Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Minä en kyllä luottaisi liikaa Venäjään enkä sen huonossa seurassa kolmella kumipyörällä ratsatavaan johtajaan. On aivan varma , että Suomea yritetään kaikin keinoin johdatella tilanteeseen , jossa maamme on täysin riippuvainen naapurimaastamme energian osalta .
On olemassa jo lukuisia esimerkkejä siitä , kuinka kyseisesä tilanteessa käy. Toimitukset alkavat tökkiä , kun tarve on suurin . Jotenkin tuntuu , että tuota valmisteilla olevaa ydinvoimalatyömaatakin sabotoidaan jostakin käsin . Noin suuri määrä ongelmia rakennusvaiheessa ei voi olla pelkkää sattumaa...mutta siihen puuhun ja sen kasvattamisen kestävyyteen. Valitettavasti tämän energiapuun osalta ollaan sen kestävyyden kanssa hyvin heikoilla jäillä . Jos ollaan tukemassa toimintaa , jossa tarkoituksella ja pelkästään tukien toivossa jätetään metsät hoitamatta tai huonolle hoidolle , on kyllä aiheellistakin tehdä hommalle stoppi. Tämä vain tulisi meidän itsemme ymmärtää tehdä . Nykyisten rästien hoitamisessa meillä on aivan riittävästi tekemistä . Uusia rästejä ei enää kaivata. Lusitaan näitä vanhempia tekemättömiä töitä kuitenkin ahkerasti pois päiväjärjestyksestä niin kauan , kun rahoitusta vielä saa . Tulevaisuutta ei kannata laskea tukien varaan millään muotoa.
heh !! Tuon tempun se kaivurikuski on tehnyt kyllä ihan piruuttaan . Veikkaan , että paikallisessa baarissa on vietetty montaa hauskaa hetkeä jessen ”karusellireissun” tiimoilta . 🙂
mutta siihen taimikonperkausohjeeseen. …
Ohje perustuu tutkimuksiin ja käytännön kokemuksiin . Tavoitteena on tuottaa kestävästi puuraaka-ainetta . Kestävyys pitää sisällään muutakin kuin metsänomistajan osuuden . Metsänomistajan päätöksillä tai päättämättömyydellä on varsin laajat vaikutukset kokonaisuuden suhteen . Hyvään kasvuun saatettu taimikko vastaa huolellisesti rakennettua talon perustusta . Jos perustustyössä tingitään , on luvassa myöhemmin suuria vaikeuksia ja lisäkustannuksia ja pahimmillaan täysin kelvoton lopputulos .On varsin kummallista , että taimikonhoitoohjetta arvostelee
henkilö , jonka valintojen erinomaisuus perustuu pelkkään yhteiskunnnan tukeen . Tukea on myös yrittäjän osittain talkoolla tekemä työ keskimääräistä heikommissa työolosuhteissa . Metsätilejäkin on saatava aikaiseksi jopa lähes väkisin , että saadaan metsäpalstoilla tapahtuvan kruisailun matkakulut verovähennyksiin .
Jos elettäisiin vapaassa markkinataloudessa , olisi Harjavallan suunnan energiapuuharrastuksesta luvassa tämän hetkisten tulojen (”tilit”) määrää vastaava lasku.Omalla kohdallani olen hankkinut sponsorirahat lasteni (4) harrastuksiin ennakkoraivaamalla hakkuualueita. Olen seurannut mielenkiinnolla reilun vuosikymmen ajalle sijottuvien useita kymmeniä hehtaareita käsittävien raivausalojen kehitystä . Pahimmissa paikoissa pusikko on jo yhtä rehevää , kun ennen liian myöhään tehtyä raivausta (hakkuu samana kesänä). Tämän välttämiseksi suosittelen noudattamaan niitä ”vaihtoehdottomia” ohjeita. Silloin selvitään vähimmällä vaivalla , eikä työtä ole tarvis parsia joka hakkuun yhteydessä. Ei tarvitse myöskään arvailla , kasvaako puu ja löytyykö sille ostajia. Molempiin on vastauksena KYLLÄ.
Ennakkoraivausten ajoituksen merkitys tulee kasvamaan nykyisestään. Teollisuus elää varsin pienillä pystypuuvarannoilla , jonka johdosta puu on saatava mahdollisimman nopeasti liikkeelle kaupanteon jälkeen . Tämä puolestaan johtaa siihen , että raivaamaton palsta voi jäädä myymättä halutulla hetkellä , kun aikaa raivaamiseen ei riitä ja valmiiksi hakkuukelpoista metsääkin on tarjolla . Mahdolliset hintapiikit kantohinnoissa jäävät ainakin saavuttamatta , jos alue ei ole korjuukunnossa oikealla hetkellä.
