Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
1. Tulitikkuja ei ole tehty enää aikoihin (suuri mahdollisuus yli 50 vuotta sitten , jota varten h-haapaa alettiin kasvattaa)
2. Kaikki ideat eivät ole hyviä 🙂Asiaan palatakseni …teollisuus voisi avata pelin kustannustietoisuuden lisäämiseksi metsänomistajien keskuudessa . Yhtenä keinona voisi olla käyttää (ja näyttää) hinnoittelumekanismia , joka palkitsee aktiivisia puun tuottajia ja tarjoaa vähemmän järkevästi kokonaisuuden kannalta toimiville joko lämmintä tai kylmää kouraa. Tässäkin ketjussa on havaittavissa , että informaation tarve on ilmeinen . Yritykset eivät yksin eikä erikseen voi antaa kovin tarkkoja kustannus/hintatietoja , koska ne kuuluvat liikesalaisuuden piiriin .
Alussa mainitsemani konetyön määrän lisääntyminen raivaamattomilla kohteilla lisää kustannuksia ainakin vastaavalla määrällä prosentteja. Hankalimmilla kohteilla myös laitteiden käyttökustannukset kasvavat laiterikkojen ja keskeytysten myötä.
Onko ennakkoraivaus sitten jollekin bisnestä? Hyvällä tuurilla on , mutta yleensä ei . Korvaus työstä ei useinkaan ole läheskään riittävä hankalista olosuhteista johtuen . Lisäksi työ joudutaan tekemään usein kovan paineen alla hakkuun ollessa jo käynnissä.
Hakkuutaksat ovat laahanneet pahasti jäljessä harvennushakkuiden kohdalla jo useiden vuosien ajan . Prosettimäärä on samaa luokkaa, kun keskimääräinen työn hidastuminen raivaamattomilla palstoilla (-20 %).Tästä syystä on ennakkoraivausta alettu vaatimaan entistä ponnekaammin. Teollisuus ei ole suostunut perusteltuihinkaan korotusvaatimuksiin. Tästä taas on seurannut , että heikoimmat kohteet jäävät korjaamatta.
Näitä taustoja vasten voi jokainen harkita raivauksen merkitystä ja kannattavuutta .
Tutkittua tietoa raivaus- ja hakkuukustannuksista kokopuukorjuukohteelta (=energiaharvennus)
59,34 euroa kiintokuutio. …..tähän hintaan saa Koneyrittäjä-lehdessä (n:o 8 lokakuu 2012)
oleen TTS:n tutkimuksen mukaan ennakkoraivauksen ja koneellisen kokopuukorjuun (ei lähikuljetusta) pieniläpimittaiselle lehtipuuvaltaiselle energialeimikolle . Koivukohteen poistuma oli reilu 2000 runkoa /ha a`20litraa runko . Raivaustyön osuus oli 20,49 euroa/ m3 ja hakkuu38,25€/m3 (yht.59,34eur/m3) .Normaaliharvennuksella lukemat ovat kohtuullisemmat.
Lupia ei suinkaan jää aina käyttämättä. Yli 40 vuotisen metsästäjäurani aikana viime syksy oli vasta toinen , jolloin kiintiötä ei saatu täyteen . Kaatoprosentti oli 66,6 .
Hirvihavaintojen määräkin on pudonnut jyrkästi. Viime syksynä kului useita viikonloppuja ilman ainoakaan havaintoa elävästä hirvestä , vaikka kaikki neljä koiraa olivat koko ajan metsää samoamassa. Tähän asti korkeintaan yksi jahtipäivä syksyssä on antanut nollan havaintosarakkeeseen. Kaikki koirat olivat kokeneita ja ne olivat GPS-seurannassa. Tiedettiin siis paljon tarkemmin , kun esim. pari vuosikymmentä sitten , mikä tilanne metsässä on.Ennustan , että lupien käyttöaste laskee tänäkin syksynä. Lupia on anottu ja myönnetty enemmän , kun todellinen hirvien määrä edellyttää , varmuuden vuoksi.
Onkos parempi tuhtailla vielä enemmän matkan varrella , kun että tekisi sen aloituksen kunnolla?
Tuo boorin puute oli havaittavissa esimerkkikohtellekin . Kuusten latvanvaihdot eivät johtuneet pelkästään koivuista ja lumivaurioista. Myöskin koivujen monivääryys kieli puutteista ravinnetasapainossa.
Jos kuusi on lyhyt ja leveä , kun hurjan turkki , on se varma merkki boorin puuttumisesta samoin koivu , joka muistuttaa rungoltaan kampiakselia.
Kannattaisi myös verrata anottujen kaatolupien määrää samalle alueelle myönnettyihin.
