Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Kannatan Tanelin esitystä koskien jutun laatimista otsikon aiheesta.
Mettämies :
”Kuten jo olen todennut, sopimuksemme ovat jäänteitä viimevuosituhannelta ja lisäksi ostajien laatimia -heidän tarpeitaan silmälläpitäen. ”Olen jokseenkin samaa mieltä , mutta hieman eri syystä .
Sopimukset ovat siinä mielessä jäänteitä , että asiakaslähtöisyys on tullut kuvioihin mukaan . Halutaan ostaa ja jalostaa vain sitä tuotetta , josta on kysyntää. Puun katkonnan siis ratkaisee viimekädessä loppukäyttäjä , ei puun myyjä . Sama tilanne on laadun suhteen . Kiero kolmeykkösen pölkky ei oikein kiinnosta ketään .Pieni esimerkki katkonnan merkitysestä muutaman vuoden takaa :
Sahanomistaja piti meille koneenkuljettajille oppituntia pölkkyjen pituuksien merkityksestä tilanteessa , jolloin monitoimikoneisiin asennettiin rungon katkaisun optimoivia ohjelmia .
Sahurille oli muodostunut ongelma , kun piahalla oli huomattava määrä 3,70m pituista pikkutukkia , joka oli kuljetettava pituutensa puolesta käyttöön sopimattomana sellutehtaalle . Jos tavara olisi ollut 30 senttiä pidempää , olisi saman läpimitan puutavara ollut hänelle tukin arvoista .Nyt hän joutui lähettämään pikkutukiksi ostamansa tavaran kuidun hinnalla eteenpäin ja maksamaan vielä rahdinkin . Tässä tilanteessa viesti tarpeista ei ollut mennyt perille tuotantoon (=metsään). Optimointi ja hintalistat kehitettiin kyseisten ongelmien vähentämiseksi.
Tukin katkomisella tietyille mitoille on aina tarkoitus . Hukkapätkäät ja sopimattomat pituudet aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia. Puukauppasopimukset olisikin mitä pikimmin saatava vastaamaan nykyajan vaatimuksia .Teemaksi sopimusten kehittämisessä on otettava asiakkaan tarpeiden huomioiminen.
Tässä on Taneli hyvä kyse toisaalta teoriasta ja toisaalta vallitsevasta käytännöstä . Kaikkien etu olisi varmasti saada nämä asiat lähemmmäs toisiaan .
Ei ole kovinkaan kauaa siitä , kun kahdella eri metsäammattilaisellakin oli jyrkästi toisistaan poikkeavat näkemykset hakkuun tuloksista . Kyseessä oli , mikäpäs muu , kun katkonta . Kuskin olisi pitänyt venyttää puut suoriksi ja taikoa oksat olemattomiksi varttuneen räkämännikön harvennuksessa . Kun käytössä oli mainitsemani lyhin tukkimitta 4,60 m , ei tukkipino kovin kummoiseksi muodostunut . Toinen ammattilainen antoi kuljettajalle kiitettävän työstään ja toinen puolestaan haukkui lähes pystyyn.Tämäkin käytännön esimerkki elävästä elämästä osoittaa , että keskusteltavaa olisi . Puukauppasopimukset ja hakkuuohjeet on saatava vastaamaan toisiaan . Saattaa olla , että tiedotus ja koulutus parantaisi tilannetta , mutta kaupan rakenteisiinkin pitäisi olla mahdollista puuttua. Epäluottamuksen ilmapiiri ei ole kenellekään eduksi.
PS. Tarinan kuljettajan onni oli , että hän sai kiitettävän siltä suunnalta , mistä palkka maksetaan.
No selvennetään/sotketaan lisää. …Minimiläpimitan toteutuminen tukin osalta lienee kuitenkin se tärkein asia ja siihen päästään yleensä kohtalaisen hyvin . Saattaa kuitenkin olla , että minimiläpimittaiset pölkyt löytyvät pidemmistä pituusluokista , ei välttämättä siitä lyhimmästä .6,1m ja 4,9 m ovat usein haluttuja mittoja pienimmässä läpimittaluokassa.
