Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Viimeisimmässä Metsälehdessä prof. Kärkkäinen kehottaa puolestaan hävittämään koivun täysin kuusikosta noin 20 vuotta ennen päätehakkuuta . Koivu on tappolistalla myös avohakkuukuvion vieressä sijaitsevien harvennuskuvioiden avohakkuukuvioon rajoittuvilla reuna-alueilla. Tämä on varmasti tulevia taimikonhoitotalkoita ajatellen erittäin viisasta . Torjutaan ongelma jo ennen sen syntymistä .
Lainaus :
”Tärkeysjärjestyksessä ensin perhe ja työt ja sen jälkeen tulee kaukana vasta harrastukset., vaikka ne olisivat mielekkäitäkin.”Olen täsmälleen samaa mieltä . Tämän takia en juokse enää koko syksyä hirvien perässä . Jos jahti ”kivestää” pidetään välipäiviä ja viimeistään joulukuun alussa pannaan pillit pussiin.
Siinäpä sitä olisikin ”mehänpojalle” talkoota , nimittäin hirvilehmän vasasuojan poistamisessa rikoslaista . Metsästäjät ovat tätä sitkeästi yrittäneet , mutta viesti ei ole tehonnut päättäjiin.
Suositukseksi vasallisen naaraan suoja toki jäisi , mutta vahingossa tapahtunut emän kaataminen ei johtaisi käräjille , kuten nykyään .Koska emä jättää joskus vasansa karistaakseen viholliset kannoilta , ei moni kokenut hirven metsästäjä uskalla ampua naaraspuolista hirveä . Vasan tallustellessa myöhemmin todistajien läsnä ollessa kaadetun emän lähistölle , seuraa ampujalle välittömästi lähtö leivättömän pöydän ääreen . Oikeusprosessin tuloksena kaadettu hirvi menetetään valtiolle , mätkäistään ampujalle sakko ja langetetaan tilanteesta riippuen määräaikainen metsästyskielto .
…että tässä vähän perusteita , miksi ammutaan vain pääasiassa vasoja ja uroksia .
Toivottavasti kovin moni hirvijahtiin mielivä ei lue tätä palstaa . Joistakin kirjoituksita on aistittavissa , että metsästäjiä , varsinkin hirven , ollaaan lokeroimassa rikollisten joukkoon . Harrastaa toki halutaan , mutta rikollisen leimaa harvempi tahtoo osakseen . On siis varminta pysyä loitolla hirvihommista , parempaakin tekemistä löytyy.
Gla: ”Mutta hirvikanta ei silti ole pysynyt kurissa. Kiitos, että muistutit meitä raivaamisen kelvottomuudesta hirvikannan säätelykeinona.”
En ole missään vaiheessa esittänyt raivausta hirvikannan säätelykeinoksi , ainoastaan mahdollisuudeksi kunkin kohdallaan vähentää tai torjua vahinkoja , jos metsästyspainetta ei ole alueella riittävästi . Hoitohommat ovat ilmeisesti tuottaneet naapurimaassamme tulosta , koska siellä siedetään tuplamäärä hirviä Suomeen nähden.
Ymmärrän Gla:n tuntemukset hirviä kohtaan omakohtaisten kokemusten kautta niin pelloilla , kun metsässä tapahtuneiden tuhojen johdosta . Minä en tyytynyt valittajan osaan . Salaojitin pellot , hävitin pajukot peltojen ympäriltä ja raivailin siihen aikaan kakkosprioriteettina töiden osalta olleet taimikot sen aikaisten käytäntöjen mukaisesti . Tänään tekisin taimikonhoidon paljon aikaisemmin.
Tämän lisäksi hankin hirvikoiran , jota käytin seurueen jäsenen oikeuksin apuna myös omien maitteni ulkopuolella hirvikannan säätelyssä . Aina oli lupa kaataa vasa , se pahin tuholainen , kun kohdalle sattui . Tämä oli vain neuvottelukysymys . Parhaiten hirviä löytyi haukuttavaksi naapurin pajukkoa kasvaneen pakettipellon liepeeltä ja toisen naapurin hoitamattomasta taimikosta . Omilla mailla vahingot olivat taakse jäänyttä elämää. 🙂”Kepahan” tuossa juuri ansiokkaasti todisti , että varsin pieni joukko JOUTUU jo nyt tekemään varsinaisen likaisen työn . Mitäs sitten tapahtuu , kun tätä kymmentä prosenttia lakkaa homma kiinnostamasta ? Ei ole lainkaan tavatonta , että harrastus loppuu perhesyiden vuoksi tai homman käydessä liian työlääksi .
