Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Ehkä on tullut esitettyä asia liian tiukkaan sävyyn. Ei ole tarkoitus syyllistää . On kuitenkin syytä ottaa raivausasia esille jo ennen puukauppoihin ryhtymistä . Kokemuksesta tiedän , että joillakin on edssä iso urakka ja tarvitaan aikaa useampia vuosia urakan loppuun saattamiseksi .
Tämä on pääteltävissä siitä , että osa alueista on jäänyt kesken , kun aika tai into on loppunut . Ei liene mukavaa sekään , että em tapauksessa palstalla on vain ritiläauton jäljet eikä puutakaan ole katkaistu ( maksaa muuten urakoitsijalle useampia satasia tämäkin kurkistus ) ja kone on siirretty toiselle työmaalle. Toinen hyvin tuore esimerkki on , että tuttavani raivaili sunnuntaina kirkonmenojen aikaan 26 asteen pakkasessa lumikengillä liikkuen palstaa korjuukuntoon….ja raivaa edelleen…
Pöheikössä saattaa myös kasvaa aivan liian kehittymätön puusto hakkuuta ajatellen . Ennakkoraivaus olisi auttanut huomaamaan , että hakkuu ei ole vielä ajankohtaista.
…miksi energiakohteet on raivattava? olemattoman pieniä runkoja ei kannata käsitellä koneella. 50 litran runkokoko on ehdoton minimi. Hankintahommat on eri juttu.
Ennakkoraivaus ei todellakaan ole itsetarkoitus . Alusta pitäen hoidettu metsä tarvitsee vain vähän tai ei ollenkaan kunnostustoimenpiteitä ennen hakkuuta .
Ennakkoraivaus ja sen puutteet ovat kuitenkin valitettavasti edelleenkin yleisimmät puheenaiheet siellä , missä konemiehet kokontuvat . Tämän vuoksi olen ottanutkin asian keskusteluun suoraan ja kiertelemättä niiden tahojen kanssa , joita asia koskee . Viesti ei valitettavasti aina etene perille asti virkatietä pitkin . Siksi nämä keskustelufoorumit ovat hyvä apu asioiden tuomiseksi yleisempään tietoisuuteen .
Päätökset siitä , mitä metsissä tapahtuu tekee maanomistaja . Hän myös päättää toimenpiteiden aikatauluista. Kukaan muu ei sitä hänen puolestaan tee . Olen siksi suunnannut viestin juuri maanomistajalle.
Olen hiukan hämmästellyt joidenkin kitkerää suhtautumista ennakkoraivaukseen . Sen hyödyt on osoitettu varsin kiistattomasti moneltakin taholta . Metsäyhtiön koneenkuljettajille järjestetyissä koulutustilaisuuksissakin on annetu selkeästi ymmärtää , että raivaamattomia leimikoita (jos raivaustarvetta) ei osteta ellei ole varmuutta siitä , että työmaa on kunnossa , kun koneet viedään sinne . Tämä on puita myyvien syytä ottaa huomioon puukauppoja suunnitellessaan . Hakkuukoneenkuljettajat on ohjeistettu niin yhtiön kun urakoitsijankin taholta pidättäytymään hakkuun aloittamisesta näissä tapauksissa. (tätä ei aina kaupantekohetkellä valitettavasti ”muisteta ”kertoa)
Kyseessä on puhdas sopimusasia siitä , että mo on luvannut huolehtia ennakkoraivauksesta . Tilanne muuttuu , kun palstalle mennään uskossa , että sopimusta on noudattettu , mutta raivaus onkin tekemättä. Varsinkin talvikorjuukohteilla ongelma on kestämätön. Välillä tuntuu , että tilannetta käytetään jopa hyväksi . Aikataulut heittävät pahemman kerran , jos edessä on useita hehtaareita raivaamatonta tuhelikkoa korjuukelpoisen leimikon sijasta Työaika jopa tuplaantuu helposti kelvottomilla kohteilla ja joku asiansa hyvin hoitanut metsänomistaja jää vaille korjuupalvelua , kun kelit loppuvat kesken.
Tämä ennakkomaksun maksaminen vasta , kun olosuhteet leimikolla ovat kunnossa parantaa kummasti huonompaakin muistia ja lisäää aktiivisuutta , mikäli siitä sattuu olemaan puuttetta.
Ennakkoraivaus 60- sentin hangessa , joka upottaa ja ei upota on varmasti tekijälleen aika turhauttavaa touhua . Kustannuksetkin ovat raivauksen osalta aivan eri luokkaa , kun kesäkeleillä ja kenties muutamia vuosia aikaisemmin.
Eräs koneenkuljettaja kuvasi osuvasti työn jälkeä ja tuloksia raivaamattomassa metsässä. ” Hakkuutyö käy yhtä hyvin , kuin menisi pimeään vessaan kovan hädän vallitessa juokseville asioille . Jokainen voi päätellä valojen sytyttämisen jälkeen , miten on onnistuttu!”