Komeykkönen/kiero oli ääriesimerkki . Se vajaalaatuinen voi olla myös pituudeltaan 4,60/kiero . Jos sallittu lyhin mitta on se 4,60 ja jyrkkä mutka on 4,30:n kohdalla , menee pölkky kuiduksi , käytännössä kokonaan , vaikka tukkilaatua ja läpimittaa on 4,30 metriä . Jos laitoksella ei ole käyttöä 4,60 m lyhemmille tukkipituuksille , niistä tuskin tukin hintaa maksetaan aivan huvikseen.
Tämä asia vaati todellakin vähän enemmänkin keskustelua , avaajan tapaus ei ole ainoa laatuaan . Varsinkin istutusmänniköiden tulo tukkikokoon ja harvennusikään tuo melkoisia haasteita hakkuun toteuttamiseen . Harvennusleimikot ovat laadultaan varsin kirjavia ja harvennuksilta otetaan tukkia rajoitetusti.
Minimitukkiehto saattaa joiltakin unohtua katsoa kauppasopimuksesta . Rungosta on tultava vähintään yksi ehdon täyttävä pölkky esim kuusi 4,90 ja mänty 4,60 (4,30) . Jos näitä ei tule , on runko kuitua kokonaan riippumatta siitä, mitä pituuksia kauppakirjaan on tukin osalta merkitty. Jos käy vielä niin ikävästi , että on mutkaa tyvellä ,saattaa pitempikin osuus tukkiläpimittaista puuta mennä alempaan laatuluokkaan aivan laillisesti .
Muistutan Jessen mieliin tuon avaustekstini . Se kuva , jota kehotin katsomaan kertoo , että Finsilvassa toimitaan jo nyt SE:n suunnittelemalla tavalla . Energiapuutakin korjaillaan vain yhtiön haltuun joutuneilla heikolle hoidolle jääneillä kohteilla , jos sielläkään . Näyttää olevan käytäntö , että annetaan metsän kasvaa sellaisenaan niin kauan , kun sieltä todella löytyy riittävästi puuta korjuun kannattavuutta ajatellen . Vasta sitten raivataan ja sen jälkeen tehdään hakkuutoimenpiteitä. Risujen kanssa ei näperrellä.
…jos tähän raivausasiaan palattaisiin…
Lukijoiden kuvissa on esimerkillisesti raivattu harvennuskohde .
Siellä on riittävästi näkyvyyttä ja kaikki alamittaiset rungot on kaadettu maahan noin vuosi ennen hakkuuta. Vähemmällä vaivalla olisi raivaaja siinäkin selvinnyt , jos taimikonhoito olisi tehty aikanaan kunnolla.Tuo jälkilypsy on huomattavasti miedompi termi , kun syyttäminen varkaaksi 🙂
Tässä sopassa on tosiaaan melkoinen joukko epäselviä asioita . Lähtökohtatilannehan oli , että avaajan mukaan hakkuun toteutunut tukkien osuus oli supistunut PUOLEEN hakkuusuunnitelman lukemista , mutta virallisen mittauksen jälkeen …….”tuomari (?) totesi, että havukuitupuusta voi olla tukkia 25%, mutta pinoja ei purettu ja korvattava määrä putosi 12%:iin.”…..
Tämä merkitsee käytännössä sitä , että leimikolla ei alunperinkään ole ollut selosten mukaista määrää tukkiainesta . Jos puusto on huonolaatuista , voi laadun varmistaminen epäselvässä tilanteessa kasvattaa kuitupinoa mainittujen prosenttilukujen verran . Hakkuuseloste on vain arvio samoin kun ostomiehen tai mhy:n toimihenkilön esittämä mielipide siitä , että tukkia tulee hyvin.
Molemmilla viimeksimainituilla henkilöillä on ollut yhteinen intressi kaupan aikaansaamiseksi . Siinä tilanteessa harvoin kerrotaan ikäviä asioita leimikosta . Varsinkin , jos myyjä empii.En missään nimessä halua vähätellä asiaa , mutta en hyväksy turhaa asian paisutteluakaan.
Yksi kysymys on vielä pyörinyt mielessä. Mittaustodistuksen liitteeksi pitäisi olla saatavissa taulukko , josta ilmenee , mihin läpimittaluokkiin puita on katkottu. Tukithan oli ajettu jo pois , mutta listassa kyllä näkyy , onko läpimittaluokka 16 cm ollut kuusen osalla käytössä .
Nythän on pöyhitty vain kuitukassa , josta on löytynyt muutama tukkiläpimittainen kuitupölli , tyveltään 20 cm.