Esimerkki siitä , kuinka hankalaan saumaan se raivaus voi sattua : Koneen tultua palstalle ennakkoraivausta tehtiin useiden hehtaarien alalla lähes 30 asteen pakkasessa ja 60cm:n hangessa
lumikengillä kahlaten. Sopimuskirjain täyttyi , mutta herää kysymys , olisiko ollut järkevämpiäkin tapoja hoitaa homma. Tässä tapauksessa aikaakin olisi ollut käytettävissä useampia vuosia. Se taho (mo) , jolle työn toteutus kuului ei ollut hommasta suoriutunut , mutta toinen taho sen asian kuitenkin toteutti.Jos metsäpalstan hoitaminen tuntuu liian hankalalta , on viisainta luopua siitä riesasata. Ostajia ja työhaluisia kyllä löytyy. Mitä pikemmin , sitä nopeammin hoitorästit saadaan hallintaan ja se riesakin muuttumaan rahaksi.
Jesse ei taaskaan ymmärtänyt lukemaansa…
Totesin , että on ihmisiä , joiden työn laatu saattaa kärsiä toisten läsnäolosta. Toinen asia on työmaaturvallisuus. Kuten jo mainitsin koneiden turvallisuusohjeissa kielletään ylimääräiset henkilöt ohjaamossa. Ponssen ohjaamoon mahtuu isompikin joukko , mutta on koneita , jonne kuljettajakin joutuu soluttautumaan lähes kenkälusikan avulla. Muita henkilöitä ei yksinkertaisesti mahdu mukaan.
Työturvallisuuteen liittyy myös se , että 70 metriä lähempänä konetta ei saa oleskella .Tuota etäisyyttä kauempana toimintaa toki voi seurata . Olisi myös turvallisuuden kannalta suotavaa , että työmaalla käytettäisiin selvästi erottuvaa vaatetusta . Jos kuljettajalle on jotain erityistä asiaa , on hänelle joko soitettava tai käsimerkein ilmaistava aikeensa. Koneen lähettyville mennään VASTA , KUN KONE ON PYSÄYTETTY ja OHJAAMON OVI on AUKI.
Tuo 70 metrin turvaetäisyys on teräketjun murtumisen aiheuttaman ”ketjuluodin” vuoksi. Se menee pahimmillaan osuessaan jopa ohjaamon pellistä läpi . Ohimo , on paljon herkempi alue.
Tarkkaa keskittymistä vaativassa hakkuutyössä saattaa värittömästi pukeutunut henkilö jäädä kuljettajalta huomaamatta . Jälki on pahaa , jos esim. puu kaatuu päälle. Ei ole kauaa tapauksesta , jossa vuoron vaihtoon ”kuolleesta kulmasta” saapunut toinen kuljettaja sai surmansa jäätyään puun murjomaksi. Häntä ei edes löydetty heti , koska hän oli hautautunut oksakasan alle. (omallakin kohdalla kolme erittäin täpärää tilannetta)
Ohjeistuksesta: Kuljettajalle on yleensä annettu selkeät ohjeet , kuinka metsää käsitellään . Kokenut kuljettaja ei kovin yksityiskohtaisia ohjeita tarvitse . Riittää , kun hän näkee tarpeeksi hyvin palstan joka kolkkaan ja näkyvyys puille on esteetön.
… ja neuvookohan leikkuupöydällä makaava potilaskaan kovin yksityiskohtaisesti , kuinka leikataan. Siinä on vain luotettava tekijän ammattitaitoon . Kirurgi ja metsäkoneenkuljettaja ovat ammattilaisia omalla alallaan.
Vaatiahan aina saa , mutta kuullaanko vatimuksia , on jo eri juttu. Jessen tyyppisten palstoille tulevat , ei välttämättä pätevät , vaan sopivat kuljettajat. Nuoria ja innokkaita tai kieltä heikosti taitavia ohjaillaan näille työmaille.
Siellä kopissa on nähtävillä turvallisuusohjeet. Niissä sanotaan selvällä suomella , että koppi on vain kuljettajaa varten. Ulkopuolisilla ei ole sinne mitään asiaa.
Tärkeimpiä saalistettavia ovat vesi-ja kanalinnut . Vasta seuraavaksi tärkein on hirvi . Kaatolupien määrän pudottaminen on ollut viime syksyn havaintojen (vähäisyyden) vuoksi odotettavissa . Ei siis mikään yllätys ainakaan Keski-Suomessa.
Metsästyksen vastustajillekin oli iloisia uutisia. Metsästäjien määrä VÄHENI viime vuonna. Tämä väheneminen johtuu oman näkemykseni mukaan siitä , että ikääntyminen alkaa purra vanhemmasta päästä ja nuoremmat turhautuvat niukkoihin saaliisiin (hirvi) . Harrastusmahdollisuuksia on nykyisin aivan eri tavalla tarjolla , kun vielä 30-40 vuotta sitten , joten siirtyminen enemmän elämyksiä tuottavien harrastusten pariin ei ole ihme. Ei tarvitse ainakaan maksaa pelkästä raittista ilmasta räntäsateen kera.
