Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Tuo runsas 400 euron siirtokustannus(hakkuukone + ajokone tark. 430€) /leimikko on pomittu Koneyrittäjä- lehden valtakunnallisesta tilastosta pari vuotta sitten . Tällä hetkellä luku on varmasti isompi . Tässä on luonnollisesti mukana kaikki siirrot . Yritysten toimintasäde on luokkaa 50 kilometriä ja laidasta laitaan saattaa kertyä sadankin kilometrin siirto . Arvatkaa v###ttaako , jos siellä toisella laidalla odottaakin raivaamaton leimikko ! (hakkuuohjeessa kuitenkin lukee , että raivaustarvetta ei ole) Ääritapauksissa virhearvion aiheuttama lisäkustannus ei jää 400:aan. Puhutaan huomattavasti isommista luvuista.
Vähän outoja on joidenkin käsitykset toimivasta logistiikasta . Näin maalaisjärjellä ajatellen yksinkertaisin tapa niputtaa leimikoita on , että tilan kaikki samaan kauppaan sisältyvät korjuukohteet käsitellään yhdellä kertaa . Eri maanomistajien kohteita on huomattavasti hankalampi niputella kokonaisuuksiksi . Myös tilalta toiselle siirtyminen on siirto !
Lisää logistisia ongelmia tarjotaan , kun leimikoiden kunnostus hakkuuta varten on jätetty tekemättä . Pahimmillaan leimikkoa käy ihmettelemässä useampikin yrittäjä , joka heittää pyyhkeen kehään. Sitkeästi kokeillaan , että kelpaisiko työmaa jollekin . Tässä tilanteessa on ainakin turha syytellä puunkorjuuyrityksiä toimimattomasta tai huonosti suunnitellusta logistiikasta .
Konekantaa on kasvatettu tehokkuuden lisäämiseksi .
Toisella puolen , osassa metsänomistajapiiriä , tehdään kuitenkin kehitystyö turhaksi . Korjuuolosuhteita ei saada kohdalleen ja hyvinkin kasvukykyisillä mailla tuotetaan vain risukkoa. Puuston tilavuuden kasvattaminen hoitotoimia tehostamalla pitäisi kuitenkin olla kaikkien tavoitteena .Taimikoiden kiduttaminen risukoissa ei edistä tätä tavoitetta lainkaan . Tämä toimintatapa ainoastaan vähentää tuottoja ja lisää kustannuksia myöhemmässä vaiheessa.
Raivaussahaankin on tartuttava varmasti ennen jokaista korjuutapahtumaa .”Jos alle 10cm:n 1,3d ei kannata koneella kerätä, niin silloin koneet on vaan liian kalliita. Näin ehkä aavistuksen provosoivasti kärjistäen”
Ennakkoraivaus on tehtävä oli koneen koko tai merkki mikä hyväänsä.
Peitteisyys on ongelma yhtälailla pienille kuin isoillekin koneille.Onko muuten olemassa varmaa tietoa siitä , että pienillä koneilla syntyy vähemmän korjuuvaurioita työsekenneltäessä vastaavissa olosuhteissa isompien laitteiden kanssa ? Tämä myytti on kaikenkokoisilla koneilla puuta korjanneena hyvin helppo murtaa.
Isommalla voi tehdä , mitä tahtoo , mutta pienemmällä vain , mitä pystyy.Se miksi on siirrytty yleisesti isompiin koneisiin , johtuu leimikkorakenteesta. Suomalainen keskimääräinen metsätila on pieni. Tästä johtuu , että samalla korjuukerralla on tehtävä esim. pieni aukko , pienialainen2 harvennus ja pieni ensiharvennus. Jokaista hehtaarin , tai alle , olevaa palstaa varten ei kannata kuljetella eri kokoluokan laitteita samalle työmaalle . Parin kuution kuusi ja 50 litran kuiturunko on siis pystyttävä käsittelemään samalla koneella . On hyvä muistaa , että koneketjun keskimääräinen siirtokustannus on
runsas 400 euroa / leimikko.Mitä risusavotoihin tulee , niihin riittää raivaussaha , se Sampokin on liian kallis niihin hommiin.
