjetta ja jo muutama vuosi sitten piirin toimihenkilöille , yrittäjille ja heidän työntekijöilleen yhteispalaverissa annettua evästystä .Tämä kuului : ”RAIVAAMATTOMIA LEIMIKOITA EI OSTETA EIKÄ NIITÄ TARVITSE TEHDÄ. ” Edellä mainitun kuulee aina kyseisen ongelman olessa ajankohtainen yrittäjän ja korjuuesimiesten suusta , joten toiminta on sen mukaista.
Toisen ison asiakkaan kohdalla mahdolliset ennakkoraivaukset tehdään aina . Aiheutuneet kustannukset vähennetään puukaupan ennakkomaksusta . Jos työ jää mo:n toteutettavaksi , tilanne tarkistetaan pari viikkoa enne hakkuuta . Mikäli puutteita ilmenee, korjaukset tehdään maanomistajan lukuun ennen hakkuun aloittamista.Ranelle totean , että asioita toki sovitan , mutta työmaat eivät aina täytä niitä ehtoja , jotka urakoitsijan ja metsäyhtiön välillä tehdään . Jos poikkema on kovin suuri , on luonnollista , että työ voi jäädä pahastikin kesken .
Risukon kiilaaminen paremman hakkuukuvion kylkiäisiksi on aina riski .Se todellakin voi jäädä tekemättä . On valitettvaa , jos ostotoimihenkilö ei tohdi sanoa tätä asiakkaalle suoraan . Tästä tilanteesta tulisi pästä eroon ja selkiyttää toimintatavat niin , että töiden keskeyttämiseen ei tarvitse turvauta . Tapaus ”Jesse” on oiva esimerkki siitä , kuinka asiat voivat mennä nutullen sen takia , että työmaa on ihan jotain muuta , kun urakointisopimus edellyttää.
Omissa kommenetissani en ole ollut kieltäytymässä kantokäsittelyn suorittamisesta . Sen olen todennut , että yrittäjille tehdyn kyselyn perusteella kyseisen toiminnan aiheuttamista todellisista kuluista korvatan vain kolmannes eli se määrä , jolla valtio työmuotoa tukee.
Tuntikorvaus ei suinkaan ole uusi asia . Yritys , jossa työskentelen , urakoi kahdelle asiakkaalle . Toisella niistä tuntikorvaus on käytössä . Energiapuutyömailla aikaperustaista veloitusta käytetään yleisemmin. Se myös näkyy selvästi leimikkorakenteessa. Risukoita ei korjuuohjelmissa ole . .
En tiedä onko sattumaa , mutta asiakas , jolla tuntikorvaus on yleisemmin käytössä , teettää energiapuutakin . Tämän toisen asiakkan kohdalla energiapuuta ei hakata toistaiseksi lainkaan .Kun Ranenkin harvennusleimikko, on raivattu ja poistettavien puiden osalta runkotilavuudeltan yli 60 litraista , ei tarvise pähkäillä mitään . Pelissä noudatetaan etukäteen sovittuja säänöjä. Jos puu on tästäkin isompaa , leimikon pinta-ala useita hehtaareita ja hehtaarikertymä yli 50 mottia , aiheuttavat kaikki tekijät pelkkää bonusta hintaan.
Tilanne toki muuttuu arvaamattomaksi , jos Ranen aikomuksena onkin syöttää se huonolle hoidolle jäänyt riukuuntunut taimikko muun kaupan yhteydessä tehtäväksi . Tämähän on vallinneen käytännön mukaan tehty ”asevelihintaan” tai lähes ilmaiseksi motolla . Lisäksi moista turhuutta on tuettu risukontuotantopalkkioin.
Näihin tilanteisiin on tarkoitettu mahdollinen tuntiveloitukseen siirtyminen ja lopputuloksena on , että yrittäjä saa työstään käyvän korvauksen . Ei enempää eikä vähempää. Metsänomistajan on toki helpompi päätellä leimikkotekijät , kun monesti kaukaakin palstalle tullut konemies voi tehdä . Metsän kannalta tarpeellisten toimenpiteiden täytäntöönpano on myöskin aina mo:n vastuulla.
Jos haluaa kalleinta mahdollista taimikonhoitoa motolla tehtynä ,, täytyy olla valmis myös osallistumaan kustannuksiin täydellä panoksella. Halvempi ja kokonaisvaikutukseltaan parempi vaihtoehto on toki olemassa , jos vain tätä vaihtoehtoa halutaan käyttää . Siitä olen varma , että halu kummasi kasvaa , kun on tieto siitä , mitä kalliimpi vaihtoehto oikeasti maksaa.
