Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
En oikein ymmärrä tätä Tanelin hirvihysteriaa enkä tarinoita metsästäjien propakandakampanjasta (anteeksi vain). Päätoimittaja oli tällä kertaa keskittynyt oleelliseen eikä sotkeutunut lillukanvarsiin. Kokemukset syksyn jahtikaudelta ovat jopa metsästäjäjärjestön kantaa/tietoja karumpia.
Viikko sitten omillakin metsästysalueilla oli muutama hirvi , nekin naapureilta lainassa. Jos nyt tehtäisiin kanta-arvio lähialueilla , tuskin pästäisiin edes 2 hirveä /1000ha tasoon. Kolmannes pyyntiluvista on kuitenkin vielä käyttämättä.
Yksi tai ei yhtään havaintoa hirvistä jahtipäivää kohden saa oikeasti huolestumaan , varsinkin , kun se yksi ja ainoa eksyy eteen päivästä toiseen. Aluetta haravoi kuitenkin neljä kokenutta (näyttöjä on kuluneilta vuosilta) koiraa asiansa osaavien koiranohjaajien johdolla.
Pari vasatonta /mahoa naarashirveä on saatu kaadettua samoin ykis uros ja kaksi vasaa. Niidenkin emät kaadetaan lähialueilla , kun vasa ei enää niitä seuraa.
Vuosikymmeniin ei ole ollut näin vähän hirvihavaintoja eikä näin paljon tyhjiä ”vetoja”. On ilmeisesti tehtävä päätös jahdin lopettamiseksi tältä syksyltä. Homma jatkuneekin koirien kouluttamisen merkeissä ilman asetta.Suurin osa korjuun kohteena olleista energiapuuleimikoista olisi jopa täyttänyt tukin mitat istutetun puulajin osalta , mikäli hoitotoimenpiteet olisi tehty ajallaan.
Ei liene suuremmin syytä paukutella henkseleitä , jos 80-luvun alussa päätehakatusta ja uudistetusta alueesta saa tänä päivänä ”hikisesti” 40-50 kuutiota energiapuuta (a` 5 €/m3) kovan työn tuloksena ja jäljelle jää harvahko , kitulias taimikko , jonka tulevaisuutta voi vain arvailla kauhunsekaisin tuntein. Toipuuko puusto valoshokista ja ennen kaikkea , pysyykö heikkojuurinen puusto pystyssä.
Siellä 15 vuotiaassa taimikossa pärjää mainiosti vielä raivaussahan kanssa. Isompiin koneisiin turvautuminen on ajan ja rahan haaskausta.
Hirvieläimet uhkaavat enää aniharvoilla alueilla metsätalouden harjoittamista. Ihmisten välinpitämättömyys ja lyhytnäköinen ajattelu ovat todelliset ongelmat. Ilmastonmuutoskin on uhkana kyseenalainen.
Juurikääpää pelätään , ja aiheesta . Sen torjuntaan on lisätty runsasti voimavaroja ja puutavaran kesäkorjuita pyritään välttämään heikosti kantavilla maapohjilla.
Mutta mitä tekevät ”energiapuunkasvattajat”? He edistävät tietämättään juurikäävän leviämistä lisäämällä korjuukertoja metsän kiertoaikaan. Taimikot ja (liian) nuoret metsät poljetaan raiteille kesäaikaan tapahtuvan puunkorjuun yhteydessä. Raiteet syntyvät pääsaiassa siksi , että korjuu-urille ei jää riittävästi hakkuutähteitä parantamaan maan kantavuutta.
Metsurin tai maanomistajan kengänpohjat eivät aiheuta pahoja ”korjuuvaurioita” heidän kuljetellessan ja ohjaillessaan raivaussahaa sopivalla hetkellä taimikossa metsän kunnostuksen merkeissä.Avaajan esittämiin kysymyksiin tulee suhtautua vakavasti , mutta kannattaa kuitenkin lukea perjantain Maaseudun Tulevaisuuden (02.10.1012) metsätaloutta koskeva pääkirjoitus ja päätellä tämän jälkeen asioiden tärkeysjärjestys.
Vai että oikein tili ennen ensiharvennusta !?