Operatiivisen toiminnan keskittyminen harvojen harteille on jo paha merkki siitä , että toiminnassa on odotettavissa häiriöitä hyvinkin pian . ”Kepan” esimerkkitilanteessa kohtalonajat ovat käsillä mahdollisesti jo kymmenvuotiskauden alkupuolella .
Kiinnostuksen väheneminen hirvenmetsästykseen on ollut jo jonkin aikaa havaittavissa myös ampumaradoilla (joita ei ole vielä ehditty sulkea).
Harjoittelemaan vaivautuu enää vain kourallinen väkeä , kun vielä kymmenen vuotta sitten vuoroaan sai jonottaa tuntitolkulla . Harjoittelu tapahtuukin entistä useammin koetilaisuudessa , jossa ammutaan monissa tapauksissa ”koko rahalla” täydet viisi suorituskertaa ja osa jää tästäkin huolimatta ilman hirvikorttia.
Hylkäysptosentti alkaa lähennellä tilannetta , jolloin ammuttiin vielä ”vapaalta kädeltä ” ja osa laukauksista liikkuvaan hirveen . Nythän paikallaan olevaan tauluun saa ”loukuttaa” hyvältä tuelta . Tason lasku on kiistaton .Jahdin tuloksetkaan eivät imartele . Kaatoon käytetään entistä useampi laukaus ja haavakkojahdit ovat arkipäivää , aikaisemmin ikävä poikkeus. Epäonnistunut laukaus on saanut monet innokkaatkin jahtimiehet lopettamaan harrastuksensa.
Ruotsissa metsän kasvattaminen on enemmän ammattimaista ja metsänomistajia on suhteessa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa . Metsien hoitoa ei ole tuettu naapurissamme enää vuosiin , mikä on johtanut siihen , että on ollut pakko tehdä metsänhoidolliset toimenpiteet oikeaan aikaan . Meillähän vasta kemera-ehdon täyttyminen on ollut monille merkkinä siitä , että hoitotöihin voidaan ryhtyä . Biologian ja talouden kannalta tuossa vaiheessa olaan jo armottomasti myöhässä . Kaksi kolmattaosaa
metsänomistajista ei tee taimikonhoitoja lainkaan .Tuholaiset ( myös hirvet) iskevät halukkaasti heikkokuntoisiin puihin ja taimiin . Murtunut tai katkennut puu kelpaa hyönteisille ja liiallisen varjostuksen seurauksena ”mehevöitynyt” männyntaimi hirville . Varjossa kasvavlle männyntaimelle voi käydä huonosti ilman hirviäkin .
Ne nuutuvat ja katoavat vähitellen hävitessään kilpailussa
lehtipuulle .Puiden kasvatuksessa on pyrittävä suositusten mukaisiin ja lumituhoille alttiilla alueilla jopa suositusten alarajoilla oleviin tiheyksiin . Hennoista ja latvuksensa menettäneistä liian taajassa kasvaneista puista ei tule koskaan laatutavaraa . Luonto ehtii korjata sadon ennen ihmistä , pahimmillaan jo taimikkoasteella.
Energiapuun kasvattaminen on syytä poistaa laatupuun kasvatuksen keinovalikoimasta ja metsässä tapahtuvia korjuukertoja on pyrittävä yleisemminkin vähentämään .
Kunnollinen taimikonhoito ja korkeintaan kaksi harvennusta ennen päätehakkuuta riittävät mainiosti toimenpiteiksi tuotettaessa laadukasta puuta.Syrjäisimpien alueiden väestökatoon ei voida vaikutta metsästyspolitiikalla vähääkään. Hirvitihentymät kuitenkin syntyvät sinne , missä metsästyspaine on vähäisin . Kaukainen sijainti ja heikkenevä tiestö johtaa siihen , että isoillakaan alueilla ei enää metsästetä .Tämän seikan edessä riistaviranomaiset ovat voimattomia.
Kaatolupia myönnetään tehtyjen havaintojen ja mahdollisten vahinkojen perusteella . Jos näistä ei tule ilmoituksia , ei tipu kaatolupiakaan . Uskon ja luulon varassa lupia ei myönnetä.
