Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Voisitko tarkentaa? Viime vuonnakin metsästäjiltä kerättyjä korvausrahoja jäi runsaasti käyttämättä.
Voisit perustella , miten riistahallinnossa öykkäröidään? Asioita on koetettu ihan oikeasti laittaa kuntoon , mutta tilanne on varmasti kiinni monesta muustakin tekijästä , kun muutamasta virkamiehestä. Kateus ja tietämättömyys tuntuu tällä kertaa kohoavan niideen tekijöiden joukosta selvimmin esille.
Mitä pyyntiluvista luopuminen hyödyttää ? Monille seuroille annettu lupamäärä on tavoite . Hirvikannan leikkaaminenkaan ei olisi onnistunut ilman ohjailua pyyntilupien avulla.
Metsästäjien mielestä lupamäärät olivat kohtuuttoman suuret, kun hirvien määrää alettiin vähentää . Luvat kuitenkin käytettiin , kun melkein pakotettiin. Ei yksittäisillä metsästäjillä eikä seuroilla ollut välttämättä riittävää kokonaiskuvaa hirvien määrästä , kun kanta oli suurimmillaan. Riistahallinto oli tämän lopulta pystynyt päättelemään saatuaan tarpeeksi havaintoaineistoa.
Tavoitteeseen kannan leikkaamisen suhteen pääsivät ensiksi ne alueet , joilla yhteistyö toimi parhaiten. Päinvastainen tilanne saattaa olla vielä siellä , missä yhteistoimintaa vasta opetellaan tai metsästyspainetta ei voida jostakin muusta syystä kohottaa tarvittavalle tasolle.
Pyyntiluvista luopuminen tuskin millään muotoa edistäisi hirvien määrän hallintaa. Se olisi vain paluuta vanhaan kateuden ja kyräilyn aikaan. Hirvien vähennyttyä paikoin olemattomiin , niitä alettaisiin varmuudella suojella tietoa pimittämällä ja kilpailevien naapureiden toimia vaikeuttamalla. Toisaalta voitaisiin joutua tilanteeseen , että metsästetään vain sen verran , kun huvittaa , ei sitä , mitä kannan hallinta edellyttää.
Yksittäisen maanomistajan vaikutusmahdollisuudet hirvikannan säätelyyn puolestaan rajoittuisivat vain omien maiden sisälle , ei metriäkään kauemmas. Seuraan kuulumalla rajaa on kuitenkin mahdollista siirtää peninkulmankin päähän , ja jatkaa jahtia vähän kauempanakin asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.
Pyyntiluvista luopuminen voi johtaakin pahimmillaan metsästyksen vähenemiseen, kun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jahdin lopettamisesta jopa ennen aikojaan , kun selkeät tavoitteet puuttuvat.
Tuohon varsinaiseen kysymykseen esittäisin vastakysymyksen. Tietääkö avaaja , mitkä asiat johtuvat varsinaisesta hirvipolitiikasta ja mikä on paikallisen tason osuus tapahtumien kulkuun tai kulkemattomuuteen juuri tänä päivänä?
Keskeisiä osatekijöitä muinoin tapahtuneeseen hirvikannan liian voimakkaaseen kasvuun olivat olosuhteiden lisäksi puutteet kannan arviointitavoissa ja tämän ohella heikko tiedon kulku.
Aluksi havaintojen kirjaaminen oli vapaaehtoista ja tästä johtuen satunnaista . Keskenään kateellisten hirviseurueiden keskinäinen tiedonvälityskään ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Tarkempaa aineistoa hirvien määrästä alettiin kerätä vasta , kun ongelma oli jo käsillä. Tällöin tehostettiin myös seurojen välistä yheistyötä. Syntyi yhteislupamenettely.
Nykyään (ja nykyisen hirvipolitiikan tuloksena) hirvihavainnot kirjataan entistä tarkemmin ja tietoa tuloksista on lähitulevaisuudessa mahdollista hyödyntää jo saman jahtikauden aikana hirvitalousalueiden sisällä. Hirvitalousalueet on otettu käsittelykokonaisuudeksi siksi , että ne pitävät sisällään sekä kesä , että talvilaidunalueet. Metsästystä on täten mahdollista keskittää sinne , missä on eniten metsästettävää ja vahinkojen riski ilmeinen.
Havainnot kirjataan sähköisesti ajantasaisina ja tiedot ovat kaikkien metsästäjien /seurueiden saatavilla .Yllä mainitulla parannetulla tavalla toimia saadaan varmasti hirvikantaa tasoitettua ja tihentymät kuriin , mikäli alueilta löytyy metsästäjiä ja metsästykselle ei aseteta turhia esteitä tai hidasteita. Jokainen tila , jolla ei voi metsästää -laajemmista kokonaisuuksista puhumattakaan – vaikeuttaa tavoitteen saavuttamista.
Mehänpoika voisi käydä vilkaisemassa kertauksen vuoksi lukijoiden kuvia sivulta viisi.