Olen Jessen kanssa yhtä mieltä siitä , että raivaustarve pitää näkyä kauppakirjassa . Koneenkuljettaja ei kuitenkaan tiedä , mitä siinä kauppakirjassa lukee , joten hän tekee johtopäätökset hakkuun toteuttamisesta leimikolla vallitsevien olosuhteiden mukaan . Jos työskenetelyolosuhteet leimikolla eivät täytä yrittäjän ja puutavarayhtiön välisiä sopimusehtoja , odotetaan niin kauan , että ehdot täyttyvät. Hölmöintä tässä on , että yrittäjille aiheutetaan ylimääräisiä kuluja , kun leimikolla joudutaan käymään turhaan (= satoja euroja / kerta) . Nämä kulut tosin alentavat sitten viiveellä kantohintoja , kun yhtiö joutuu maksamaan turhasta operaatiosta.
Raivauksen toteutukseen palatakseni , olen kauan ihmetellyt suositusta , jossa kehotetaan jättämään ojien varret raivaamatta . Tämä tunuu varsin kummallisellta , koska monesti juuri ojien penkereillä kasvaa eniten puuainesta , isoa ja pientä . Mielestäni juuri siellä raivaus on erityisen tarpeellinen toimenpide .
Hakkuutoiminta keskeytyy todennäköisimmin juuri rassattaessa puita ojanvarsitiheiköistä . Ketjuja sahataan piloille pusikon seassa piileskeleviin kiviin ja hakkuukoura muuttuu suihkuavaksi ”öljylähteeksi” letkunliittimen napasahtaessa poikki tiheikön uumenissa tapahtuneen kolhiutumisen vuoksi . Tässä tilanteessa voi ojaan ja sitä myöten isompaan vesistöön joutua kymmeniä litroja hydrauliikkaöljyä . Alueet , joilta puuta korjataan on siis raivattava kokonaisuudessaan paitsi kasvun edistämiseksi , myös puutavaran korjuun yhteydessä tapahtuvien ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi .
Heikolle hoidolle jääneille taimikoille voisi kyllä perustellusti suunnitella haittaveroa 🙂 … ja ihan jopa ilmastopoliittisista syistä .
….mehänpoika saisi joutessaan miettiä vastauksia siihen , miksi on pitäjiä , joissa ei tehdä vuosiin metsästyskorttiin vaadittavia suorituksia
..ja miksi seurat alkavat potea toimihenkilöpulaa ja yleistä veren vähyyttä ? Riistanhoitoyhdistyksetkin ovat tänä päivänä samojen ongelmien edessä .
..ja miksi helpotetun hirvikokeen onnistumisprosentti on tänä päivänä alhaisempi , kun silloin , kun ammuttiin liikkuvaan kuviookin? Nythän saa neljä laukausta ampua h###n isoon rinkulaan hyvältä tuelta suurempia kiirehtimättä .
…ja miksi hirviä haavoittuu metsästyksen yhteydessä nykyisin enemmän , kun niinä vuosina , kun metsästettävää oli puolta enemmän ?
… paraneeko tilanne siirtymällä pois pyyntilupamenettelystä ja kenties jopa verottamalla harrastusmuotoa ?
”Kuusessa ollaan” kertoi havainnollisesti ongelmasta , joka syntyy , kun raivauksen voimakkuus ei ole riittävä . Aiheutuu runsaasti lisätyötä , kuluja ja mielipahaa . Lopulta kohde voi lipsahtaa tarkastuksessa laadultaan kehnoon luokkaan. Energiapuutyömaistahan alle puolet onnistuu edes välttävän tasoisesti , mikä johtuu pääasiassa puutteista raivauksen tasossa.
