Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jesselle totean , että tilan päätuotantosuunta ei ollut suinkaan metsätalous. Ajanjaksolla , jonka se oli hallussani, pellot salaojitettiin ja kunnostettiin nykyvaatimusten mukaiseksi , rakennettiin asuinrakennus ja talousrakennuksia , harjoitettiin tori- ja kotimyyntiä , karjaakin ehdittiin kasvattaa mutamia vuosia. Metsätalous hankintahakkuineen työllisti talvella. Tila vaihtoi omistajaa täysin vapaaehtoisesti , koska nykyisen tilanteen vaatimia laajentumismahdollisuuksia ei ollut. Tila puolestaan tarjosi mahdollisuuksia muille.
Yksi unelma , punainen tupa ja perunamaa jäi taakse. Nyt eletään toisessa unelmassa (joka ei taatusti olisi toteutunut lepikkoa kasvattamalla). Taajamassa oleva okt(ei pankin) ja omarantainen tontti on ihan kohtuullinen korvaus ”luopumisesta ” .
Metsänkasvatuksessa ei toki tullut tehtyä suurempia virheitä hyvän neuvonnan ansiosta. Toimet tosin tekisin nykyisen kokemuksen pohjalta ripeämmin ja ”kaksin käsin”. Maatalouden ollessa kuvioissa mukana metsäasioita joutui hoitelemaan joskus vain toisella kädellä.
GLA:n heittoon taivastelusta vastaan , että ehkä olen oppinut kokemuksistani jotakin . Toisaalta en halua , että toiset tekevät tietämättään samoja virheitä mitä minä ja näköjään moni muu on tehnyt ja jääräpäisimmät tekevät silmät viiruna edelleen.
Tämän metsästä luopumisen heitin vihjeeksi niille , joiden jalka ei kapsa enää toivottuun tahtiin ja metsäasiat unohtuvat. On viisasta luopua hyvissä ajoin metsäomaisuudesta , jos ei enää ole mahdollisuuksia huolehtia siitä riittävästi. Kun on parantanut metsän kuntoa , on siitä merkittävää hyötyä myyntitilanteessa . Työ ei ole mennyt hukkaan.
Vanhempieni hankkiman rappiotilan harsintametsien kunnostuksessa riitti töitä isälleni ja minulle , molemmille erikseen , lähes 20 vuodeksi. Kokemusta on kertynyt myös 25 vuotisen (tämän ohella ja lisäksi) konehakkuutyön ohessa siitä , mikä on kestävä tapa toimia. Pukkalan ja Innoforin mallit eivät ole sitä. Ei myöskään energiariukujen kasvattaminen taimikoiden kiusana. Jälkimmäinen vaihtoehto ei olisi tullut mieleen kenellekään ilman sokeasti jaettua kemeratukea täysin kannattamattomaan toimintaan.
Mitähän tuo mhy-mantra oikein pitää sisällään? Samoja metsän yleiskasvatusohjeita käytetään kaikissa metsänhoito-organisaatioissa Innoforia lukuunottamatta. Toimintamallit ovat kokeiltuja ja pääosin toimivia. Erilainen into toteuttaa niitä aiheuttaa puolestaan hajontaa lopputulokseen.
On pakko tunnustaa , että aikana , jolloin harjoitin maa- ja metsätaloutta. Metsä olisi jäänyt pljon heikommalle hoidolle ja lopputulokset laihoiksi ilman mhy:n aktiivista neuvontaa ja palvelujen tarjontaa. Kyllähä se välillä jopa v…tti , kun taimisäkit tupsahtivat pihapiiriin mhy:n toimesta kesken kiireisten peltotöiden . Mielialaa ei myöskään nostanut ,se , että neuvoja huomautti taimikoiden hoitotarpeesta. Tämä tosin tapahtui vasta , kun hoitotarve oli jo kriittisessä pisteessä ja kemeraehto täyttyi. Varhaisempi toiminta olisi johtanut huomattavasti halvemmalla parempaan lopputulokseen. Työt kuitenkin tehtiin hammasta purren ja otettiin oppia kantapään kautta.
Työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan. Oppia tuli suorastaan olan takaa niin mhy:n kun , silloisen nykysitä metsäkeskusta vastaavan organisaationkin kautta. Reilu vuosikymmen sitten tehdyssä tilakaupassa tehdyn työn hyöty realisoitui lopullisesti vähintäänkin tyydyttävän kauppahinnan muodossa. Lepikoista olisi ollut vaikea kovin suurta kauppahintaa saada.
Uhkailua ja kiristystä en ole neuvonnan merkeissä kokenut. Neuvot ovat olleet viisita ja tarjonneet pohjan kestäville ratkaisuille.
Riistahallintoa syytellään tällä palstalla varsin löyhin perustein. Se ,että jotakin eläinlajia on liikaa , on useamman osatekijän summa . Suotuisat lisääntymisolosuhteet ja epätasainen (riistahallinnosta jopa täysin riippumaton ) metsästyspaine aiheuttavat epämiellyttäviä yllätyksiä.
Karhukannan lisääntymistehokkuus on yllättänyt tutkijat.Samoin on käynyt , kun on havaittu ,kuinka vaikeaa karhuja on saada eräksi runsaankin kannan alueilla. Eläimet ovat olleet yllättävän oppivaisia.
Valtakunnan rajan tuntumassa elävät pedot ovat siirtyneet välittömästi rajan turvallisemmalle puolelle , kun metsästys on alkanut (n. 200 yksilöä) . Sisämaan otukset ovat puolestaan vähentäneet liikkumistaan ja siirtyneet ”iltavuorosta”” yövuoroon” jahdin alettua. Osaavien metsästäjien ja koirien puute on myös ollut vaikuttamassa metsästyksen tehottomuuteen. Myönnettyjä kaatolupia jäi käyttämättä viimekin syksynä melkoinen määrä , vaikka karhuja kesähavaintojen perusteella vilisti lähes joka kylällä.
..ja vielä niistä hirvistä..ja riistahallinnosta
On totta , että menneinä aikoina annettiin kitsastellen kaatolupia. Tämä tehtiin osittain tietämättömänä kannan todelliseta suuruudesta. Kun tietoja alettiin kerätä systemaattisesti , lupamäärät kasvoivat varsin nopeasti , suorastaan uskomattoman nopeasti. Muistan elävästi ne palaverit , joissa riistahallinnon edustajat ensin kysyivät meiltä metsästäjiltä, tiedämmekö oikeasti , paljonko hirviä alueellamme oleskelee. Saatuaan vastauksen , edustajat kertoivat , että eläimiä on paljon arvioimaamme enemmän. Tuntui aika uskomattomalta , että omankin seuran alueen kaatolupamäärät kymmenkertaistettiin kertaheitolla ja jopa useaksi vuodeksi. 70-luvun alun tilanteeseen verrattuna kerroin oli 27.
Nyt lupia on tarjolla yllinkyllin , vaikka hirviä on vähemmän , kun 70-luvun alussa. Jos ei olisi ollut sitä ”kirottua ” riistahallintoa , ei metsissämme olisi tänä päiivänä montakaan syömätöntä taimikkoa.”Puuntakusen” kanssa vahvasti samaa mieltä. On omakohtaistakin kokemusta siitä , kuinka harsintahakkuun jäljiltä syntyneen lepikon alle ei tullut läheskään riittävästi taimiainesta.
Lepikko oli pantava nurin ja taipaleelle kohti paikallista lämpölaitosta(tapahtui jo runsas parikymmentä vuotta sitten) . Tili oli niin laiha , että hakkuualue uudistettiin vajaatuottoisuudeta johtuen ” ilmaisilla” taimilla ja omana työnä . Nyt alueella kasvaa vankka kuusikko.
Jos nykyinen mätästysmenetelmä olisi ollut jo tuolloin käytössä , olisi kasvutulos ollut vieläkin parempi. Rehevälle maalle tehty kevyt äestys ei välttämättä ollut riittävä toimenpide , jotta uudistaminen olis onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Kuitenkin ero edelliseen vaihtoehtoon verrattuna on kuin yöllä ja päivällä. Tänä päivänä pystytään jo paljon parempaan ja jopa vähemmällä työllä.
