Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Vuonna 2003 tähän aikaan oli kohdallani ensimmäinen vuosi energiapuun korjuuta takana. Työtä tehtiin kokeiluprotolla kahdessa vuorossa. Jo tuolloin ihmetytti , miksi kuusentaimikoihin mentiin rypemään kesällä . Poistettavan puuaineksen pienuus oli myös ihmetyksen aihe . Laitteen tuottavuuskoket tosin tehtiin olosuhteissa , jotka olivat huippuluokkaa. Monet varsinaiset työkohtee sitävastoin kaikkea muuta .Yritys toki pysyi talouden osalta taspainossa , kun työkoravus oli aikaan perustuva.
Vuoden 2005 paikkeilla tunsin vilun väristyksiä , kun metsäomistajapiireissä korkeimpia edustajia myöten tuotiin esiin kanta , että taimikoita ei tarvitsisikan hoitaa . Tämä työ tehtäisiin energiapuunkorjuuna nuorten metsien kunnostuskohteilta . Jo tuolloin toin esiin kantani kokemuksiini vedoten työmenetelmän vahingollisuudesta metsätaloudelle.
Viime vuosien syventävät ”harjoitukset” energiapuiden parissa ovat vain vahvistaneet kantaani tässä asiassa. En pidä sitä ainoana totuutena , mutta kehotan kaikkia tutustumaan vertailumielessä sopivaan aikaan raivattuihin ja harvennettuihin metsiin , ja energiaksi korjattuihin kohteisiin . Metsän historia on myös syytä selvittää.
Viimeistään parin vuoden kuluttua hakkuusta on nähtävissä huima ero ajallaan hoidetun metsän ja metsänomistajan eduksi.En tälläkään kertaa voi olla muistuttamatta siitä , että energiakohtella saatetaan käyttää jopa enemmän konetyöaikaa hehtaarille , kun normaalisti hoidetussa metsässä koko kiertoaikana.
Energiapuuvaiheen sisältämässä kasvatusmenetelmässä kiertoajan puumäärä ei kasva , laadusta puhumattakaan. Tästä voi päätellä , että energiapuuhastelu on kallis harrastus ja täysin ylimääräinen työvaihe metsän kiertoaikana.Yksi pieni sivuraide kokopuunkorjuun kohdalla on vielä käymättä. Suomessa pidetään hirvittävää haloota työpaikkojen homeongelmista. Mikä onkaan tilanne niillä työntekijöillä , jotka altistuvat homeille käsitellessään homeista puutavaraa? Tätä nimittäin kokopuukorjussa saatu tuote on vuoden kuluttua korjuusta. Rakennusten homeongelmat ovat tämän rinnalla hyttysen ininää.
Yksityissahat paitsi ottavat , myös OSTAVAT tukit tarkemmin. Huonolaatuiset leimikot kierretään kaukaa. Onhan siinä sitten hyvä elvistellä korkeiden tukkiosuuksien kanssa. Isompien yhtiöiden käyttämä puumäärä on kuitenkin aivan eri luokkaa . Moni leimikko jäisi ostamatta , jos asialla olisivat vain nämä ”hyvän katkonnan ” yritykset. On päätehakkuuleimikoita , joiden tukkiosuus jää alle 50 %:n pelkästään huonon puun laadun vuoksi.
Erot tukiprosenteissa motoketjujen välillä johtuvat hyvin usein erilaisesta leimikkorakenteesta. Jos toinen ketju tekee pelkästään aukkoja ja toinen niiden lisäksi vaihtelevan määrän harvennuksia, syntyy helposti suuriakin eroja tukkiprosentteja vertailtaessa.
Tutkimustuloksia odotellessa kehottaisin metsänomistajia vierailemaan energiapuukohteilla hakkuiden jälkeen. Jokainen terveellä järjellä varustettu näkökyvyn omaava ihminen voi päätellä , miten huoltoa vaille metsä on kasvanut tai olisi kasvanut paremmalla hoidolla.
Leimikolla on kohtia , joissa aluskasvos / kilpaileva puuaines ei ole haitannut istutettujen taimien kasvua. Samoin löytyy alueita , joilla taimikko on hävinnyt lähes totaalisesti kasvukilpailun . Kumpi olotila metsässä on vallitsevampi , määrää metsän kiertoajan pituuden.
Taulukot ja tilastot ovat vain keskiarvoja eivätkä kerro koko totuutta.Metsän kiertoaika ei kasva paljoakaan , jos energiapuu korjataan raippa-asteella. Tämän toiminnan tulee ennemmin tai myöhemmin lopettamaan työn epätaloudellisuus. Ennakkoraivaus on tahtävä energiapuukohteillakin . Ollaan siirtymässä pelkästään karsitun rangan käyttämiseen energiaksi . Tämä puolestaan johtaa käsiteltävän puuaineksen järeyttämiseen tuotannollisista syistä. Lisäkustannuksena on toimintaan tullut myös kantokäsittely.
