Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Avauksessa aivan kelvollinen toimintamalli. Metsän käsittelykertojen määrää voisi toki miettiä vähän enemmän, samoin yhdistelmäkorjuuta.
Viimeksimainitulla hakkuutavalla voidaan toki saada ehkä vähän enemmän puuta talteen , mutta korjuun yksikkökustannukset kasvavat käytännön kokemusten perusteella melkoisesti siinä työlajissa . Mitä enemmän ja pienempiä runkoja poistetaan ,sitä enemmän kustannuksia korjattua kuutiota kohti kertyy.
Palstan etäisyys kulkukelpoisesta tiestä kannattaa ottaa huomioon kuvion hoitotoimien tehokkuutta ja korjuukertoja suunniteltaessa. Jo 300 metrin etäisyydellä tiestä olevan kuvion hakkuukerrat saattaa olla viisasta pudottaa kahteen. Eli harvennus ja päätehakkuu. Metsän kasvukunnosta huolehditaan raivauksen avulla (”metsänvartijan” malli). Karuilla kasvupaikoilla saattaa olla myös järkevä tyytyä kahteen korjuukertaan.
Energiaa kasvaa Suomen metsissä jo aivan riittävästi. Energiapuun kasvattamisen tähtäävää kasvatusmallia ei ole kenenkään järkevä tavoitella. Riittää , kun odotellaan nykyisten pöheiköiden kehittymistä riittävän kookkaiksi korjuun kannattavuutta ajatellen. Korjuun kannattavuus on otettava tänä päivänä erityisen vakavasti , koska korjuuyritysten nettotulos on tällä hetkellä vain 1,7 %. Kannattavan liiketoiminnan raja kulkee 10%:n yläpuolella . Noissa lukemissa oltiin viimeksi 1990 -luvun alussa. Alamäki on ollut pitkä.
Koen kantokäsittelyn tarpeellisena. Esitin jo yli 10 vuotta sitten pienpuun käsittelyyn tarkoitettuihin laitteisiin asennettavaksi/kehitettäväksi kantojen käsittelyyn tarkoitettua lisälaitetta. Jo tuolloin todettiin asian haasteellisuus ja ainakin siihen keräävään kaatopäähän laitetta ei tullut.
Ainetta täytyy levittää tasaisesti ja riittävä määrä koko kannolle . Puun läpimitta puolestaan vaikuttaa siihen , paljonko ainetta menee harakoille.
Asiaa voi havainnollistaa siten , että ottaa käteensä esim. 40cm pitkän kepin ja tekee sillä erisuuruisia sektoreita samoin , kuin terälaippa tekee puuta katkaistaessa. Tämä 40 cm on suuttimen pituus jonka reijistä ainetta suihkutetaan.Nämä sijaisevat vaihtelevasti noin parin sentin välein, Esim läpimitaltaan 10 cm:n rungolla 30 senttin osuus suuttimesta puhaltaa kantonesteen kanervikkoon.
Kun tehdään joukkokäsittelyä ja kerätään useita runkoja nippuun , hukkaprosentti kasvaa jyrkästi. Saha joutuu tekemään isomman liikken (isompi sektori) seuraavaa pienempääkin runkoa katkaistaessa , kun yksin puin tapahtuvassa katkaisussa.Tätä voi kokeilla samalla tavalla kepin ja esim juomatölkkien avulla (kuvaavat katkaistavia runkoja). Jo kolmen nippu, viimeiseksi katkaistava kauempana sahasta , vaatii varsin ison laipan liikkeen suhteessa katkaistavaan puuhun. Tässä tapauksessa laippa suihkuttaa puolet ajasta jo kokonaan katkaistavan kannon ohi .
