Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Viimeisimmät uutisiet kertoivat , että ahman kohdalla ollaan löysäämässä käytäntöjä . Valtio ei mielellään maksele korvauksia 3,5 tuhannesta pedon tappamasta porosta . Ahma on pedoista aktiivisin porojen teurastaja . Samaa käytäntöjen löysäämistä veikkaan muidenkin petojen kohdalla , kun ei ole rahaa maksaa niiden aiheuttamia tuhoja. …nälkä neuvoo…
Mitenkäs sitten puun käy polttoaineena ? Isot pannut vaativat melkoisen määrän joko turvetta tai kivihiiltä oheispolttoaineeksi.
Turvehan lienee tappolistalla jo tuota (2025) ennen.PS. Energialaitoksilla on outoa liikehdintää. Jyväskylässä kerrottiin alkavista YT-neuvotteluista ja jopa 5 kuukauden lomautuksista vanhemmalla Rauhalahden energialaitoksella . Keljo (se toinen ja isompi) lienee tulvillaan kivihiiltä , jota ei meinattu saada laitokselle aluksi millään . Sitten , kun sitä vihdoin tuli , kivihiiltä purettiin junista yötä päivää . Lieneekö toimitustulva loppunut vieläkään. Sellaista on kaupankäynti rakkaan naapurimme kanssa . Asiakkaan tarpeet eivät läheskään aina ole etusijalla. Onneksi oli lauha alkutalvi.
A.J:lle
Minullakin on henkilökohtaista kokemusta tuosta ajasta. Puu liikkui ja metsästään huolta pitänyt maksoi vähemmän veroja metsän tuottoon nähden , kun vähemmän aktiivinen naapurinsa.
Metsän uudistamiskuluihin oli tehtävä varaus , joka oli nostettavissa vasta , kun taimikko oli vakiintunut elinkelpoiseksi . Nämä toimet oli mahdollista tehdä omatoimisestikin , mutta unohduksen sattuessa yleensä mhy:n toimesta tilanteesta muistutettiin tai jopa tehtiin varsinainen työ .
Eihän se aina mukavalta tuntunut , kun mhy:n mies tuli taimikuorman kanssa keväällä kesken peltotöiden , ja oli ryhdyttävä suunnittelemaan istutushommia jo ennestään kiireiseen aikaan . Oma moka tietysti tuo unohtaminen , mutta niitä mokailijoita tuntuu olevan edelleenkin minun poistuttua metsänkasvattajien muonavahvuudesta .
Kasvaneet taimikotkin tuli hoidettua edes välttävästi , kun mhy:n kymppi tuli kertomaan , että nyt saa hoitohommiin kemerat , taimikonhoito voi alkaa .Lisäsi vielä , että teetkö itse , vai laitanko metsurin tekemään . Metsuria ei kohdallani tarvittu . Ei istutuksilla eikä taimikoita hoitamassa . Tein hommat , kun muilta kiireiltä ehdin.Näillä eväillä , kepein ja porkkanoin , nykyiset puut on saatu kasvamaan . Tulevaisuuden suhteen olen kuitenkin skeptisempi , kun porkkanat on syöty ja osa kepeistäkin katkottu.
Mitä tulee tuohon uudistamisen kalleuteen , on uudistaminen tullut kalliiksi toimenpiteen viivästymisen myötä . Aikaisemmin oli tapana antaa hakkuualueen ”tekeytyä” joitakin vuosia päätehakkuun jälkeen . Istutus jouduttiin tekemään monesti jo sakeaan heinikkoon ja myöhemmin täydentämään.
Taimikonhoidon puolella kustannukset karkasivat puolestaan liian myöhäisen toimenpiteen johdosta (kustanuslisä 10% / vuosi raivauksen viivästyessä) . Valitettavasti KEMERA-porkkana oli lainsäädännössä sijoitettu taimikonhoidon osalta liian myöhäiseen ajankohtaan. Onneksi tämä epäkohta on korjattu.Lainaus:
”Hirven ajo voitaisiin kyllä mielestäni sallia ainakin suurissa kansallispuistoissa ”
Ei auta , että hirviä hätistellään paikasta toiseen . Niitä pitää voida myös ampua , jos määrä todetaan liian suureksi . Ajometsästys on ollut katoavaa kansanperinnettä jo pitkään . Mistä löytyy ajomiehiä , kun pasiinkaan ei tahdo kaikissa porukoissa löytyä riittävästi väkeä ?