Sitä pioneeripuulajia on aivan riittävästi. Puuttuu vain väkeä ja intoa huolehtiman sen kasvatuksesta oikeassa tiheydessä.
…vai pitäisikö niiden hirvimiesten käydä huolehtimassa siitäkin.Ajatuksia voisi myöskin uhrata siihen , onko kaikilla alueilla mahdollisuus edes metsästää hirviä. Viimeisin ajatuskukkanen on evätä hirvenmetsästysoikeus luonnonsuojelullisin perustein suojelun piiriin tulleilla alueilla tai rajoittaa oikeus vain paikallisia asukkaita koskevaksi.
Ei oikein tiedä itkeä vai nauraa tapauksessa, jossa eräällä suojelualueella asui vain yksi seurueen jäsen . Hänkin päälle 80-vuotias. Suojelupäätöksen tultua päättyyi käytännössä myös metsästys sen myötä , että ulkopaikkakuntalaiset eivät voi esityksen mukaan osallistua jahtiin.
Voikin heittää jatkokysymyksen siitä , että onko jo muodostunut alueita , joilla ei ole riittävää määrää metsästäjiä ja homma ei pyöri sen vuoksi toivotulla tavalla?
Vai että ei istuteta mäntyä ? Ehkä sitä sitten kylvetään koska….
”Metsämaasta mäntyvaltaista metsää on 67 %, kuusivaltaista 22 % ja lehtipuuvaltaista 11 %. Metsien monimuotoisuuden ja maaperän kannalta tärkeiden, pääasiassa sekapuuna kasvavien lehtipuiden osuus puuston kokonaistilavuudesta on 20 % eli selvästi enemmän kuin mitä lehtipuuvaltaisten metsien pinta- alaosuus on.”
Lainaus on metsäntutkimuslaitoksen tuoreesta tilastosta.
Tuo hirvikantakin on jo paikoin alittanut vuoden- 68 tason , jonka johdosta alueille ei ole voitu myöntää yhtään pyyntilupaa. Omakin seurani anoi tulevalle jahtikaudelle enemmän kaatolupia , kun viime syksyinen jäävä kanta oli. Tuolloin 33% luvista jäi käyttämättä. Lupien puute ei ainakaan ole viimeaikoina vaivannut , on vain ollut mahdotonta saada kiintiötä käytettyä.
Pyyntilupien määrää on luonnollisesti vähennetty , koska metsästettävää on niukasti. Kaikkia ”leikattuja” lupiakaan ei ole pystytty käyttämään.
Hirvikanta ei olisi kasvanut voimakkaasti , mikäli elinolosuhteiden kehitys ei olisi suosinut tapahtunutta. Tämä on nähtävissä aivan selkeästi , kun luetaan VMI: n tuloksia pidemmältä aikaa ja osataan vetää niistä oikeat johtopäätökset. Heinää ja vesakkooa on ollut tarjolla 70- luvulta lähtien vuosi vuodelta enemmän hirvien vatsntäytteeksi. Tosin samaan aikaan metsän kasvukin on lisääntynyt huimasti .
Taimikoiden hoitotarpeet on luettaviissa tilastoista ja nähtävissä ominkin silmin , jos vähänkin liikutaan maastossa. Syyllistämistä tai
ei , omaisuudensa hoidosta päättää omaisuuden haltija. Tilastot kertovat , kuinka hyvin on onnistuttu.Kannattaa ottaa huomioon sekin seikka , että siitä ennakkoraivuusta on huolehdittava itse tai kauppa jää syntymättä. Ostaja ainakaan ei ole kovin halukas niitä ennakkoraivauksia tekemään ja koneet jatkavat matkaa palstan reunasta jos homma on huonosti toteutettu tai kokonaan tekemättä.
Tämä on sitten sitä uuden metsälain mukanaan tuomaa vastuuta. Puutahan Suomen metsissä kasvaa tilastojen mukaan yllinkyllin , joten ihan joka puskaa ei ole pakko koluta….ja ne mahdolliset tuet kasvatusvirheiden paikkaamiseen ovat pahasti hämärän peitossa vuoden 2015 jälkeen. Mieluummin tekisin kyllä varauksen metsätilistä hoitohommiin , kun jäisin myöhemmin metsäkauppatoiminnan ulkopuolelle kokonaan. Kohdevalinnan tuomiin puukauppavaikeuksiin tulee moni vielä törmäämään ja on jo törmännytkin.
Muistettakoon vielä , että suomalaisen metsätilan keskipinta-ala on vain runsas 20 ha. Tämän kokoisten tilojen taimikoiden pitäminen kunnossa ei ole suurikaan työmaa . Edellyttäen , että työt tehdään ajallaan. Työvoimaakin löytyy helposti aivan omastakin takaa . Muistutus taimikoiden hoidon tarpeesta ei siis pitäisi aiheuttaa suurempia tunnekuohuja. Suuremmat murheet tulevat vastaan , jos toimissa vitkastellaan tai ne jätetään tekemättä puuttuvan tiedon vuoksi.