…vähän lisää aiheesta lukijoiden kuvissa ”Kuusi kasvaa , kun osataan kasvattaa.”
Muistutan taas kerran , että nykyisillä hirvitiheyksillä vahingot ovat hyvin paikallisia ja lähinnä merkki siitä , että taimikoissa ”tarttis tehrä ” jotain. Tilanteen ollessa toinen , noin vuoisikymmen sitten , monen taimikon pelastus oli runsas hirvikanta , joka perkasi hoidon puutteessa vesakon alle tukehtuvia taimikoita.
…tuo Innoforin touhu on metsillemme paljon suurempi uhka , kun hirvien elintoimintojensa ylläpitämiseksi tekemät vierailut taimikoissa.
Menee hiukan sivuraiteille vakuusongelmasta , mutta…
Neuvonnan tarve kasvaa , mutta niin kasvavat mesänomistajan kulutkin neuvontapalveluista. Kemera-varojen leikkaukset ja metsänhoitomaksujen poistuminen vaikuttavat suoraan metsänhoitopalvelujen hintoja korottavasti. Niillä , jotka ovat eniten neuvonnan tarpeessa , ei ole välttämättä maksukykyä /haluja palvelujen suhteen .
Konemiesten koulutus hallitsemaan uusia menetelmiä ( lue : kaiken maailman kotkotuksia) maksaa myöskin melkoisesti (= euroja /m3). Kantohinnan kimppuun on käytävä , jos koulutuskulut aiotaan hoitaa asianmukaisesti. Nämä uudet menetelmät (kotkotukset) palvelevat nimenomaan mestsänomistajia , joten koulutuskustannuksia tuskin halutan maksella teollisuuden tai koneyrittäjien puolelta.
Kun / jos työporukka on saatu jotenkin koulutettua , on vain luotettava , että tekijät osaavat työnsä. Valvontaresurssit ovat jo nyt niin niukat , että esim konemiehet eivät nää työtä valvovia toimihenkilöitä edes joka vuosi .
Käytössä olevat polut pyritään säilyttämään ja pitämään vapaana hakkuutähteistä. Umpeen kasvaneet ja merkitsemättömät polut häviävät varmasti hakkuun yhteydessä .
Nyt olisi jokaisen korkea aika piipahtaa metsässään toteamassa mahdolliset tuulenkaadot ja lumituhot .
Tämä tuli taas mieleeni , kun ajelin eilen tietä pitkin toiselle leimikolle. Tien reunaan rajoittuvan aukon reunametsässä näkyi joitakin kaatuneita runkoja . Tämän oli todennut myös ohi ajanut maanomistajan edustaja. Pari puuta …ei aihetta toimenpiteisiin…, mutta korkeammalta moton kopista näkyi jo useampia. Tiheän , harvennuskuvion vallanneen , koivuvesakon seasta alkoi paljastua lisää ikäviä havaintoja. Jalkamieheltä ne olisivat jääneet huomaamatta.
Niitä ”paria” puuta tuli karsittua useampi tunti ja tavaraa kertyi yli 30 kiintoa. Tukkikokoiset rungot olivat jo sen verran pilalla , että ne päätyvät energialaitokselle. Onneksi ”piikki ” oli auki ja homma hoitui saman tilan työohjelman puitteissa ja ilman eri reissua.
Kyllä ne puiden laatuongelmat ovat peräisin enimmäkseen metsänomistajien saamattomuudesta . Istutetut taimet hukkuvat heinikkoon ja koivunrassit piiskaavat loput. Niistä rasseista ei puolestaan kasva koskaan järeitä puita , kun ne kasvavat liian tiheässä toisiinsa nähden.
Hirvi ei ole ollut ongelma enää aikoihin .Tuo edellä mainitsemani , kooltaan reippaampi kuvio , uudistettiin ilman hirvihysteriaa pelkästään mäntyä kasvavaksi. Hakkuukin jouduttiin tekemään totaalihakkuuna ,ei hirvien , vaan edellisen metsänomistajan vähäisen metsänhoitoharrastuneisuuden takia.
Toiminnan liikkeellepanevana voimana toimi kuitenkin rahantarve.
