Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jyväskylän Keljonlahden voimalakin käyttää tulevana talvena tuotannossaan 30 % kivihiiltä . Alunperinhän lämpöä ja energiaa piti tuottaa pääosin turpeella ja sen lisäksi puulla. Mutta minkäs teet , kun turvetta ei saatu riittävästi ja puu on liian kallista . Vihreät ovat ikävä kyllä myös tehokkaasti torpedoineet turpeen tulevaisuuden jarruttamalla tai estämällä uusien turvetuotantoalueiden käyttöönoton.
Kiitos kutsusta ! Voin kyllä luvata ”virka-apua” hirvien kaatamiseen , jos teiltä päin ei löydy riittävästi intoa tai osaamista . Ensin on kuitenkin varmistettava , että muuallakin , kun haavikon liepeillä on tavoitetiheyden ylittävä määrä hirviä. Koiramiehet olisivat suorastaan innoissann päästessään koiriensa kanssa tekemään muutakin , kun kylmäharjoituksia.
Noissa tiheyksissä ollaan monessa paikassa jo nyt , vaikka jahti ei ole päässyt edes kunnolla alkuun .
Tuo tasainen 2-3 hirven tavoitetiheys /1 000 ha hirvitalousaluekohtaisesti olisi varsin siedettävä tila kaikkien kannalta . Ongelma muodostuu siinä , että tällä hetkellä koko alueen lähes kaikki hirvet kerääntyvät talveksi kannaltaan mieluisimmille alueille muodostaen kymmenien yksilöiden laumoja . Sen valitettavasti huomaa , missä moinen tokka on majaillut.
Se tuo vahtimalla pyynti vaatii melkoisesti kärsivällisyyttä. Runsaankin kannan aikana voi kulua vuosia päästä edes yrittämään kaatoa. Hirvet ovat aktiivisimmillaan hämärässä ja öisin. Toisaalta ne lepäilevät monesti päivät hyvinkin kaukana ruokamaistaan. Sijoittelemalla kyttäyspaikan läheisyyteen nuolukiviä voi todennäköisyys kaatomahdollisuuteen kohota joillakin prosenteilla . Silti saalista ei poksautella vuosittain eikä edes joka toinen vuosi :).
Siinäpä se pulmä tänä päivänä onkin (Petri) . Jossakin voi olla liikaa hirviä ja aivan lähellä saattavat suuretkin alueet olla täysin hirvivapaita . Tilanne voi myös vaihdella eri vuosina täysin päinvastaiseksi. Tästä syystä mekin anoimme ( ja saimme) varmuuden vuoksi viittä kaatolupaa , vaikka viime jahdin päätteeksi alueella ei ollut edes mainittua määrää jäävää hirvikantaa. Jossakin kolkassa pitäjää ja hyvin suppealla alueella eläimiä oli selvästi yli tavoitetiheyden. Viikonlopun ja metsästystä edeltävien havaintojen perusteella alueella ei ole viitäkään otusta.
Metsästysseurojen toimintatavat ja seurueisiin pääsy on muuttunut melko radikaalisti tilanteesta 20 vuotta sitten . Jos omistaa maata ja saa nykyehdoin aseelle hallussapitoluvan ja hankkii itselleen metsästykortin , pitäisi seuraan pääseminen olla läpihuutojuttu . Suku-/ naapuririidat saattavat toki edelleen mutkistaa asioita ja metsästyskään ei ole tässä suhteessa poikkeus.
Edelleen ihmettelen näissä keskusteluissa sitä , että lähes vuosikymmenen takaisia tilastoja käytetään keppihevosena arvosteltaessa metsästysorganisaatioiden ja metsästäjien toimia . Samalla autuaasti ummistetaan silmät siltä tosiasialta , että suurimmassa osassa maata hirvitilanne on hyvässä mallissa eikä vahinkoja synny enää merkittävästi . Pahasti heikolle hoidolle jääneet taimikot ovat paikallisesti todennäköisiä vahinkokohteita , joten olen siksi haluunnut kiinnittää huomiota tähän metsästäjien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevaan seikkaan .
Jooo, en ollut pönöttämässä enkä honottamassa , mutta yhteyksiä on havaintojen ja tilanteen kehittymisen merkeissä pidetty tahoihin , jotka huolehtivat hirviasioista ….että enemmän niin kuin käytännön tasolla ja suorittavassa portaassa on tullut toimittua . Vuosituhannen vaihteessa kaatelin niitä hirviäkin jopa neljän otuksen vuosivauhtia , jotta hirvivahinkoja olisi saatu vähennettyä…ja saatiin kanssa. Mitenkäs oli Antonin laita ..mikä oli saldo?