Kepalle vastaisin ,että tähän asti yhteistyö metsänomistajien kanssa on toiminut hyvin (kuivasta kommentista huolimatta yli 25 vuotta). Asioista on tarvittaessa keskusteltu palstan reunassa ja joskus metsänomistaja on ollut kyydissäkin työtä ihmettelemässä . Metsänomistaja on aina tervetullut palstalle , kunhan kaikkien turvallisuus ja työrauha voidaan taata. Tunnen metsänomistajien murheet omasta kokemuksesta ja runsaan vuosikymmenen kestäneeltä MHY:n hallitusjäsenyyden kautta.
Ne keskusteluhetket metsänomistajan kanssa eivät kuitenkaan saa olla mitään jälkilypsytilaisuuksia. Kauppaehdot sovitaan ostomiehen kanssa ja , jos merkittäviä muutoksia ehtoihin tehdään , ne tehdään vain ostotoimihenkilön siunaamana. Koneenkuljettaja muuttaa suunnitelmia vain saatuaan uudet viralliset ohjeet .
Tämä toimintatapa tulee jatkossa korostumaan , koska erilaisia metsänkäsittelytapoja tullaan käyttämään enemmän. Jos metsänomistaja ottaa riskin ja vaatii käsittelemään metsäänsä yleisesti käyttetyistä tavoista poiketen , on tästä annettava selkeät kirjalliset ohjeet hakkuun toteuttajille . Yritykset eivät voi ottaa vastuuta epäonnistumisesta näissä tilanteissa.
”kusessa ollaan ” nimimerkin perusteluihin lisäisin , että puustolle mahdollisesti aiheutuvia kolhuja metsänomistajn läsnäolo kopissa tuskin vähentää. Paremminkin voi tulla enemmän vahinkoa , kun on monta kokkia sorkkimassa samaa soppaa. Tunnen koko joukon erittäin osaavia ammattimiehiä , jotka omissa oloissaan työskennellessään pystyvät huippusuorituksiin , mutta yhdenkin ihmisen häiritsevä läsnäolo saa heidät aivan tolaltaan ja toimimaan , kuin amatöörit.
no hard feelings 🙂
V¤¤¤ks män , kun kylän kohdalla laulettiin….
Eipä olla häävissä seurassa.Maalataan nyt vielä pari peikkoa lisää sinne seinälle.
Yrittäjiltä alkaa olla talkoohenki lopussa , kun puhutaan hakkuutähteiden ja kantojen keräilystä energiaksi. Erityisesti pienialaiset ja kaukana teistä sijaitsevat työmaat ovat korottaneet yrittäjien verenpaineita. Ovat kertoilleet , että jokaisen kuorman tilkkeeksi on pistettävä riihikuivaa rahaa omasta pussista. Tämä tarkoittaa sitä , että nykyisessä talouden tilanteessa kotimaisen energian tulevaisuus ei näytä hyvältä . Kun talkoohenki (ja rahat) loppuvat , lakkaa työkustannuksiltaan liian kalliiden energiajakeiden toimittaminen energialaitoksille. Pienpuutakin katsotaan kieroon samasta syystä.
Työkustannukseen en tietysistä syistä voi otta kantaa , mutta lähes 20 vuotta hakkuukonetyössä käyttämäni työajanseuranta kertoo , että työaikaa saatta kulua jopa puolta enemmän raivamattomilla leimikoilla. 20-30%:n lisäys verrattuna raivattuun on hyvin yleistä.
Hakkuutaksat on määritelty optimiolosuhteiden mukaan , koska metsäyhtiöt kertovat sopimusneuvotteluissa , että raivaamattomia kohteita ei osteta .
Metsässä toimivat ovat kuitenkin joutuneet vastakkain toisenlaisen todellisuuden kanssa. Raivauksissa on ollut puutteita. Tämän tilanteen korjaamiseksi on alettu jättää vaikeimmat tapaukset kasvamaan ja palattu mahdollisesti leimikolle , kun se on ollut hakkuukunnossa. Pienille , alle hehtaarin kuvioille tuskin palataan ennen seuraavan isomman hakkuukokonaisuuden korjuuta. Tästä johtuen leimikot on hoidettava ennakolta hakkuukelpoisiksi , jotta ikäviltä yllätyksiltä vältytään.
” Puun takaa” suositteli aivan oikein perustein raivauksen tekemistä jopa useita vuosia ennen hakkuuta . Etujen listaan voisi lisätä sen , että kantovesoja syntyy vähemmän raivatulle alueelle , jos metsää pidetään muutamia vuosia varjostamassa ennen varsinaista hakkuuta. Tällä säästetään aikaa ja vaivaa seuraavalla ennakkoraivauskierroksella. Parhaassa tapauksessa raivaukselta voi välttyä kokonaan. Korjattavaa puutakin on reippaasti enemmän muutaman vuoden lihotusjakson jälkeen.