Kauppaehtoja olisi syytä viilata ennakkoraivauksen suhteen . Avaajalla tilanne on hallinnassa , mutta vielä on tapauksia , joissa maanomistajan tehtäväksi sovittu ennakkoraivaus on joko kokonaan tai osittain tekemättä , kun hakkuun pitäisi alkaa . Korjuuaikakin on monesti menosa umpeen , kun on odoteltu , että palsta olisi korjuukelpoinen.
Tämän vuoksi kaupantekoehtoihin olisikin lisättävä ehto , että mahdollinen puukaupasta maksettava ennakkosuoritus , olisi nostettavissa vasta , kun maanomistajan tehtäväksi sovitut ennakkovalmistelut leimikolla on tehty . Luonnollisesti sopimukseen kirjattu määräaika korjuun toteutukselle alkaisi vasta , kun palsta on kunnossa.
Harvoin pääsee näkemään suden ja ilveksen jälkiä samana päivänä , mutta omalle kohdalle tapahtuma osui muutamia vuosia sitten. Yöllä oli satanut ohuen kerroksen lunta ja töihin ajellessa huomioni kiintyi tiellä rinnakkain kulkeviin koiraeläimen jälkiin. Isompi ja pienempi hukka oli jolkotellut metsätietä pitkin vain hetkeä aiemmin. Jatkoin matkaa ja metsästä tuli uusi jälkien jono tielle. Nämä jäljet olivat lähteneet etenemään susiparin jälkiä vastavirtaan poiketen hetken kuluttua takaisin metsän siimekseen . Tällä kertaa asialla oli ilves . Se oli astellut tiellä viimeiseksi , koska sen jäljet olivat susien jälkien päällä.
Samana talvena , jolloin seudulla piti olla vain pari sutta , osuin paikkaan , jossa sudet olivat kulkeneet ensin jonossa puoliksi ummessa ollutta metsätietä pitkin . Teiden T-risteyksesä muodostelma oli muuttunut riviksi , josta oli todettavissa seitsemän eri yksilön jäljet. Metsään oli siirrytty avorivissä , kuin armeijassa konsanaan ryhmänjohtajan komentamana.
Samainen ”pilkkuvirhe” oli muutama vuosi sitten eräällä toisellakin paikkakunnalla . Väitettiin susia olevan pari. Tosiasiassa niitä oli pari kymmentä.(paino sanalla OLI ).
mielipiteitä on monia ..tässä yksi saman lehden palstalta:
Maaseudun Tulevaisuuden artikkelissa kannettiin huolta siitä , että energiapuukohteiden korjuutyön laatu ei täytä tavoitteita . Tästä johtuen metsänomistaja ei välttämättä myy puuta energiaksi toista kertaa.
Näin on ollut tähän saakka , kun on peuhattu olemattoman pienipuustoisissa tiheiköissä . Tilanne muuttuu korjuujäljenkin osalta merkittävästi parempaan suuntaan , kun siirrytään käsittelemään isompia puita (vähintään kuituläpimittaista). Hakkuutähteitä kertyy enemmän parantamaan ajourien kantavuutta . Kookkaampia puita jätetään vähemmän pystyyn suhteessa pienempiläpimittaiseen puustoon . Tämän seurauksena lisääntynyt työskentelytila vähentää puustovaurioiden riskiä huomattavasti . Keskinkertainen kuljettajakin saa aikaan kelvollisen työjäljen , kun ei tarvitse pinnistellä liian , jopa mahdottoman , ahtaissa olosuhteissa.
Runsaisiin vaurioihin on saattanut vaikuttaa myös kuljettajien vaatimaton ammattitaito. Parhaat kuljettajat ovat olleet tuottavammissa töissä ja risukoihin on laitettu noviiseja opettelemaan . Intoa on ollut , mutta osaamista ei . Toivottomimmista työmaista olisi pitänyt osata myös kieltäytyä .
”6 m3” sen kertoi. Toiset puolustavat päättäväisesti vain omaa reviiriään , kotieläimiään ja elinkeinoaan susilta , toiset taas hysteerisesti susia ilman kestäviä perusteita.
Viisi vuotta sitten oli aivan samanlaisia palavereja susien aiheuttamien ongelmien tiimoilta , kun nytkin . Tiedottamista niistä ja susien aiheuttamista vahingoista kuitenkin pyrittiin rajoittamaan erinäisten tahojen toimesta . Jäljet johtivat tanakasti suojelijoiden suuntaan.
Oli myös tapaus , että huomattavia kotieläinvahinkoja kärsinyt maatalousyrittäjä KIELSI julkaisemasta tietoja lehdissä hänen kohdistuneista petovahingoista. Tämä siksi , että muutamat vastaavaan tilanteeseen joutuneet olivat saaneet uhkausviestejä näiltä susihysteerikoilta annettuaan petovahingolle ”kasvot”.
Lyötyä lyötiin surutta . Ei siis ihme , että paikallinen väestö on ottanut tarvittaessa oikeuden omiin käsiinsä ja hoitanut ongelman pois päiväjärjestyksestä , kun muualta ei lukuisista ”rukouksista” huolimatta ole apua herunut.