Käytännössä se tili tulee energiakohteelta myöhemmin , kun normaaliaikaiselta ensiharvennukselta. Hoitamattomuus viivästyttää energiapuun korjuutakin. Kohteet , joita olen käsitellyt energiahakkuin , olisivat olleet ensiharvennuskunnossa jopa 10 vuotta e-puu korjuuta aikaisemmin , jos taimikoista olisi huolehdittu oikeaan aikaan. Kertymäkin olisi ollut käytännössä suurempi ja kantohinta ilman tukia kolminkertainen kuutiota kohden.( energia 5eur/ kuitu 15 eur tai enemmän)
Tilastojen mukaan korjuussa on epäonnistuttu enemmän tai vähemmän 6:ssa tapauksessa 10:stä ja joka kymmenes työmaa on epäonnistunut täysin.
Jos korjuu on vielä huomattavan kallista ja tekijälle tappiollista , en ymmärrä lainkaan miksi moiseen touhuun löytyy edelleenkin kiinnostusta. Laskennallisesti toiminnan kannattavuutta ei ainakaan voida perustella.
…ja riittääkö työvoima!?
Kun energiakohde joudutaan raivaamaan ennen korjuuta synyy kustannuksia . Kokeessa yli 700 euroa hehtaarilta. Tällä rahalla ja vastaavassa ajassa laitetaan jopa kolme hehtaaria nuorta taimikkoa oivaan kasvukuntoon. Kyse on vain oikeasta ajoituksesta. Kumpi onkaan kokonaisuuden kannalta edullisempaa? Se , että metsuri painii kolminkeraisen ajan risukossa kunnostamassa nuorta metsää eneriapuunkorjuuta varten , vai se , että metsuri (ei tarvitse olla edes ammattilainen) raivaa taimikon sopivalla hetkellä ja energiapuunkorjuulta vältytään kokonaan?
Pulaa on paitsi metsureista , myös ammattinsa osaavista koneenkuljettajista. Saman kysymyksen voisi esittää myös heidän kaohdallaan. Onko järkevää uhrata ammattilaisen ja koneen kallista aikaa tuherteluun risukossa , kun tuottavampaakin työtä olisi tarjolla?
Tekijöitä ei tulla saamaan riittävästi heikosti tuottavaan ja kannattamattomaan toimintaan , joten olosuhteita ja toimintatapoja on ohjattava taloudellisempaan suuntaan. Energiapuuta ei tule pyrkiä tuottamaan tinkimällä hyvästä metsänhoidosta ! Kun metsien kasvusta huolehditaan saadaan sekä ainespuuta , että energiaa kilpailukykyiseen hintaan ja ajoittamalla toiminta oikein alhaisilla tuotantokustannuksilla. Uhkaavaan työvomapulaankin töiden sopiva ajoitus tuo helpotusta.
Eritelläänpä hieman tuottavuuksia:
Kokessa käytettyllä koneella pystyy hakkaamaan normaali kouravarustuksella avohakkuulta 150-250m3 puuta vuorossa . Ensiharvennukselta (hoidettu metsä) valmistettua puutavaraa kertyy 35-70m3 vuorossa.
Kun koneeseen tehdään lisäinvestointi ja asennetaan energiakoura tuotokset putoavat roimasti . Kokeessa päästiin 2-3 m3:n tuntituotoksiin , mikä tarkoittaa 16- 24m3/vuoro. Herää kysymys maksetaanko työstä missään niin paljon ,että tehty lisäinvestointi tuottaa itesensä takaisin? Ajokonekin on varustettava vaakalaitteistolla energiakohteille. Tämäkin lisää korjuun kokonaiskustannusta.Kun puu kasvatetaan järeämmäksi , ei moisia lisäinvetointeja tarvitse tehdä. Samalla koneella pystytään tekemään aukot ja harvennukset. Ajokoneeseenkaan ei tarvitse asenta vaakaa. Paljon turhia invetsointeja on siis jouduttu tekemään vain sen tähden , että metsät on jääneet heikolle hoidolle. Nakerretaanko nykyisellä energiapolitiikalla maamme metsätalouden kilpailukykyä?
Eipä siellä taimikossa tarvitse hullun lailla montaa kertaa pyörähtää , kun ottaa mallia ruotsalaisilta. Energiavaihtoehto tarjoaa ikuisen raivauskierteen . Ruotsalaimallissa pari intensiivistä raivauskertaa varhaisessa vaiheessa lopettaa uusien vesojen syntymisen lähes täysin ja metsä saa kasvaa rauhassa ensiharvennukseen saakka ilman metsäkoneen raiteita taimikossa.
