Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Groupilla lyötiin hakkuut seis viime viikolla (samana päivänä, kun uutinen Äänekosken uudesta tehdasinvestoinnista julkaistiin ). Mitään ennakkovaroitusta ei annettu , vain tekstiviesti , että hakkuut keskeytetään välittömästi kesäkuulle saakka. Monelle tuleekin talviloma ja kesäloma aikaistettuna yhteen putkeen. Osa koneista oli jo ehditty keväthuollon jälkeen kiikuttaa leimikolle , mutta lavettikyytiä tarvittiin pahimmassa tapauksessa jo samana päivänä takaisin.
Lainaus :
”Pari kysymystä:
– käykö motoyrittäjä katsomassa kohteet ennen koneen vientiä?
– sovitaanko taksat esim. leimikon arvioinnin perusteella vai vasta sitten, kun huomataan kehitysluokka työn alkaessa?
– käykö ostomiehet tekemässä leimikon vai luottaako he metsätaloussuunnitelmaan ja annetaan motolle vain lohkot jotka käydään läpi? ”vastauksia :
Koneyrittäjä luottaa saamiinsa leimikkotietoihin , joten hän harvoin käy tutustumassa kohteeseen ennakkoon . Pitäisi riittää , että yksi ammattilainen – se ensimmäinen metsässä kävijä – tekee oikeat arviot . Näin ei valitettavasti tapahdu läheskään aina .Taksat sovitaan suurempina kokonaisuuksina taksaneuvottelujen yhteydessä . Poistettavien puiden järeys ja leimikon koko vaikuttavat eniten hakkuutaksaan . Olosuhdelisät on ”rukoiltava ” erikseen tapauskohtaisesti.
Jos mukana on toinen osapuoli (suunnittelemassa) , tuntuu siltä , että leimikko korkeintaan rajataan ja luotetaan sen toisen osapuolen tekemiin arvioihin . Se toinen osapuoli saattaa joskus kuitenkin käyttää vain matsätaloussuunnitelman tietoja arvioissaan ja käy minimissään viemässä yhden merkkinauhan leimikon kulmaan . Edes ajouraa leimikolle ja varastopaikkaa ei merkitä.
Nämä saa koneenkuljettaja sitten värkkäillä mieleisekseen . Monesti hän joutuu tekemään myös leimikon rajauksen.”Puun takusen ” viimeinen lause on totta jo tänään . Ei ole montakaan vuotta siitä , kun pieleen menneitä harsitun metsän hakkuita käsiteltiin moneen otteeseen valtakunnallisella TV-kanavalla.
Ja kas kummaa , MHY oli tälläkin kerralla tulilinjalla , kun oli hakkuuttanut haavikon raiskaaman kuusikon aukoksi . Aukkoa ei myyjän mielestä olisi saanut tehdä , mutta toisessa lauseessa myyjä valitteli vähäistä tukkien määrää hakatulta alueelta.Näitä metsäfirmojen / mhy:sten ” kaltoin kohtelemia” puun myyjiä tulee varmasti riittämään jatkossa . Jatkuvan kasvatuksen apostolit luikkivat koloihinsa siinä vaiheessa , kun suurin odotuksin rakenneltu jatkuvapeitteinen metsä on lyötävä lopulta aukoksi virheellisen kasvatustavan takia. Metsänomistaja purkaa kuitenkin kaiken kiukkunsa hankkeen toteuttajaan , kun selviää , kuinka laiha tili puukaupoista tuli. Tässä vaiheessa alkaa syyttely virhearvioinneista , puiden varastamisesta ja koneiden mittalaitteiden epäluotettavuudesta . Karu tosiasia on
kuitenkin ,että on vain valittu toimimaton tapa kasvatta metsää ja että on asetettu liian suuret odotukset kyseisen toiminnan tuloksille.
Sama uhkakuva on olemassa, kun metsien hoidon laiminlyöntien tulokset alkavat tulla enenevässä määrin puukaupan kohteiksi..
Lainaus :
”Miksi MHY on suositellut päätehakkuita koko alalle jos tukkeja oli noin vähän ja muu puusto vielä kasvussa ?”
