Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Omissa metsissään touhuavat ”puuhapetet” ovat katoavaa kansanperinnettä. Heidän mielikseen ei kannata lakeja muuttaa typerämpään suuntaan eikä kohtuullisesti toimivia käytäntöjä romuttaa.
Sahoille tuleva tukki pienenee siitä syystä , että sitä tulee entistä enemmän harvennuskohteilta ja siitä , että uudistettavien alojen puuston läpimittavaatimusta on pienennetty . Jk- metsästä ei järeämpää tukkia tule löytymään ikinä. Siitä pitävät tiheään , 15 nuoden välein , toistuvat korjuukerrat huolen.
Pikkuisen pelottaa tuo viriävä ajatus vanhojen kuusikoiden muuttamisesta jk- metsiksi. Siinä käy niin , että rapean yläharvennuksen jälkeen alueen valta heinä , ei taimet. Tämän jälkeen kuvio on pakko uudistaa ja tapella vuosikausia taimien kanssa kilpailevaa heinää vastaan. Tässä voi ahkerammankin ”puuhapeten” into laantua.
Mitä tutkittuun tietoon tulee , on selvät näytöt siitä , että luontainen uudistaminen epäonnistuu keinollista uudistamista todennäköisemmin .Tästä euraavat kustannukset tosin realisoituvat monesti vasta seuraavan omistajasukupolven kohdalla.
Suhtautumiseni tuohon pannoituksen on hiukan varauksellinen . Kommentissani kerroin vain muutamia tosiasioita . Eläimiä ei saa pyydystää missä sattuu ja miten sattuu ilman maanomistajan ja metsästysoikeuden haltijan suostumusta.
Viime syksynä metsästettiin pantakarhua , jonka ” omistajaa” ei tahtonut millään löytyä. Kyseisessä tapausessa oli kaksi tahoa , jotka tekivät pannoituksia. Kumpikin kiisti pantakarhun olevan omassa seurannassaan . Vasta poliisin vaatimuksesta oikea ”omistaja” löytyi. Karhu ehti tuota ennen vierailla monena päivänä ihmisten roskalaatikoita penkomassa.Jälkeenpäin kävi ilmi , että se kerkesi opettaa toisenkin otuksen pahoille tavoille. Tämäkin nalle jouduttiin poistamaan.
Susia on seurattu pantojen avulla ja todettu joidenkin yksilöiden olevan ”pihariippuvaisia” . Toiset puolestaan pysyvät kaukana saloilla. Kovasti kuitenkin ihmetyttää , miksi näille liian kesyille yksilöille ei tehdä mitään , vaikka niiden touhut on tiedossa . Nehän aiheuttavat koko ajan pelkkää huonoa mainetta myös näille saloilla vaeltaville yksilöille . Ei ole siis lainkaan ihme , että pantatouhut ovat vähän huonossa huudossa kansan keskuudessa.
…..siitä Oriveden jutusta kannattaa vetää lopulliset johtopäätökset vasta oikeusprosessin jälkeen. Kaikki ei ole aivan niin , kun tiedotusvälineet ovat antaneet ymmärtää…
Susien pannoitukseen vaaditaan pyyntilupa ja oikeus käyttää maa-aluetta joko kelkalla tapahtuvaan liikkumisen tai ilma-aluksen laskeutumiseen. Pyyntiluvan myöntää viranomainen , mutta esim metsätysseuralta ja/tai maanomistajalta on oltava erillinen suostumus toimintaan. Ellei näitä ole , syyllistytään luvattomaan pyyntiin , joka on rikos.Tästä ei voida poiketa edes tutkimuksen nimissä.
Monikohan maanomistaja antaa kelkkailla taimikossaan ristiin rastiin suden perässä ?Leikkihän loppuu vasta , kun susi on näännytetty tai tainnutettu.
” Hirvistä huolimatta” maassamme on runsaasti ylitiheitä nuoria metsiä. Ne ovat erittäin alttita tuhoille . Hoikimmat ja vähäoksaisimmat tiheässä kasvaneet rungot tuhoaa lumi ja ympärillä pystyyn jääneet rungot edellä mainittuihin pirstoutuneisiin puihin pesiytyneet ötökät.
