Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Lainaus :
”Koneen kuljettaja oli vilpittömän rehellinen, olin tehnyt hänelle jo aikaisemmin selväksi olevani metsänomistaja. EI tosin ehkä enää toista kertaa anna sitä MO:lle, sen verran on ollu säpinää asian tiimoilta.” 🙂
Juuri tämän takia tieto liikkuu vain sähköisesti (tämä on sitä 2010- lukua , ei 1900-lukua) . Asiantuntemattoman käsissä tietyt dokumentit ovat kuin tulitikku ruutitynnyrin päällä .
Palataan vielä tuohon alkuperäiseen aiheeseen . Metsäsuunnitelma ei ota kantaa puutavaran mahdollisen laatuun . Koneenkuljettaja joutuu tämän laatuasian kanssa ensimmäisenä vastakkain. Hän myös tietää tukin laatuvaatimukset – varmasti metsänomistajaa paremmin . Koneen ohjelmaan on syötetty tiedot , millaista puuta tarvitaan , siis apteerausohjelma kullekin leimikolle . Näillä eväillä mennään , ja pino voi joidenkin mielestä näyttää joskus kummalliselta .
Sen , onko toimittu oikein , voi päätellä LUOTETTAVASTI VAIN määrittämällä puuston laatu ennen hakkuuta ja suorittamalla hakkuun onnistumisen arviointi silloin , kun puut ovat hakkuun jäljiltä levällään odottamassa lähikuljetusta. Pinojen penkominen ei kerro koko totuutta .
Olisi tuo avaajan leimikko pitänyt olla hakkuussa vasta nyt kevään korvalla. Varastolla ei olisi ollut se kuitupinokaan montaa tuntia ihmeteltävänä. Ennen kelirikkoa lähes kaikki puu ajetaan välittömästi pois sitä mukaa , kun se saadaan varastolle. Nopeimmillaan puut nostellaan ajokoneesta suoraan autoon. 🙂
Jees :
”Oli vain väärä kone sopivalla suunnalla. Eli tehtiin normimototyönä kun alkujaan piti tehdä ”nipsulla” varsinaisen tekijämiehen kanssa”
Ja kohde oli ”huippua” runkotilavuudeltaan 20- litraista, jonka hakkuukustannus on Pöyryn tekemän selvityksen mukaan rankana (väärä kone) 26,2 €/ k-m3 ja ”nipsulla” kokopuuna 16,7 € /k-m3 . Joissakin aikaisemmissa keskusteluissa on kuitenkin käynyt ilmi , että tämä ”nipsuttelija” oli lopettanut toiminnan monen muun samaan harrastukseen sotkeutuneen lailla kannattamattomana .
Täytyy sanoa , että oli luojan lykky , kun se tuttu urakoitsija pisti kantokaivurin kiertoon ja energiakouran sulattoon ajoissa . Niihin kohdistuneet odotukset ovat olleet kohtuuttoman korkeat laitteesta saatuun hyötyyn nähden . Tuen poistuminen kantojen nostolta ja pienilpimittaiselta energiapuulta pistää monen alalla toimivan yrityksen talouden koetukselle .
Tuo RR:n viimeinen kommentti on täyttä totta. Itsekin olin aikoinaan innoissani kokeilemassa energiaPUUN hakkuuta ja työhön soveltuvia laitteita . Kohteita ei kuitenkaan löytynyt , ennen kemeran antamaa lähtösysäystä . Kävi kutenkin niin , että kohteiksi alkoikin ilmaantua pelkkiä onkivapavitelikkoja . Tuntui hassulta askarrella taimikoissa risujen parissa , kun vieresä kasvoi sakeanaan järeää haapaa , leppää ja hieskoivua . Niihin ei kuitenkaan saanut kajota , kun kohde ei täyttänyt kemeraehtoja . Kemeran ”ansiosta ” varsinaiset energiapuukohteet jäivät kasvamaan ja motolla näperreltiin kohteilla , joille ainoa oikea lääke olisi ollut raivaussaha .
Jees:
”Kaikille ei tosiaan sovi monipuolistaa tai etsiä ratkaisuja ongelmiin.”
Pitää paikkansa – erityisesti Harjavallassa 🙂
Ei siis opita mitään , vaikka joistakin energiajakeista on tili saamatta , energiapuukaupan on saanut aikaiseksi yhdellä kohteella vain toisen mo:siivellä ja yksi kohteista on jäänyt korjuun osalta kesken . Ilmeisesti korjuujälkikään ei ole täyttänyt odotuksia (tai ostajia keppikohteille ei ole ) , kun on siirrytty omatoimiseen puunkorjuuseen . Omatoimisuus on mielestäni ihan myönteinen seikka Harjavallan olosuhteissa.