Leimikko ei ollut suinkaan kokonaisuudessaan aukkoa vaan : ”Vähän aukkoa , ylispuiden poistoa ja VALTAOSA siemenpuuhakkuuta.”
Hehtaarikertymät eivät ole yleensä kovin kummoisia näistä tarpeista , puhumattakaan , että leimikon maapohja on karua ja metsät ovat kasvaneet harventamattomina .Harventamattomuus on johtanut siihen , että vain muutamia yksilöitä ylitiheässä kasvaneista rungoista on kehittynyt tukiksi
asti . Kuitusilppua on ollut siitäkin edestä . Puuston ikä ja pysähtynyt kehitys on tarjonnut eväät hakkuupäätökselle rahan tarpeen ohella.Jos asiakas haluaa metsästään rahaa , häntä palvellaan tekemällä leimikko . Ei ole lainkaan tavatonta nykyisen ”luottamuksen ilmapiirissä ” , että puustoarviota hieman kaunistellaan paremman kantohinnan toivossa ( yli tuhannen motin kauppa kiinnostaa ja tuo puulle lisähintaa) ja kilpailun aikaansaamiseksi kyseisestä leimikosta.
Tätä Tanelin avausta voisi vähän laajentaa . Leimikon arviointiin kuuluu muutakin , kun arvio puumääristä . Myös korjuukelpoisuus , korjuuajankohta ja toimenpiteen kiireellisyys vaativat suunnitelman ohella arvion palstan senhetkisestä tilasta . Joskus joutuu toteamaan , että arvioinnin asemasta on tehty arvaus.
On ostettu kesäleimikko , joka lopulta osoittautuu talvikohteeksi . Joskus on kohdalle osunut taimikko , joka on ostettu ensiharvennuskohteena . Tilanne on paljastunut vasta , kun korjuu on aloitettu . Kakkosharvennuksena hakkuuohjelmaan merkityn kohteen poistettavien puiden keskijäreys on alle 50 litraa (pitäisi olla 150 litraa)…ja yleisin arviointivirhe on , että raivaustarvetta ennen hakkuuta ei ole …tai ainakin näin korjuuohjeessa sanotaan.
Leimikkokokonaisuuksiin ujutetaan myös kuvioita , jotka tehdään vain ”soveltuvin osin”. Tällä perusteella voi jopa yli puolet kuvion pinta-alasta jäädä korjaamatta.
Jos jälkimmäisessä tapauksessa puumäärä on kaiken lisäksi arvioitu yläkanttiin , voi kauppa kutistua huomattavastikin.Yhteisenä nimittäjänä yllä mainituissa tapauksissa on , että kaksi toimijaa on touhunnut saman leimikon suunnittelussa . Käytännössä luottamus toiseen on ollut niin vahva , että kumpikaan toimija ei ole perehtynyt leimikkoon riittävällä tarkkuudella . On uskottu , että se toinen hoitaa /on hoitanut arvioinnin.
Eli MHY tarjoaa leimikon myyntiin metsätaloussuunnitelman tietoihin nojaten ja ostava yhtiö luottaa saamiinsa tietoihin vaivautumatta edes tarkistamaan tilannetta.Tästä ”luottamuksen ilmapiiristä ” voi olla kyse avauksessa mainitussakin tapauksessa . Rikospäilyksen kärki kohdistuu kuitenkin mitä todennäköisemmin väärään kohteeseen .
Lainaus:
”Jutusta jäi epäselväksi se, epäileekö myyjä puuta olleen enemmän kuin virallinen määrä vai oliko vain arvio tehty väärin.”Viimeistä edellisestä kappaleesta käy ilmi , että metsänomistaja on ottanut valokuvan pinosta , joka olisi pitänyt olla kuljetuspöytäkirjojen mukaan jo kuljetettu pois tilanteessa , jolloin kuva on otettu. Järeiden tukkipölkkyjen vähäinen määrä verrattuna leimikon suurimpiin kantoihin
on jäänyt myös askarruttamaan . Nämä seikat ovat johtaneet ajatuksiin rikosilmoituksen tekemisestä .Tapahtumiin löytyy todennäköisesti luonnollinen syy , mutta jälkikäteen asiaa on erittäin vaikeaa selittää pahasti pettyneelle metsänomistajalle.