Se ei nimittäin suoraan tarkoita sitä , että tukia ei olisi tehty tuota läpimittaa pienempään läpimittaan. (sama männyn kohdalla) . Lyhintä tukkipituutta ei välttämättä aina ajeta minimiin . Latvaltaan minimitukki voidaan tehdä myös pidempänä . Minimipituuden ja minimiläpimitan yhtäaikainen tavoittelu voi johtaa tilanteeseen , että mennään läpimittarajan alle , jolloin tärväytyy pitkästi tukkiläpimittaista tavaraa kuiduksi. Viimeisen tukin katkaisussa pitää olla useamman pituusluokan pelivara , varsinkin nopeasti kapenevalla puulla...siis löytyykö tukkilistassa minimiläpimittaluokkaan katkottuja pölkkyjä? Jos niitä on , on erittäin todennäköistä , että paksut pölkyt kuitukasassa ovat joutuneet sinne heikon teknisen laadun perusteella. Mutka , varsinkin pöllin latvassa , voi olla lajisiirtymän syy.
Puukaupoissa ei ole syytä paniikkiin , eikä pelkoon epärehellisyydestä . Puun nopeat liikkeet katkaisuhoidon jälkeen ihmetyttävät monia . Metsäyhtiöt sinnittelevät toiminnassaan pienillä pystypuuvarannoilla ja varsinkin korjuuolosuhteiden käyminen epäedullisiksi saa puun liikkumaan entistä kiivammin sieltä , mistä sitä voidaan korjata ja kuljettaa .
Katkontaohjeet ovat myös kokemuksieni mukaan vakiot pärstäkertoimesta riippumatta kunakin ajankohtana . Tarve ratkaisee , mitä katkotaan ja miten . Tähän asiaan olen kiinnittänyt erityistä huomiota , koska tunnen jonkinmoista lukkarinrakkautta metsänomistajien edunvalvontaa kohtaan . Tämä siksi , että olin aikoinaan aktiivisesti mukana mhy:n toiminnassa .
Vaihtelevat olosuhteet ja kirjava puiden tekninen laatu aiheuttavat joskus epämiellyttäviä yllätyksiä tavaralajien suhteisiin . Monet reissut olen joutunut tekemään sahoille ja vaneritehtaille laatukoulutuksen merkeissä . Selkeästi on käynyt ilmi , että mitä tahaansa roskaa niihin laitoksiin ei oteta vastaan . Monelle metsänomistajalle suosittelisin samoja opintomatkoja , jos niihin on suinkin tilaisuus osallistua .
Jos hakkuuta halutaan oikeasti valvoa , on leimikkoon tutustuttava huolellisesti ennen hakkuuta . Mahdolliset puutteet hakkuussa ja katkonnassa on helpointa havaita , kun hakkuu on käynnissä ja paljon valmistettua on puuta levällään . Puutavaravarasto on mahdollisimman huono paikka työn laadun määrittämiseen , varsinkin , jos osa puista on jo kuljetettu pois. Epäilyksiä , oikeita tai vääriä , on mahdotonta näyttää toteen enää siinä vaiheessa . Esimerkkitapauksessa jälkilypsy näyttää kuitenkin onnistuneen kaavalla kirkko keskelle kylää.
”. Vastuu pitäisi tiukasti kohdistaa hakkuuoikeuden haltijaan, siis ostavaan yhtiöön. ”…., mutta VAIN siinä tapauksessa , että raja on ilman rajankäynytiä selkeästi havaittavissa maastossa .
Olen muutaman kerran ollut moton kanssa palstalla , kun sekä ostotoimihenkilö , että mhyn toimihenkilö ällistelevät oikein porukalla , että minne se raja on piiloutunut .Siinä tilanteessa palaa kolmen ihmisen ja yhden koneen aikaa ja rahaa . Mielestäni ainoa oikea vaihtoehto on , että maanomistajat keskenään pitävät rajoista huolen . Jos ulkopuolisia tarvitaa asiaa selvittelemään ,se luonnollisesti tapahtuu korvausta vastaan , mutta ei ulkopuolisten kustannuksella .
… ja olenpa joskus ollut tilanteessa , jossa yllä mainitseamani henkilöt ovat poistuneet paikalta itsekseen tuhisten , että nämä raja.asiat eivät heille kuulu . Työtä on sitten jatkettu ”korvakuulolta” , mutta onneksi kukaan ei ole vielä käräjille kutsunut .