Ne energialeimikotkin on raivattava enakkoon. Tutkimuksen mukaan raivauskustannus oli 20 euroa /m3 (reilu 700 euroa /hehtaari) . Mitä jää jaljelle mottihinnaltaan vitosen puusta (energiapuun käypä hinta) , jos siitä ”vähennetään ” raivauskustannus? LASKU 15 euroa /kuutio. Jos korjuun toteuttaja perii työstään oikean hinnan , on LASKU vielä suurempi.
Avauksessa esitetty työkustannus oli syntynyt 4000 rungon tiheydessä kasvaneelta kohteelta , jossa poistettavien runkojen keskitilavuus oli 15-20 litraa.
Näitä taustoja vasten harjavaltalaisen unelmat saada tuloja energiakohteiltaan tuntuvat toiveajattelulta. Kun kaivattu markkinatalous rynnistää metsään täydellä voimalla , voi joillekin tulla suru puseroon. Tuolloin on pärjättävä omillaan ja ilman kemeroita .
Tämä (liian)pieniläpimittaisen puun korjuuvillitys sai alkunsa jo vuosia sitten. Kuulin varsin monelta taholta ajatuksesta , että taimikoita ei tarvitsisi hoitaa . Tehtäisiin vain nuoren metsän kunnostus koneella , ja saatava puu ohjattaisiin energiaksi. Tämän jälkeen olisi ensiharvennuksen vuoro.
Tarkemmin asian todellista kannattavuutta miettimättä esitettiin koneenvalmistajille toive rakentaa värkkejä pienpuun käsittelyyn. Samalla alettiin tarjota metsänomistajille tukiporkkanoita , jotta he myisivät nmk-kohteiden puut energiaksi .
Moni metsänomistaja tarttui syöttiin ja koneitakin / lisälaitteita suunniteltiin ja valmistettiin innokkaasti.Toimintaa ruokittiin erilaisilla tuilla , josta johtuen metsänomistajille muodostui liian ruusuinen kuva tavasta toimia . Tämä käsitys elää voimakkaana edelleen monien mielessä. Se ,että sieltä ryteiköstä ei löydykään metsän aineksia ja , että toiminta ei ole missään suhteessa kenellekään tuottavaa on jäänyt sivuseikaksi . Onhan vaivalloisesta raivausurakasta tullut yllättäen rahasampo eikä ole tarvinnut edes rukkasia kastella.
Energialaitokset ovat olleet kaukaa viisaita korjuukustannusten hallinnassa. Puun kerääminen kilokaupalla poistaa olosuhderiskin täysin ostajalta ja pitää materiaalin hankinnan kustannukset näennäisesti aisoissa. Yrittäjien kokemukset ovat kuitenkin olleet vähemmän innostavia . Työtehoseuran yllä mainitusta tutkimuksesta selviää , että yrittäjille on langennut joulupukin osa tuottavan liiketoiminnan sijasta.
Metsänomistaja (=hänen perillisensä) saa puolestaan odotella päätehakkuutuloja pari vuosikymmentä pidempään nyt valitun energialinjaisen kasvatusvaihtoehdon takia.On juurtunut tuo energiapuuhakkuu tiukasti monen ajatuksiin. ”Muutamia” sellaisia tehneenä ja tulokset nähneenä kannustaisin mieluummin kasvattamaan niitä puita , eikä riuduttamaan tiheiköissä.
Kun energiapuun tukeminen loppuu ja työstä aletaan periä korjuun todelliset kustannukset , voi tulla suru puseroon. Vielä murheellisemmaksi mieli tulee , kun näkee palstan muutama vuosi hakkuusta luonnon suorittaman apuharvennuksen jälkeen.
Laadukasta puuta saa riittävästi , kun raivailee palstan ankaralla kädellä ja turvaa näin puuston kehittymisen kokonaisuutena parhaalla mahdollisella tavalla. Oksattomasta puusta ei paljoa makseta , jos se on nurin ja lahonnut tai keskeltä poikki.
Yksi havaintoesimerkki lukijoiden kuvissa sivulla 5 ”tiheä kasvatus taitolaji , vai uhkapeliä”