Rauhoitusalueet sopivissa paikoissa lisäävät kiistatta riistan määrää . Hirvi ei kooltaan isompana ole poikkeus . Se oppii kirotun hyvin löytämään alueet , joilla metsästyspaine on alhainen tai 0 . Kun vaara on ohi , hirvi palailee harjoittamaan elintoimintojaan takaisin alueelle , josta oli lähtenyt … ja palaa taas takaisin turvaan , joko ruokailun jälkeen , tai viimeistään vaaran uhatessa.
Näissä tilanteissa metsästäjät ja taimikkotuhoja kärsineet metsänomistajat voivat vain kiristellä hampaitaan.Muistutan vielä , että hirvivahingot tänä päivänä ovat hyvinkin paikallisia ja esiintyvät alueilla , joille ei syystä taikka toisesta ole syntynyt riittävää metsästyspainetta . Painetta ei voi syntyä , jos metsästys kielletään .
Metsänomistajaa ei saisi holhota , mutta neuvontaorganisaatioilta vaaditaan toimia metsänomistajien aktivoimiseksi . Onko aktiivisesti tarjottu neuvontapalvelu holhoamista ? Jonkun mielestä se on.
Neuvontaan suunnattujen varojen ja resurssien väheneminen näkyy suoraan metsänhoidon tilassa . 90-luvun alussa hyvin hoidettujen metsien osuus oli 40 % . Nyt vastaava luku on ainoastaan 28%.
Suomessa on myös 5 miljoonaa hehtaaria metsää , jolle ei ole tehty mitään yli 30 vuoteen.Metsälakeja sorvattaessa haluttiin lisätä metsänomistajien vapauksia päättää omaisuutensa hoidosta . Samalla kuitenkin on tultu tilanteeseen , jossa päätöksiin vaikuttavaa neuvontaa ollaan vähentämässä . Metsänhoitiomaksujen supistuminen maksun vapaaehtoisuuden myötä on tosiasia . Tilanne on sama myös metsänparannusvarojen kohdalla . Mikä on se keino , jolla metsänomistajia aktivoidaan jatkossa ? Porkkanat on jo syöty . Vain kepit taitavat olla jäljellä.
..täydennystä edelliseen kommenttiin….lainaus vuodelta 2012
”Hallitus on tänään ehdottanut lakimuutosta, jolla Koloveden kansallispuistoon tulisi yli 3 500 hehtaaria lisää vesialueita ja mannerrantoja. Laajennuksen myötä kansallispuisto kasvaisi 5 834 hehtaarin suuruiseksi.
Samalla Koloveden kansallispuiston rauhoitussäännökset muutettaisiin nykylain tasolle, kuten perustuslaki nykyään edellyttää. Se tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi hirven metsästämistä alueella tiukennettaisiin.
Vain paikalliset saavat ampua
Metsästäminen olisi lakiin säädetyllä poikkeuksella luvallista vain paikallisille asukkaille. Yleensä metsästys on eteläisen Suomen kansallispuistoissa kielletty. Metsästyskäyttöön on ehdotettu pääsääntöisesti alueita, joissa ei synny ristiriitaa muun käytön ja metsästyksen välille.
– Lakiin on säädetty poikkeuslupa metsästämiseen yhteistyössä paikallisten metsästysseurojen kanssa. Katsoimme, että metsästäminen alueella on saavutettu etuisuus, joten se haluttiin säilyttää, ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander Ympäristöministeriöstä kertoo.
Metsästysseuroihin kuuluvat muualla kuin paikkakunnalla asuvat eivät kuitenkaan saisi enää jatkossa ampua hirviä kansallispuiston alueella.
– He voivat kyllä osallistua hirven ajamiseen muin tavoin, Flander toteaa.
…että tämmöistä suhmurointia…
Tuli vielä mieleen toinenkin tapaus , jossa yli 3000 hehtaarin suojellulla alueella sallittiin hirvenmetsästys vain paikallisille asukkaille. Kävi vain niin ikävästi , että alueella toimineessa seurassa oli vain yksi paikkakunnalla asuva jäsen ja hänkin jo yli 80-vuotias. Ulkopaikkakuntalaiset seuran jäsenet eivät voineet käyttää metsästysoikeutta suojellulla alueella . Voi vain arvailla , kuinka metsästys tuossa tilanteessa sujuu. Hirviä oli yli oman tarpeen sielläkin.
Kiitokset täsmennyksestä ”sammelille” . Tilanne ei siis ole metsien uudistamisen osalta aivan kamala. Jäljelle jää kuitenkin kysymyksiä .
