Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Varsinkin kanalintujen kannalta on uudistusalojen huono kunto ja liiasta peitteisyydestä aiheutuva marjojen ja pensaiden hidas paluu metsän kiertoon elinolosuhteita heikentäviä tekijöitä. Risukon suojassa lymyilevä kanalintu on pienpedolle helppo saalis , kun lentoon ei pääse tarpeeksi nopeasti risujen hidastaessa vauhtia. Supi pystyy nappaamaan jopa metson sopivassa tiheikössä.
Kesähakkuut runsaasti aluskasvosta kasvavilla kohteilla saattavat koitua hautovien lintujen kohtaloksi. Jos aluskasvos on raivattu , voi koneen kuljettaja havaita pesältä pakenevan linnun helpommin ja suojata pesän lippusiiman ja sippua avulla pienpedoilta. Suojatun pesän haudonnat onnistuvat lähes aina.
…niihin metsänhoitosuosituksiin tuskin tarvitsee kajota , ainoastaan toteuttaa suosituksia nykyistä paremmin. Elinvoimainen hyvässä kunnossa oleva metsä tarjoaa hyvät olosuhteet riistalle ja omistajalleen paremmat tulot.
GLA:lle
Esimerkkini oli henkilöstä , joka kasvattaa puita karulla maaperällä. Sinne ei lehtipuu sovellu ainakaan enemmässä määrin.
…ja vielä siitä tukkoisuudesta
En ole suinkaan ollut kieltämässä lehtipuusekoitusta , kunhan pysytään taimikon osalta suositusten mukaisissa tiheyksissä.
Se viidakko tarkoittaa 10 000 lehtipuun varpua tai enemmän. Kuusta riittää pienempikin määrä aiheuttamaan hankaluuksia metsästystilanteissa.Jo normaalitiheydessä olevassa taimikossa voi metsästää. Koiramies voi päästä ampumatilanteeseen helpostikin. Raivaamaton ryteikkö puolestaan tuo suuria haasteita äänettömälle etenemiselle koiran haukun läheisyyteen. Pienikin hipaisu risuun , niin hirvi/et ovat tipotiessään , pahimmillaan toisessa pitäjässä. Kiinteät passipaikat vaativatkin sitten jo runsaasti avointa aluetta.
Joka tapauksessa hoidetussa metsässä on aina enemmän mahdollisuuksia onnistuneeseen riistalaukaukseen.Hirvien määrää voidaan hallita vain lisäämällä yhteistyötä metsästäjien ja maanomistajien välillä. Nimimerkki ”Aukusti” esitti hyvän toimintamallin. Siihen voi toki lisätä , että metsästäjät osallistuvat myös ampuma-alojen raivaamiseen maanomistajan luvalla. Näin saadaan tuloksia aikaan ja uskon tyytyväisyyden olevan molemminpuolista.
Kehottaisin harkitsemaan tarkkaan ennen ryhtymistä keräämään joitakin porukoita hajottamaan mahdollisesti kohtuullisesti toimivia hirviseurueita.Vuosien varrelta on kertynyt lukuisia esimerkkejä siitä , että seurueiden hajottaminen tai yritykset vallata metsästysalueita johtavat tilanteeseen , että alueella ei pysty metsästämään kukaan. Riidat lisääntyvät , vuokrasopimuksia sanotaan irti puolin ja toisin ja alueesta tulee vuosiksi hirviensuojelualue, kun ei olekaan enää riittävän suurta yhtenäistä aluetta , jolla voi metsästää. Näitä on jo lähes jokaisen seurueen alueella muutenkin riittävästi perintö- , tie ym riitojen seurauksena .
Ei paljon hetkauta nämä ”jäärien” jorinat. Toivottavasti kommenttini herättävät kuitenkin joitakin ajatuksiin ja tekoihin vahinkojen vähentämiseksi sen sijaan , että odotellaan , että joku tekisi jotakin .. Metsästys on vain yksi tapa hoitaa homma. Metsästys ei kuitenkaan ole toimiva menetelmä siellä , missä metsästystä ei voi olosuhteiden vuoksi toteuttaa. Homma ei onnistu , jos alueelle ei saa metsästysoikeutta tai alue on laajasti peitteinen ja sopimaton turvalliseen metsästykseen. Näissä tilanteissa pallo on maanomistajalla.
Ei tarvita mitään poppakonsteja. Normaali ajoissa toteutettu taimikonhoito riittää. Suosítusten mukaisessa taimitiheydessä pitäytyminen takaa puolestaan taimien nopean kehityksen hirvien ulottumattomiin (jos mänty) ja kuusen (myös männyn) kohdalla karsiintuminen alkaa aiemmin huolellisen taimikonhoidon tuloksena. Tällöin metsästyksen kannalta tuukkoinen vaihe kestää vain muutaman vuoden.Ylitiheät lehtipuuviidakot ovat metsästyskelvottomia ampumisen suhteen paljon kauemmin.