No ..näin voi käydä , kun raivaaminen ei kiinnosta . Onneksi ei kiinnosta yhteiskuntaakaan olla tukemassa metsien huonoa hoitoa. Uutiset kemeratuista ovat paitsi mielenkiintoisia , myös ihan järkeviä .
että siitä vaan monipuolistamaan ja etsimään ratkaisuja ongelmiin Jesse ! 🙂
Pienenä vinkkinä : ” Vedä narusta , nauti kesästä !” En tarkoita tällä kertaa moottorivenettä.Lainaus :
”Vertaanpa vain täällä päin toimivaa (Pohjois-Satakunta) motoyrittäjää joka asensi, olisko ollut 900 mm pitkän raivausterän moton kaatopäähän ja kun samalla itse työstää kyseisellä koneellaan oli hyvin tyytyväinen työhönsä ”
Tämä nyt on valitettavasti sarjaa ”kaupallisia tiedotteita” eli ilmainen mainosartikkeli lehden sivulla.
Moton koura on tehty puuta käsitteleämään , ei raivaamaan . Kaikki laitteen ulkomittoja kasvattavat vempaimet aiheuttavat vain vaurioita kasvaviin puihin . Jo pelkästään joukkokäsittelyyn tarkoitettujen kouran syöttörullien vaikutus puustovaurioiden syntyyn on huomattava , vaikka rullien riparakenne kasvattaa kouran ulkomittoja vain muutamilla senteillä . Koura takeruu helposti aluskasvokseen ja heilahtaa hallitsemattomasti irrottuaan ja kolhii pahimmillaan useitakin runkoja .Mahdollisen erillisen raivauslaitteen liitäminen kouraan ei tunnu viisaalta edellä kertomani perusteella .
Raivauskustannuksia ei tähänkään asti ole haluttu maksaa
yrittäjälle . Tämän raivaukseen tarkoitetun lisälaitteen kohdalla tuskin ollaan valmiita poikkeuksiin . Raivausajankohtakin hakkuutyön yhteyteen siirrettynä on selkeästi liian myöhäinen.Itse varsinaiseen asiaan.. Energiarisukoiden kasvattaminen alkaa olla menetelmänä finaalissa , kuten jo muutaman vuoden olen yrittänyt varoittaa . Minkään sortin tuesta siihen tarkoitukseen ei nimittäin ole enää varmuutta.
Puun hinta on luonnollisesti parempi niille , jotka ovat nähneet vähän vaivaa ja onnistuneet tuottamaan kiinnostavia leimikoita . Näille , jotka eivät ole onnistuneet , voi puun hintakehitys antaa aihetta miettiä toimintastrategiaansa uusiksi. Heikompien leimikoiden kantohintaa ei enää subventoida parempien leimikoiden tuloksista.
Mitä tuohon vastenmielisyyteen tulee , se kohdistuu ainoastaan tuottamattomaan tai turhaan työhön . Nyt näyttäisi onneksi olevan merkkejä siitä , että tilanne on paranemassa .Tukipolitiikan vinoutumat ovat korjaantumassa ja kiinnostus metsien hoitoon selvästi lisääntymässä .
Mieluummin minäkin teen ne vuosittaiset noin yhden kuukauden ylityöt korjaamalla puuta kannattavasti kelvollisilta kohteilta , kun tuusaan saman ajan yrittäjälle tappiota tuottaen hoitamattomissa ryteiköissä. Keppisulkeiset ja motoraivaus eivät lyö leiville . Kiinnostus niitä kohtaan on ymmärrettävästi vähäinen.
Vajaa vuosi sitten teollisuudelta kuului viestiä siitä , että leimikon laatu tulee vaikuttamaan voimakkaammin kantohintaan . Se alkaa ilmeisesti myös näkyä jo käytännössä . Hyvä niin ! Yhdessä kemeratukien paremman kohdistamisen kanssa saadaan metsänkasvatus vähitellen oikeille raiteille.
Oliko kasojen päällä peitto ? Puut peittämällä pystytään ”lakaisemaan ongelma maton alle.”
Itse ihmettelin aikoinaan samaa . Eikö ötökkälaki koskenutkaan energiapuuta? Mieleen tuli tosin toinenkin ajatus . Energiapuu ei ole ollut kuvioissa mukana ötökkälakia valmisteltaessa. Kun ei ole erikseen kielletty on varastointi sallittu .
Sama koski energiapuun korjuuta . Kuusikkoa ei saa harventaa kesäaikaan , mutta energiapuuta sai kutenkin korjata kesällä ilman rajoituksia kuusentaimikoista .
En ole varsinainen ammattilainen , mutta etenen sopivaan sivutuuleen ja raivaan kapeita siivuja kerrallaan. Risupensaiden ympäryksen kaadan ensin ja vasta sen jälkeen pensaan yksittäiset rungot suuntaan , johon kukin kaatuu parhaiten.
Sahanterän pyörimissuunnan otan myös huomioon . Raipan tyvi heilahtaa terän pyörimissuuntaan ja raippa kaatuu päivastaiseen osoitteeseen . Parhaimmillaan raivatulla alueella tyvet sojottavat samaan suuntaan , ja kapean siivun reunaa on helppo tarvittaessa liikkua kompastelematta sikinsokin oleviin risuihin.