Paljonko uudistusaloja jää todellisuudessa istuttamatta ja johtuuko
avohakkuiden väheneminen pelkästään suhdanteista vai metsänomistajan vähäisestä kiinnostuksesta puukauppoja kohtaan ?Taimikonhoidon riittämätön toteutus on kuitenkin edelleen täyttä totta , vaikka toimeliaisuus taimikoissa on selvästi kasvussa.
Omassa mielessäni on käynyt ajatus , että metsänhoito- ja neuvontaorganisaatioiden muutokset ja epätietoisuus tulevasta on saattanut vähentää organisaatioissa toimivien työntekijöiden intoa neuvontaan ja puukaupallisen toiminnan avustamiseen . Moni metsänomistaja vaatii pientä kannustusta tarttua toimiin . Nyt tätä kannustusta ei välttämättä ole tarjottu samassa määrin , kuin vielä joitakin vuosia sitten. Mikä onkaan tilanne sitten , kun näitä organisaatioita ohennetaan vielä nykyisestäkin ?
Lainaus:
” Uudistamisen kustannustehokkuuteen pitää kyllä panostaa, muuten erirakenteiskasvatus alkaa kiinnostaa yhä useampia.”
Mitähän se kustanustehokkuus pitää sisällään ? Mielestäni on kustannustehokasta tehdä riittävän suuri (alk. 2ha:n) aukko ja uudistaa se viivyttelemättä . Jos mahdollista , heti seuraavana kesänä.
Erirakenteiskasvatus menee selkeästi jo menneiden aikojen tehottoman keräilytalouden puolelle , jota ei voida markkinoida enää nykymaailmassa kustannustehokkaana tapana toimia . Harrastukset ovat sitten eri asia . Harrastelijoiden määrän kasvaminen on puolestaan uhka varsinaiselle metsätaloudelle .AR ja Jees ovat karuista ilmaisuistaan huolimatta oikeilla
jäljillä .Monien metsätilojen kehitys muutuu negatiiviseksi nyt ja tulevaisuudessa omistajansa ikääntymisen ja terveydentilan heikkenemisen myötä . Tilanne jatkuu tulevan perikunnan riidellessä siitä , mitä on jäljellä seuraavat vuosikymmenet.PS . Poikkeuksiakin on . Vuosia sitten eräs vanhempi lapseton henkilö testamenttasi maansa uskonnolliselle yhteisölle. Tilanteen realisoiduttua yhteisö hakkuutti lähes koko tilan kerralla aukeaksi (50ha) ja nyt alueella varttuu komea kertaalleen raivattu kylvömännikkö . Hakkuun yhteydessä oli todettavissa , että ihmiskäsi ei ollut katkaissut puutakaan ko tilalla kymmeniin vuosiin.
Hakkutapahtuma jakoi varmasti voimakkaasti kyläläisten mielipiteitä , mutta metsän ja kustannustehokkuuden kannalta vaihtoehto oli paras . Syntyihän siinä sivussa myös monimuotoisuutta lisäävä 50 ha:n yhtenäinen iso metsäkuvio , joista on huhuttu olevan puutetta.
Lainaus :
”Tämän perusteella lupatulot pitää suoraan tulouttaa maanomistajille, joiden mailla hirvet ovat. Tämä tarkoittaa myös sitä, että maanomistaja voi päättää montako hirveä hänen maallaan on. Määrä voisi olla siis nollakin. ”
Niin…metsästyskaudella hirvien määrä saattaa hyvinkin olla vähäinen tai nolla jonkun maanomistajan kohdalla . Pyyntiajan ulkopuolella voi tilanne olla aivan toinen . Nykyinen korvausmenettely on tasapuolinen , koska korvauksia maksetaan yhteisistä varoista vahinkoilmoitusten perusteella siellä , missä vahinkoja ilmenee.
Voi olla hankalaa saada aikaiseksi metsästysvuokrasopimusta , jossa metsästysseura vastaa hirvivahinkojen korvaamisesta tilanteessa , jossa alueella ei esiinny juuri lainkaan hirviä metsästyksen aikana , mutta vahinkoja syntyy jahtikauden ulkopuolella
(= talvilaidunalueet). Toisaalta kesälaidunalueilla on hirviä , mutta niiden aiheuttamat vahingot ovat vähäiset . Mahdolliset vahingot saatavat syntyä aivan eri kinkeripiirillä metsästykseen nähden.
Homman tekee ongelmalliseksi sekin , että hirvien erityisen kiinnostuksen kohteena olevat alueet vaihtelevat jopa vuosittain.
Laaja-alaiset taimikonhoidot ja harvennushakkuut saavat hirvet muuttamaan helposti pitkiäkin matkoja kohti parempia elinolosuhteita.