Hirvivahinkojen kohteeksi joutuneet maanomistajat voisivat olla yhteydessä paikalliseen metsätysseuraan ja keskustella , kuinka paranta metsätyksen onnistumisen edellytyksiä tuhokohteilla ja niiden läheisyydessä. Esimerkiksi tiheimpiä pensaikkoja raivaamalla hirvien kulkureiteiltä ja ruokailumailta voidaan jahdin onnistumisprosenttia nostaa merkittävästi. Monesti passien sijoittelua rajoittaa juuri heikko näkyvyys. Saalista ei voi tunnistaa saatika ampua onnistunutta riistalaukausta turvallisesti liiallisen peitteisyyden vuoksi.
PS. Eilen keskustelin karulla maalla mäntyä kasvattavan metsänomistajan kanssa. Kysyin hänen kasvatusvinkkejään. Hän totesi , että reipas raivaus luontaisen uudistusalan kohdalla on johtanut erinomaisiin tuloksiin .” Entäs hirvet?..teillähän niitä riittää?” Tähän puunkasvattaja totesi , että sopivassa tiheydessä kasvavat taimet eivät ole kiinnostaneet hirviä lainkaan. Lehtipuuta ei taimikossa ole ollenkaan.
Vastasin vain kysysmykseen hirvivahinkojen vähentymisestä. Luvut ja se lainaamaton teksti kyllä osoittavat , että vahingot ovat vähentyneet selkeästi.
Voi kuitenkin olla , että moni jättää vahinkoilmoituksen tekemättä taimikossa olevan raivaustarpeen takia. Onneksi on jo huomattu , että huonosti hoidettu taimikko kelpaa hirville paremmin ja muutettu korvauskäytäntöjä oikeaan suuntaan eli hoitamattomuus vähentää korvauksen määrä. Itseasiassa tämä seikka on monesti isompi asia , kun hirven jäljet taimikossa.
Tunnen hyvin tapauksen , jossa oli haettu vahinkkorvausta useiden hehtaarien läpitunkemattoman pöheikön olemattomiin hirvivahinkoihin. Korvausta ei tullut , kun taimikko oli muista , kun hirvestä johtuvista syista huonossa kunnossa.
Pisteenä ii:n päälle tämä taimikko toimii hirvien pakokanavana turvallisempiin maisemiin vuodesta toiseen. Metsästys siellä on täysin mahdotonta peitteisyydestä johtuvan lyhyen näkyvyyden vuoksi .
Palstan toisella reunalla on alue , jolla ei saa metsästää ja toisella reunalla pitäjä raja , jota metsästäjät eivät voi ylittää.Hirvet ovat oppineet tämän erinomaisesti ja tietävät aina suunnan , missä voivat olla turvassa. Näin yksinkertaisilla ”konsteilla” sadaan paikalliset hirviongelmat aikaiseksi.Tuo keskiarvo ei pidä paikkansa kolmen viimeisimmän vuoden kohdalla .Tähän jaksoon mahtuu jopa vuosi ilman ainuttakaan kuolonuhria. Keskiarvo puolestaan sisältää nekin ajat jolloin hirvikanta oli runsaimmillaan. Kolarien määrä on pudonnut kolmannekseen pahimmista ajoista ja tulee laskemaan edelleen hirvikannan tuottoa suuremman verotuksen ansiosta. Metsätuhojen osalta suunta on ollut sama.
Vahinkojen suhteen olisi syytä ruveta elämään jo tätä päivää , eikä kauhistella menneiden aikojen tilastoja. Eripuran lietsominen metsästäjien ja metsästämättömien välille vain parantaa hallitsemattomasti hirvikannan lisääntymismahdollisuuksia , kun hirvien elinolosuhteet ovat hyvät ja metsästys torailun tuloksena vaikeutuu.
Vuonna 2009 maksettiin korvauksia 5,6 milj €
2010 3 milj €
2011 2,1 milj €
2012 1,2 milj €
Suurimmat euromääräiset pudotukset olivat Pohjois-Karjalan, Kainuun, Etelä-Savon ja Lapin alueilla. Pääosin samoilla alueilla hirvikanta on pienentynyt parin vuoden aikana reilusti. Lapissa hirvikanta on vähentynyt jopa puolella.
Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla vuoden 2012 korvattava vahinkoala on 40 hehtaaria, se on toiseksi pienin vuoden 1990 jälkeen. Korvaussumma 24 600 euroa on vain kolmannes vuoden 2011 tasosta. Enimmillään korvauksia on maksettu vuonna 2001, lähes 280:ltä hehtaarilta
…..voisiko tästä päätellä jotakin?
Automatiikka hoitaa puiden jakamisen ja kuljettaja ohjaa katkontaa vain vikaisten tai poikkeavien runkojen kohdalla . Kuljettaja ei kovinkaan paljon pysty parantamaan tukkisaantoa huonolaatuisessa metsässä tai hän on pian entinen kuljettaja . Kuljettajan on katkottava rungot sahan toimittaman tilauksen (hintalista) mukaisesti ja niillä mitoilla , joista on kysyntää.