Nyt olen parina vuotena joutunut taas pitkän tauon jälkeen jakelemaan passipaikkoja ja ohjailemaan metsästyksen kulkua. (lue: sytyttelemään nuotioita ja seurailemaan GPS:n avulla , missä milläkin kertaa kertaa seurueemme neljä koiraa vetävät vesiperän. Makkaratulillakin kerrataan vanhoja tarinoita , kun uusia metsästysjuttuja ei enää tilanteiden niukkuuden vuoksi synny.)
..että kyllä sitä hirvikantaa voisi sen verran kasvattaa , että näkisi edes joskus elävän otuksen omilla metsästysmailla ja voisi rehellisesti sanoa olevansa HIRVIMETSÄLLÄ eikä vain raittiista (=vettä ja räntää) ilmasta nautiskelemassa.
No niin , jatketaanpa jauhamista.
6tukille vastaisin , että en mielestäni ole käyttänyt ihan noin jyrkkää tekstiä , vaikka esittämäsi ajatus käy liiankin usein mielessäni katsellessani epäonnistuneita uudistusaloja.Keskinäiseen vihanpitoon en mielestäni kuitenkaan ole ketään kehottanut . Jos joku on näin käsittänyt , on ymmärtänyt ajatukseni täysin väärin. Tapani nostaa asia tikun nokkaan tarkoittaa ainoastaan sitä , että pyrin sillä tavoin herättämään keskustelua ja näinmuodoin asioiden edistymistä parempaan suuntaan. Yhtä ja ainoaa totuutta en toki ole etsimässä , vaan tämän hetkistä parempia vaihtoehtoja. Tyly suhtautumiseni joihinkin ajatuksiin johtuu monesti siitä , että asiaa on jo jollakin muotoa kokeiltu eivätkä tulokset ole täyttäneet asetettuja odotuksia.
Kokemuksieni mukaan eniten tuloksia voidaan saavuttaa yheistyöllä ja avoimuudella eri osapuolien kesken . Kuppikunnat ja yksilöiden sooloilu puolestaan vievät asioita kovasta uskosta huolimatta väärään suuntaan . Tämä pätee erityisesti silloin , kun puhutaan metsästyksestä.
Lähestulkoon kaikki kynnelle kykenevät asiasta kiinnostuneet ja asekelpoisuuden osoittaneet metsästävät jo nyt hirviä seurueiden jäseninä. On kyliä tai alueita , joilla metsästys on voimakkaampaa kuin metsästettävän riistan lisääntyminen. On myös niitä alueita , joilla yksissä tuumin metsästetään kestävästi ja pidetään homma tasapainossa . Entistä enemmän on kuitenkin maaseudun autioitumisen johdosta seutuja , joilta ei löydy riittävää määrää metsästäjiä hallitsemaan hirvikannan kasvua. Lupamenettelystä luopuminen ei ole kelvollinen ratkaisu monesti hyvinkin paikallisiin hirviongelmiin .
On syytä ottaa huomioon , että paljon helpompi olla pois sateisesta ja kylmästä metsästä , kun ei tarvitse miettiä , miten saisi kaikki luvat käytettyä . Kun harrastus alkaa tökkiä , jäädään kotiin. Näistä , jotka surkeimpia valitusvirsiä hirvistä veisaavat , ei ole paikkaamaan tällä tavoin metsästäjien joukoissa syntyvää aukkoa.
On myös havaittavissa , että aito huoli hirvien määrästä , ei monenkaan kohdalla ulotu omien tilanrajojen ulkopuolelle . Metsästäjät kuitenkin huolehtivat metsästyksestä niidenkin (suuri enemmistö) alueilla , joita hirvien määrä tai metsästys ei kiinnosta lainkaan.Tuo Gla:n mainitsema 50 000:n yksilön hirvikanta saattaa olla totta jo tänään. Hyvin on hiljaista ollut metsissä kuluneena viikonloppuna. Useiden metsästyseurojen kanssa käydyissä keskusteluissa on ihmetelty hirvien vähäistä määrää . Jälkiäkin on viime syksyä niukemmin. Kahden jahtipäivän saldo oman seuran kohdalla on yksi vilahdukselta nähty tappisarvi .