Energiapuun kasvatus vaihtoehtona vaatii myös panostusta metsien hoitoon. Energiapuuta ei tule kasvattaa taimikonhoidosta tinkimällä. On syytä pitää mielessä , että nuori metsä tai taimikko on jo menossa tai lähes kokonan pilalla siinä vaiheessa , kun korjuutyö on kannattavaa. Tällöin metsän kiertoaika on kasvanut jo noin 20 vuodella.
Energiapuun korjuuseen ajautuminen johtaa myös alituiseen raivauskierteeseen. Korjuun jälkeen huonossa hapessa oleva taimikko ei pysty varjostuksellaan vähentämään lehtipuiden kannnoista tapahtuvaa räjähdysmäistä versojen kehitystä. Oikea-aikaisesti jo sormenvahvuisina raivatut vesat puolestaan eivät pysty tuottamaan tehokkaasti uutta kasvustoa istutustaimien päästyä kunnon kasvuun raivauksen jälkeen.
Energiakohteiden ajourat ja korjuuvauriot yli 50%:lla korjuukohteista syövät varmasti metsän tuottoa tulevaisuudessa. Jollakin kohteilla on vielä lisättävä kielteisiin ja tuottoa laskeviin tekijöihin kaupanpäällisinä saatu altistuminen maannousemalle.
Korjuutoiminnan kannattamattomuus on jo huomattu varsin yleisesti . Saadaanko kannattamattomaan työhön tekijöitä ?
Jos palkanmaksukyky on kannattavuusongelmien vuoksi hekko , osaavin työporukka on varmasti muualla , kun energiapuita keräilemässä. Työ puolestaan on niin vaativaa , että siihen tarvittaisiin juuri ne huippuammattilaiset. Tällä hetkellä voidaan tilannetta verrata siihen , että monin paikoin ”vaikeaa leikkausta” tekee huippukirurgin asemasta sairaalan vahtimestari .Tästä on osoituksena , että alle puolet kohteista on korjuun osalta toteutettu edes välttävästi.Päällepäin hyvinkin laihalta näyttävä hirvinaaras pystyy synnyttämään kasksosvasat. Näin tapahtui tarhaolosuhteissa Keski-Suomessa. Tarhan omistajat eivät voineet uskoa, että 3 vuotias naaras kantoi kahta vasaa sisällään. Nyt ne kirmailevat virkeänä emonsa seurassa.
Hirvinaaraiden laiha olemus ei suinkaan johdu ravinnon puutteesta , vaan siitä , että niiden on oltava hyvässä ”timmissä” pystyäkseen pakenemaan vihollistaan. ”Rullukkamahat” ovat armotta petojen saaliina.
Hirvisonnien pieni määrä suhteessa naaraisiin on ainoa syy vasojen pienuuteen.Pienet vasat syntyvät normaalia myöhemmin jälkikiiman tuloksena. Toiset jopa niin myöhään , että eivät selviydy seuraavan talven yli.
…niin , kuinkahan monta kertaa onkaan todettu , että juuri varjossa kasvavat männyn taimet kelpaavat hirville parhaiten. Väkevä syömiseltä suojaava haitta-aine kehittyy vain valossa . Valoa tarvitaan myös kasvun edellytyksenä olevan oksiston kehittymiseen. Miksi siis jotkut antavat vesakon pilata erityisesti valoa vaativat taimet ?
Monella kohteella ei päästä koskaan samaan vauhtiin. Yhdellä huonoon kuntoon päässeellä 80-luvun puolivälissä istutetulla uudistusalalla jäävän puuston (kuusta) tilavuus oli keskim. 20-25 litraa. Kuvio oli raivattu reunoilta , ja siellä runkojen tilavuus oli jopa 200 litraa. Haapa ja koivu oli kurittanut varsin tehokkaasti istutuskuusia alueen keskellä. Halpaa lehtipuuta lähti hakkuussa runsas 100m3 hehtaarilta.
Jokainen saa kasvatta tai olla kasvattamatta metsäänsä siihen sakka , kun on aikomus tehdä puukauppoja. Tuolloin aletaan tutkia palstan puita ja niiden kuntoa samoin palstan korjuukelpoisuutta.
Aluskasvos on saatava minimiin ennen hakkuun aloittamista. Moni on kokeillut luistaa tästä vaiheesta , mutta työt ovat alkaneet vasta , kun työskentelyä haittaava aluskasvos on poistettu. Esimerkkinä , että 10ha:n harvennuskuvio raivattiin paksussa hangessa lumikenkiä apuna käyttäen . Tämän jälkeen oli todettavissa , että puusto on niin huonoa , että kelpaa ainoastaan kuiduksi.
Jotta näiltä takaiskuilta vältytään , kannattaa ne ylimääräiset räipät hoidella jo taimikonhoidon yhteydessä . Kuluu vähemmän bensaa ja tulevaisuudessa kuviolta voi löytyä tukkejakin.
PS. Olen käynyt toteamassa , että korjaamillani energiakohteilla Jessen kaipaamaa lehtipuuvitelikköä kasvaa kiitettävästi jo korjuuta seuraavana kesänä. Potentiaalisia hirvilaitumia riittää , mikäli energiapuita korjataan raippametsistä.