Tutussa pitäjässä viime vuoden kaatoprosentti oli alle 80 . Tästä huolimatta lupia myönnettiin tälle vuodelle viisi kappaletta edellistä kautta enemmän. Lupien saatavuus ei ainakaan ole este hirvikannan pienentämiselle . Jos kanta ei lähde laskuun ongelma-alueilla , kannattaa etsiä syitä jostakin muualta , kun riistahallinnosta ja lupapolitiikasta . Lupamäärien pudotus on vain merkki siitä , että hirviä on vähän , paikoin jopa olemattoman vähän.
Kuvion reunoilta löytyi esimerkkejä , kuinka kuusi ja hieskoivu menstyvät. Koivut olivat suorastaan h##in monivääriä ja kuuset korjanneet latvustaan useampaan kertaan.
Toimihan tuo mainitsemani kuusentureikko sentään edes hyvänä hirvien pesänä (ei tosin enää) . Hakkuualue on viimeisin paikka , jossa olen hirven nähnyt ihan livenä .
Pupelteli kaikessa rauhassa pajukkoa ojien varsilta.Aiheeseen:
Jos taimikot hoidetaan huolimattomasti tai ei lainkaan , on ennakkoraivaus edessä ennen jokaista hakkuukertaa. (lisää kuvia tulossa aiheesta) Tulevan taimikon istuttajan on todella otettava tämä asia huomioon , jotta myöhemmin vältytään työläältä ja kalliilta raivaustyöltä. Kun taimikko pidetään alusta alkaen kunnossa , se kehittyy tasaiseksi , eikä kilpailevalle puuainekselle jää tilaa kasvaa.
Jos raivaus tehdään vasta juuri ennen hakkuuta , syntyy valtavasti uutta vesakkoa hakkuun jälkeen vapautuvaan tilaan. Erityisen suuri riski hallitsemattomalle vesakon kehitykselle , on silloin , kun päätehakkuuta edeltävän harvennuksen yhteydessä ei ole poistettu lehtipuita kokonaan.
Esittämäni kuva on otettu suolta , joten kuusi ei todellakaan ole mikään vaihtoehto tässä tapauksessa.
Monille metsän laatu ja tila selviää vasta , kun ennakkoraivaus on
tehty . Koko ajan hyvässä kasvukunnossa pidetyssä metsässä tulee harvoin arviointivirheiä , mutta heikolle hoidolle jääneillä palstoilla kuvan tilanne on varsin yleinen. Ei ole lainkaan harvinaista , että raivauksen jälkeen huomataan , että hakkuumahdollisuudet odottavat vasta vuosien kuluttua. On kuitenkin myöhästä rypistellä , kun moto on jo kintereillä keräilemässä niitä vähiä puita , mitä sattuu löytymään . Kylillä tarina kuitenkin kertoo kehnosta työjäljestä ja onnettomasta motokuskista , joka on pilannut palstan hakkaamalla liian harvaksi.
Harva tohtii tunnustaa , että puutiheydessä on ollut puutteita jo ennen hakkuuta.Lehtipuuta saa olla havupuutaimikoissa vain nimeksi ja silloinkin vain selkeässä aukkopaikassa. Parhaillaan on työn alla kakkosharvennusalue , joka on jouduttu raivaamaan ennakkoon jo toistamiseen. Harvennusten välillä on alueelle ehtinyt kehittyä lähes läpitunkematon viidakko . Tätä viimeistäkään raivausta ei varmasti ole tehty hehtaari per päivä vauhtia … eikä sitä edellistä.
Moni ei tiedä minkä riesan itelleen hankkii koko metsä kiertoajalle , jos jättää liikaa lehtipuuainesta kasvatettavaan taimikkoon . Pelkissä ennakkoraivauksissa tulee kulumaan enemmän aikaa ja polttoainetta , kun sopivalla hetkellä toteutetussa taimikon hoidossa . Energiavitelikön kasvattelulla tilannetta vain pahennetaan . Paksumpi kanto tuottaa enemmän vesakkoa kasvua jarruttamaan ja myöhempiä työvaiheita hidastamaan.
Ennen kaikkea kannattaa kasvattaa kullekin kasvupohjalle sopivaa puulajia , mutta lehtipuun kasvatukseen ei kannata liikaa innostua . Tukkiosuus koko kiertoaikana on suhteellisen pieni (verrattuna havupuuhun) ja luonnontuhoriski heikolla hoidolla suuri.
Joku asiantuntija on tarkentanut uutista sen verran , että kyseessä olivat pantaa kantavien hirvinaaraiden vasat . Ne eivät jostakin syystä oppineet imemään. Eli paljon melua tyhjästä .
Uutista voisi paremminkin käyttää herättämään ajatuksia siitä, onko viisasta aiheuttaa eläimille ja mahdollisesti niiden jälkikasvulle vahinkoa virittelemällä emoyksilöiden haitaksi seurantavälineitä.