Ensiksi olisi syytä selvittää , onko kuljetuspöytäkirjoja luettu oikein ja toiseksi , onko kyseessä karulla paikalla kasvultaan lyhyeksi jäänyt puusto . Niiden tyvi/kanto voi olla hyvinkin suuri , mutta rungon nopea kapeneminen näkyy vähäisenä latvaltaan järeiden pöllien määränä .
Kuva palstasta ennen hakkuuta olisi tässä tilanteessa ”kova sana”. Olen ottanut tavaksi kuvata omat kohteeni aina , kun hakkuuohje ja palstan olosuhteet poikkeavat toisistaan . Lukemani artikkelin jälkeen harrastan kuvausta vieläkin aktiivisemmin.
Puukauppoja suunnittelevia kehottaisin tekemään samoin ja myös raivaamaan palstat kunnolla ennen puukauppoja . Odotukset ja arviot osuvat sen jälkeen paremmin kohdalleen . Toisaalta on olemassa dokumentit , jos jotain menee oikeasti pieleen.Karhuilla ei ole vaikutusta hirvien talvehtimispaikkojen valintaan , koska nallet ovat tuon ajan unten mailla . Ne eivätkä näin muodoin uhkaa hirvien elämää . Hirvikannan lasku tai mieleisemmät ruokamaat toisaalla voivat olla selityksenä vähäisiin talvehtimishavaintoihin.
Kesäaikaan karhujen reviireiltä saattavat hirvet kaikota turvallisemmille alueille . Tämä vaikeuttaa kannan arviointia ja johtaa helposti virheellisiin tulkintoihin hirvien kokonaismäärän suhteen.
On ollut hienoia lukea sivu kaupalla hyviä metsäalaa koskevia hyviä uutisia . Teollisuus on siis valmis investoimaan ja kehittämään tuotantoa Suomessa . Saman toimeliaisuuden soisi tarttuvan myös entistä useampaan metsänomistajaan . Nyt on viimeiset ajat laittaa se oma ”tuotantokoneisto ” kuntoon vastaamaan uusiin haasteisiin .
Toivottavasti ei sorruta siihen virheeseen , että jäädään vain odottelemaan tekemättä itse mitään kehityksen edistämiseksi.
Muutamat tuntuvat edelleen olevan sitä mieltä , että pikkuisen epäkurantimpikin tavara käy kaupaksi , kun kapasiteettia lisätään . Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon , että nyt alkaa olla tarjolla runsain määrin päätehakkuuikää lähestyviä tukiksi kelpaamattomia järeitä räkämänniköitä . Veikkaan , että Äänekoskenkin raaka-ainevirta tulee suurelta osin niistä , vähemmän huonosti hoidetuista nuorista metsistä .On omalle kohdallekin sattunut useitakin tapauksia, joissa arvio on heittänyt sen 50% suuntaan ja toiseen verrattuna mitattuun lopputulokseen . Suurin heitto tapahtui , kun harvennusleimikon arvioitu hehtaarikertymä kolminkertaistui. Tässä tapauksessa metsästä oli huolehdittu keskimääräistä paremmin . Hetaarikertymien puolittumiset johtuvat pääasiassa siitä , että metsän kasvatukseen suunnatut panostukset ovat jääneet
laihoiksi . Yhtään toimihenkilöä en ole kaikesta huolimatta kuullut joutuneen erotetuksi toistuvienkaan arviointivirheiden takia.Tuossa esimerkkitapauksessa on varmasti luotettu vanhaan metsäsuunnitelmaan , joka on jäänyt päivittämättä . MHY:lläkin on ollut tarvis karsia kustannuksia . Tässä on tingitty kilometrikustannuksista ja päivärahoista. Lopputulos onkin luettavissa Metsälehdestä ja moton mittaustulosteesta.
Henkilö , joka tietää metsän todellisen tilan , on entistä useammin motokuski . Muita palstalla harvoin näkee havaintoja tekemässä. Kun eri organisaatioita ”laihdutetaan”kiihtyvällä vauhdilla , ei jäljelle jääneillä toimihenkilöillä useinkaan ole edes aikaa koluta kaikkia leimikoita riittävän perusteellisesti .