En suinkaan ole estämässä kantojen käsittelyä , vaan etsimässä keinoja siihen , kunka ainehävikki ja turha työ saadaan vähemmäksi. Pienpuiden korjuu joukkokäsittelynä saattaa olla viisasta toteuttaa vain talvella. …vai onko koko menetelmästä syytä pikkuhiljaa
luopua ?Asia on helppo ohittaa olankohautuksella , jos työtä ei tarvitse tehdä saatika maksaa siitä aiheutuneita kustannuksia. Sillä luulisi olevan jotain merkitystä , että kahdeksan kymmenestä kantokäsittelyyn kohdistuneesta työtunnista tehdään turhaa työtä ja kahdeksan kymmenestä ureakontista ( a`1000 l) valuu jonnekin muualle , kun kantoon. Mitä pienemää puuta käsitellään , sitä suurempi on hävikki. Joukkokäsittelyssä pienipuisilla kohteilla vain murto-osa aineesta osuu varsinaiseen kohteeseen.
Kun aineet maksaa valtio ja työn toteuttaa yrittäjä , on helppo olla välinpitämätön asian suhteen.Entäpä jos aine tuleekin metsänomistajan maksettavaksi . Työkustannusten osuus (ei tosin kaikki) leikkaa jo nyt kantohintaa. Ajattelu saattaa terävöityä , jos / kun kaikki todelliset kulut vähennetään kantohinnoista. Koneen valmistajille onkin luvassa haaste , että saadaan aine osumaan vain ja ainoastaan kohteeseen riippumatta kannon läpimitasta. Nythän sitä lotrataan melkoisia määriä mihin sattuu.
On todella hankalaa poimia puita ryhmästä kouralla , jossa on vain auki ja kiinni asento. Kouraa ei siis voi sulkea hallitusti. Yhdellä päämerkillä taitavat kaikki kourat toimia tällä periaatteella. Toinen ongelma on , että koura ei asetu kunnolla katkaistavaksi aiotun puuyksilön tyvelle (ei mahdu puiden väliin). Tällöin runko ei katkea sahan ahdistuessa sahauskoloon. Rungon joutuu katkaisemaan väkisin repimäällä. Olenkin ottanut tavaksi repiä rungot erilleen jo ennen ensimmäistäkään sahausta pitääkseni laippakustannukset kurissa. Tuppaasta jää siis jäljellle maasta irti revitty juurakko ja se määrä reiluja kantoja , kun on ollut runkojakin…ja se pienaukko.
…niin miksi reilut kannot ? Kannot on jätettävä pitkiksi , koska revittäessä puita juurineen maa-ainesta roiskuu tyvelle. Kanto jätetään pikäksi , että terä pysyy kunnossa.
ja Jesselle tulossa ”rautalankaa” kuvan muodosa lähiaikoina lukijoiden kuviin…
Käytännössä koko puuryhmä kaadetaan korjuun yhteydessä , jos rungot ovat liian lähellä toisiaan. Mutta tarvitaanhan niitä pienaukkojakin monimuotoisuutta lisäämään. Runkojen minimietäisyys 50 cm. Jos ovat tätä lähempänä , voi varautua kolhuihin. Tämä on myös todettavissa korjuujälkitilastoissa.
Mitä ammattitaitoon tulee , ammattitaitoinen motokuski jättää nämä Jessen tapaukset suosiolla aliyrittäjän töiksi. Siellä on väljemmät toleranssit.
Huskilta hyvä muistutus , että taimiryhmät on edullisinta harventaa mahdollisimman varhain. Motolla tahtoo nimittäin tulla vähän rumaa jälkeä , kun poistetaan ryhmästä lähekkäin kasvavia puita. Etäisyys toiseen runkoon vähintään metri , mieluiten kaksi.
Että homma ei kävisi liian helpoksi (raivaus) , kehottaisin sunnitteleman riistaa suojaavien tiheiköiden paikat jo varhaisperkauksen ja raivauksen yhteydessä. Taimien ollessa pieniä on vielä mahdollista hahmottaa alueen kokonaisuus ja sijottaa tiheiköt siten , että ne hyödyttävät mahdollisimman paljon riistaa (kanalinnut ja jänikset) ja toisaalta haittaavat mahdollismman vähän tulevia toimenpiteitä talousmetsässä.
Taimikoiden varhainen hoito on pienriistallekin eduksi. Taimikkovaihe kestää lyhyemmän aikaa . Maan pintakasvillisuus marjoineen ja varpuineen palaa nopeammin lisäämään alueen monimuotoisuutta ja parantamaan riistan ravintotaloutta. ..ja maistuvat ne marjat meille ihmisillekin.