Jos pyyntiluvista luovuttaisiin kokonaan , ei hirvihavaintoja ilmoitettaisiin eikä hirvivahinkoja korvaisi kukaan . Tulisi eteen tilanne , jossa hirvikanta ryöstäytyisi käsistä kenenkään välittämättä pätkääkään asiasta .
Jos metsästykseen pakotettaisiin , nopeutuisi luopuminen koko harrastuksesta vielä nykyisestäänkin .Minä ja moni muu ikäiseni elää metsästyksen suhteen jo vuosi kerrallaan . Välivuosiakin on kovan rääkin (hirvikannan leikkaus ) jälkeen pidetty ja aina on mietittävä kannattaako siellä räntäsateessa itseään vuosi toisensa jälkeen palelluttaa. Onhan kyseessä VAIN HARRASTUS . Kymmenen vuoden sisällä jahtimiehet vähenevät dramaattisesti . Siinä onkin ”mehänpojalla ” miettimistä , ketä syytellä , kun hirvijahdin aikaan metsissä ei näy ketään . Hirviä kyllä tulee riittämään, ainakin peitteisimmillä alueilla.
En ole väittänyt , että työtä tehtäisiin huonosti. Tosin olosuhteista johtuen en ihmettelisi , jos motivaatio kyseiseen työhön pikkuhiljaa hiipuu.
Kuten profiilikuvastani näkyy , muutaman tonnin peräkärry on hankittu kuution ureasäiliön kuljettamista varten .(löytyisi vain aina paikka sieltä palstalta , mihin sen parkkeeraa). Kantoaineita voi kulua kaudessa kymmenekin kuutiota (10 000 litraa) / kone . Sen rahtaaminen työmaille ei ole ihan pikku juttu . Lisäksi koneessa on noin kymppitonnin maksava kantokäsittelylaitteisto , joka vaatii vuoden mittaan noin 20 tuntia erilaisia huoltotoimenpiteitä .Tuolloin kone ei ole työssä. Keskmäärin puoli tuntia päivässä kuluu kantokäsittelyaineen siirtoihin työmaalle ja tankkauksiin (=50 tuntia /kausi …tällöinkään kone ei ole tuottavassa työssä) . Jos aine sattuu loppumaan kesken päivän pieniläpimittaisilla kohteilla suuresta runkomäärästä johtuen , saattaa lisätankkaus viedä jopa tunnin ylimääräistä aikaa. Erikoislaippojakin tarvitaan
( a` 100€/kappale ) kymmenkunta käyttökaudessa . Varsinkin urean käyttö lisää myös laitteiston kulumisesta johtuvia kustannuksia.Investoinnit ja työt on aina tehty , kun on pyydetty , mutta kaksikolmasosaa aiheutuneista kustannuksista on jostakin syystä jäänyt tilittämättä yrittäjien tileille.
Koko tarina on luettavissa viimeksi ilmestyneestä Koneyrittäjä-lehdestä.
Tuo kurssikin vielä … Itse suoritin sen jo aikoinaan mv-koulussa . Monella kurssi on vielä edessä. Ainakin urea on sen sortin tavaraa , että sen käyttö ja käsittely kaupallisessa tarkoituksessa vaatisi tutkinnon suorittamisen jo nykyisilläkin ehdoilla .
Kysyn vain , kuinka moni ureaa kantoon ruiskinut motokuski kyseisen tutkinnon on suorittanut ? Veikkaan , että ei kovinkaan moni , koska sitä ei kukaan ole ymmärtänyt vaatia.Pääkysymys on , että tehdystä työstä on saatava täysi korvaus . Haluja ja kykyä löytyy(jo nytkin) , jos työstä saadaan täysi korvaus .
Aikaisemmat kommenttini kertovat , mihin ollaan menossa , jos tilannetta ei saada kuntoon .Teollisuus vaatii puuta ympäri vuoden . Jos ei Suomesta , niin jostakin muualta. Erityisesti suunnitellut uudet investoinnit edellyttävät kesähakkuiden lisäämistä . Jos puun saannissa tulee esiin epävarmuustekijöitä , voivat isot investoinnit jäädä haaveeksi ja vanhentuneetkin laitokset ajetaan alas . Silloin ei tarvita puuta kesällä eikä talvella . On ikävä , jos suuret hankkeet kaatuvat maksuhaluttomuuteen kantojen käsittelyn kohdalla.