”Lukijoiden kuviin” ilmestyy lähiaikoina asiaa selventäviä kuvia.
Ensin on riukuuntunut metsä , joka kärsii lumi- ja hyöneistuhosta . Kymmenen vuoden kuluessa alueelle on muodostunut ”pienaukkoja” , joissa töröttää lahoavia kantoja muistona menneistä tapahtumista . Parin kymmenen vuoden kuluttua kukaan ei tiedä , mikä aukot on aiheuttanut. Kannot ja kaatuneet puut ovat tuolloin jo maatuneet täysin. Aukkoisuus voi olla merkittävääkin , jos ei toivotut tapahtumat saavat alkunsa silloin , kun tuhohyönteiskanta on runsaimmillaan.
(Anton laittaa nämäkin aukot varmasti hirvien ”piikkiin” , mutta totuus on toisenlainen 🙂 🙂 )
tarkennuksia Gla:lle
Näillä tienoilla oli hirviä runsaasti jo 70-luvun lopulla . Tuonaikaiset arviointimenetelmät antoivat kuitenkin kannasta todellista pienemmät lukemat. Minäkin rustailin sillon ensimmäiset hirvivahinkoilmoitukset . Vahingot todettiin kuitenkin niin vähäisiksi , että korvauksia en saanut maatalouden enkä metsän puolelle . Tuosta tilanteesta hirvien määrä kasvoi aina 2000- luvulle saakka , jolloin tehometsästys alkoi JA JONKA TULOKSENA HIRVITYHJIÖITÄ alkoi syntyä .
Mäntyä on lähialueillamme istutettu ja kasvatettu menestyksekkäästi siinä , kun kuustakin. Sekä yhtiöt , että metsätaloudesta toimeentulonsa saavat metsänomistajat ovat uudistaneet metsänsä maapohjalle parhaiten sopivalla puulajilla.
Hirvivahinkoilmoituksien määrä on kuitenkin pysynyt lähes vakiona 70-luvulta lähtien RIIPPUMATTA HIRVIEN MÄÄRÄSTÄ.. Tästä voisi päätellä , että metsät ja niiden tila kiinnostaa varsin harvoja TAI hirvivahinkojen määrää liioitellaan . Suosittelisin Tiirolan Mikon tapaan jokaisen mielestään vahinkoa kärsineen tekemään edes sen vahinkoilmoituksen , jotta on perusteita anoa enemmän hirvilupia. Viime syksyn vähäiset hirvihavainnot eivät tue vaatimuksia vähentää yleisesti hirvien määrää.
(laitoimme muuten lupahakemuksen viidestä pyyntiluvasta , vaikka alueellemme ei jäänyt viime syksynä tuotakaan määrää hirviä . Jos elukoita ilmestyy jostakin niitä ammutaan , mutta jos ei , luvat/lupia jätetään käyttämättä )
Yhdellä GB:llä tuli joskus shailtua 8000 mottia puuta avohakkuulta. Homma kesti ajallisesti vajaan kuukauden kahdessa vuorossa . Loveumaa ei kärkipyörän takse syntynyt , mutta kärkipyörä hajosi . Laipalla sahailtiin vielä tovi , kun kärkipyörä vaihdettiin.
Eroja on laipoissa samankin merkin sisällä.Toiset kestää 1000 kuution sahailun , toiset jopa useiden tuhansien kuutioiden savotat. Tavallinen GB laippa on kohtalaisen hyvä . Kärkipyöriä ei ole mennyt ja kuluminen on vähäistä. Jostakin syystä pisimpään kestävät kantokäsittelyyn tarkoitetut laipat. Lieneekö syynä ”nestejäähdytys”.
Vielä tuohon kysymykseen loveutumisesta.