Tuo hirviasia on perusteltu edellä hyvin. Lehtipuuvesakko on poistettava mahdollisimman varhain , että hirvet eivät ehdi oppia tulemaan taimikkoon. Raivauksen viivästyessä voi nimittäin käydä niin , että hirvet tallustelevat taimikkoon vanhalta muistilta vielä joidenkin vuosien ajan. Tämän päivän hirvitiheyksillä ei kuitenkaan pitäisi olla ongelmia tiedossa lukuunottamatta talvehtimisalueita.
Suurin osa ns. energiapuukohteista on näitä oikeammin sanottuna rästikohteita. Meillekin tarjottiin tehtäväksi energiapuunkorjuuta kohteilta , joiden poistettavat puut olivat rinnan korkeudelta haarukassa 40-130mm. Isompiin runkoihin ei saanut kajota.Joskus tuli hieman jakomielinen olo , kun lähistöllä huojui vahva ja runsaspuustoinen lahoamistilaa uhkaavasti lähestyvä lepikko. Sitä ei tietenkään korjattu energiaksi , kun se ei kelvannut kemerakohteeksi. Kuvion vieressä sitten taiteltiin miljoonavehkeillä risuja taimikon päältä 1,5- 2,5m3/tuntivauhtia . Raivaussaha olisi todellakin ollut ainoa oikea kapine niihin töihin.
Sen verran tästä epäkohdasta tuli läheteltyä viestejä eri suuntiin , että nyt energiapuutyömaat on raivattava ennakkoon ja käsiteltäväksi tulevien runkojen minimikoko on viimeisimpien ohjeiden mukaan vähintään 8cm rinnan korkeudelta mitattuna. Tätä pienemmät raivataan maahan. Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa , että tekisin paljon mieluummin taimikon raivauksen ajoissa ja kunnolla , kun lähtisin tappelemaan aisapuun vahvuutta lähentelevien runkojen kanssa vuosikausia liian myöhään.
GLA:lle
Sinulla asia on täysin hallinnassa. Kohdistin viestini niille , jotka ovat aikeissa kunnostaa nuorta metsää energiapuita koneellisesti keräillen. Tämä on se turha työvaihe , joka ei hyödytä ketään.Ensiharvennus tapahtuu vasta tämän jälkeen.
Energiapuuta tulisikin tuottaa taimikonhoidosta ja suositustiheyksistä tinkimättä ensiharvennuskohteilta. 2000 runkoa suurempiin tiheyksiin kannattaa suhtautua hyvin kriittisesti. Erityisesti lumituhoille alttiilla alueilla tulee pyrkiä huomattavasti alempiin tiheyksiin , Luonto pitää huolen tästä yli menevistä rungoista , eikä ne puutiliä lihota . Heikosti kasvaneet rungot ovat kunnon lumitalven jälkeen päreinä tai nurin . On siis pyrittävä kasvattamaan puut harvemmassa asennossa , jotta ne kehittyvät rungoltaan vahvemmiksi.Vahvemmilla rungoilla on myös tukevammat juuret pitämään niitä pystyssä.
Tehokkain ja vähiten kustannuksia aiheuttava malli tuottaa puuta on hoitaa taimikko GLA:n tapaan ja perata se hyvin varhain ja harventaa lopulta n.1500 taimen tiheyteen. Ensiharvennus tehdään poistettavien runkojen tilavuuden ollessa 80-90 litraa. Tällöin korjataan noin puolet runkoluvusta. Toisessa harvennuksessa poistuu edelleen puolet rungoista ja päätehakkuuta jää odottamaan n 350-400 runkoa. Raivaukseen kuluu aikaa n kaksi miestyöpäivää /ha ja saman aueen hakkuut hoituvat hyvissä olosuhteissa kolmen konetyövuoron aikana(kolme kojuukertaa).
Taimikon kiduttaminen vesakossa tuplaa helposti kiertoajan kokonaistyömäärän (taimesta siihen asti , kun puut ovat tien varressa) ja jatkaa kiertoaikaa10-20 vuotta.