Täytyy vielä muistuttaa , että tänä päivänä leimikoiden raivaus pitää olla tehty ennen hakkuun aloittamista. . Varsinkin vanhenevissa kaupoissa tuntuu esiintyvän ongelmia raivausten toteutuksessa. Se hakkuukone todellakin jättää työmaan korjuutoimet hautumaan , jos raivaustarvetta on , vaikka korjuuohjeesta voisi päätellä toisin . Ei ole kovin kauaa tapauksesta , jossa isännälle jäi viikonloppu aikaa raivata muutama hehtaari jo useamman vuoden hakkuuta odottanutta leimikkoa . Taru ei kuitenkaan kerro , ehtikö hän suoriutua urakastaan , vai siirtyikö hakkuu vieläkin seuraavaan vuoteen.
”Puusta halutaan kehittää kestäviä ja ympäristöystävällisiä kankaita. Kankaiden kehittämistä ja tuottamista selvittävät yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulu, Miktech Oy, Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu ja Uusiutuva metsäteollisuus -osaamisklusteri ”.
Yllä oleva lainaus on peräisin vuodelta 2010 . Eilen oli K-S:n alueuutisissa asiaa koskeva uutinen , jossa kerrottiin , että puukuidusta pystytään valmistamaan lankaa tehokkaammin uuden menetelmän ansiosta . Kankaan valmistaminen on vain ajan
kysymys . Jos tällä kankaalla on mahdollista korvata puuvillakangas ( erittäin paljon luontoa kuluttava raaka-aine ) , voi puunkäytön oslta luvata mielenkiintoisia aikoja . Pitkäkuituinen pohjolassa kasvava puu tulee olemaan kova sana kankaan valmistuksessa. Tätä raaka-ainetta pystytään tuottamaan ilman lannoitteita ja valtavaa torjunta-aine määrää (vrt. puuvilla) aivan luonnonmukaisesti .Metsätalouden tulevaisuus on hyvinkin valoisa , jos ihmiset alkavat pukeutua puupalttoisiin pumpulikostyymien sijasta. Näiden tutkimusten tulokset satavat useampaankin laariin .
Taneli: ”Nyt vain tämä 8 sm raivausraja ja lähes 5 metrin kuidun keskipituus ovat tämän hetken ylilyöntejä, jotka aikanaan unohdetaan.”
Nämä eivät suinkaan ole ylilyöntejä , vaan kehityksen tulos. Viimeaikaisilla Finsilvan työmailla on raivattu yleisesti kymmenen sentin rk läpimittaan asti. Siitä on jopa kuvamateriaalia lukijoiden kuvissa tähän keskusteluketjuun liittyen. Tänäkin päivänä harvensin edellä kerrotulla kaavalla raivattua työmaata. Kuva oli kuukauden takaiselta savotalta.
Taneli muisteli näkymiä MG:n hakkuupalstalta joitakin vuosia sitten. Kunka monta vuotta tästä tapahtumasta on ? Omilla työmaillani kokeiltiin näkemäraivausta n 4 vuotta sitten ja varsin pian todettiin , että se ei vastaa tarkoitustaan . Muutos raivausten tehostamiseksi on ollut voimakasta kahden viimeisen vuoden aikana . Yhtenä merkittävänä syynä tähän on ollut korjuujälkien tarkastuksista saadut heikot tulokset . Yhtiöiden sertifikaatit ovat uhattuina , ellei korjuujälki parane .
Tästä voisikin heittää jatkokysymyksen. Kuinka käy jatkuvan kasvatuksen- ja energiapuuhakkuiden , kun niitä tehtäessä korjuuvaurioiden määrä ylittää yleisesti sertifiointi ehdot ? Raivaus auttaa näissäkin , mutta tehdäänkö sitä riittävän voimakkaana ?