Loveutuminen aiheutuu lähes poikkeuksetta heikosta voitelusta. Varsinkin kovilla pakkasilla voiteluöljy on kankeaa eikä sitä tule riittävästi laipalle . Öljyn ohentaminen puolestaan alentaa voitelutehoa. Kärkipyöriä ja laippoja kuluu talvisaikaan huomattavasti enemmän , kuin kesällä.Gla:lle
Tänä päivänä ja nykyisillä hirvitiheyksillä ei Kärkkäisenkään tarvitse ”hiivistellä” valitessaan uudistusaloilleen sopivia puulajeja. Tilanne on muuttunut merkittävästi 1970- 2005 vuosien välisestä tilanteesta.
Yhtiöiden hallinnoimat metsät ovat edustavia esimerkkejä siitä , että taimikoiden hoito torjuu myös hirvien aiheuttamaa uhkaa . Yhtiöt eivät viivyttele istutuksissa ja viimeaikoina taimikoita on raivailtu jo hyvin varhain . Näin hirvillä ei ole ollut riittävästi kiinnostusta herättävää syötävää missään taimikon kehitysvaiheessa.
Kumma kyllä lähialueiden suuret metsätilalliset eivät ole jättäneet hirvivahinkoilmoituksia edes hirvikannan ollessa runsaimmillaan . Taimikoitaan he kyllä ovat perkailleet ahkerasti ja varmasti olisivat havainneet , jos alueilla olisi ollut ongelmia. Yksi tai kaksi vahinkoilmoitusta on runsaan 40 000 metsähehtaarin alueelta tullut vuosittain ja nekin lähes aina moniongelmaisilta kohteilta (=taimikko hoitamatta).
””Kaikista tärkein ja kiireellisin muutos hirvenmetsästyksessä olisi poistaa 1000 ha vaatimus ja hirvet siirtää maanomistajan omaisuudeksi. Hirvi voidaan ampua hyvinkin pieneen riistapeltoon, ja antaisi näin lisätuloja maanomistajalle. Tämä romuttaisi metsästysseurat, joka olisi myös positiivinen asia.””
Mitä tapahtuisi , jos metsästysseurat todellakin romutettaisiin ?
Kiistaton tosiasia on , että saalista saadaan parhaiten riittävän suurilta alueilta , joilla reviirien rajat eivät tule heti vastaan . Suuremman joukon onnistumismahdollisuudet jahdissa ovat myös monta kertaa paremmat, kuin yksittäisen yrittäjän . Tämän yksittäisen , pienille tiluksilleen hirven kaatoa himoitsevan , kansalaisen onnistumismahdollisuudet ovat varsin pienet. Kun onni ei ole myötä , intokin häviää. Kukas sitten pitää hirvikantaa aisoissa?Jotta turvataan metsästyksen jatkuvuus ja mahdollisuus hirvikannan hallintaan , tarvitaan metsästysseuroja . Nämä huolehtivat yhdessä paikallisten maanomistajien kanssa siitä , että hirvien määrä pysyy olosuhteisiin nähden sopivana .
Paikallisia hirvien mahdollisesti aiheuttamia tuhoja voi jokainen puolestaan parhaiten vähentää tai estää pitämällä taimikot hyvässä kunnossa . Tämä ”veretön” keino on kaikkien metsänomistajien mahdollista toteuttaa. Todelliset puuntuottajat huolehtivat omaisuudestaan ja vahingot ovat peräti harvinaisia heidän metsissään.
Luepa nyt jesse vähän tarkemmin. Kirjoitin elinkeinoista , en harrastuksista .
Nuo jessen kommentit ovat kyllä jonkun ongelman kohdanneen silmiin osuessaan omiaan vahvistamaan päätöstä ryhtymän ns. tosi toimiin petojen suhteen . Viime aikojen tapahtumat ovat kuitenkin johtamassa siihen , että toiminta tehostuu , mutta ”ulkona” ollaan varovaisempia.
Niin , mitenkäs on jesse , haluatko sinä , että joku puolittaa palkkatilisi ? Eli puolet menee ns. suven persiiseen . Varmasti teet mielelläsi puoli vuotta töitä ilman palkkaa???Joku vain imuroi osan tilistäsi kuukausittain , etkä voi tehdä mitään , vaikka tietäisit ,kuka palkat nyysii . Ei varmaan yhtään v…aisi , eihän??? Kääntäisitkö toisenkin posken ja toivoisit näitä vahingontekijöitä lisää ?
