Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Lehtipuuta saa olla havupuutaimikoissa vain nimeksi ja silloinkin vain selkeässä aukkopaikassa. Parhaillaan on työn alla kakkosharvennusalue , joka on jouduttu raivaamaan ennakkoon jo toistamiseen. Harvennusten välillä on alueelle ehtinyt kehittyä lähes läpitunkematon viidakko . Tätä viimeistäkään raivausta ei varmasti ole tehty hehtaari per päivä vauhtia … eikä sitä edellistä.
Moni ei tiedä minkä riesan itelleen hankkii koko metsä kiertoajalle , jos jättää liikaa lehtipuuainesta kasvatettavaan taimikkoon . Pelkissä ennakkoraivauksissa tulee kulumaan enemmän aikaa ja polttoainetta , kun sopivalla hetkellä toteutetussa taimikon hoidossa . Energiavitelikön kasvattelulla tilannetta vain pahennetaan . Paksumpi kanto tuottaa enemmän vesakkoa kasvua jarruttamaan ja myöhempiä työvaiheita hidastamaan.
Ennen kaikkea kannattaa kasvattaa kullekin kasvupohjalle sopivaa puulajia , mutta lehtipuun kasvatukseen ei kannata liikaa innostua . Tukkiosuus koko kiertoaikana on suhteellisen pieni (verrattuna havupuuhun) ja luonnontuhoriski heikolla hoidolla suuri.
Joku asiantuntija on tarkentanut uutista sen verran , että kyseessä olivat pantaa kantavien hirvinaaraiden vasat . Ne eivät jostakin syystä oppineet imemään. Eli paljon melua tyhjästä .
Uutista voisi paremminkin käyttää herättämään ajatuksia siitä, onko viisasta aiheuttaa eläimille ja mahdollisesti niiden jälkikasvulle vahinkoa virittelemällä emoyksilöiden haitaksi seurantavälineitä.
Minä en kyllä luottaisi liikaa Venäjään enkä sen huonossa seurassa kolmella kumipyörällä ratsatavaan johtajaan. On aivan varma , että Suomea yritetään kaikin keinoin johdatella tilanteeseen , jossa maamme on täysin riippuvainen naapurimaastamme energian osalta .
On olemassa jo lukuisia esimerkkejä siitä , kuinka kyseisesä tilanteessa käy. Toimitukset alkavat tökkiä , kun tarve on suurin . Jotenkin tuntuu , että tuota valmisteilla olevaa ydinvoimalatyömaatakin sabotoidaan jostakin käsin . Noin suuri määrä ongelmia rakennusvaiheessa ei voi olla pelkkää sattumaa...mutta siihen puuhun ja sen kasvattamisen kestävyyteen. Valitettavasti tämän energiapuun osalta ollaan sen kestävyyden kanssa hyvin heikoilla jäillä . Jos ollaan tukemassa toimintaa , jossa tarkoituksella ja pelkästään tukien toivossa jätetään metsät hoitamatta tai huonolle hoidolle , on kyllä aiheellistakin tehdä hommalle stoppi. Tämä vain tulisi meidän itsemme ymmärtää tehdä . Nykyisten rästien hoitamisessa meillä on aivan riittävästi tekemistä . Uusia rästejä ei enää kaivata. Lusitaan näitä vanhempia tekemättömiä töitä kuitenkin ahkerasti pois päiväjärjestyksestä niin kauan , kun rahoitusta vielä saa . Tulevaisuutta ei kannata laskea tukien varaan millään muotoa.
heh !! Tuon tempun se kaivurikuski on tehnyt kyllä ihan piruuttaan . Veikkaan , että paikallisessa baarissa on vietetty montaa hauskaa hetkeä jessen ”karusellireissun” tiimoilta . 🙂
mutta siihen taimikonperkausohjeeseen. …
Ohje perustuu tutkimuksiin ja käytännön kokemuksiin . Tavoitteena on tuottaa kestävästi puuraaka-ainetta . Kestävyys pitää sisällään muutakin kuin metsänomistajan osuuden . Metsänomistajan päätöksillä tai päättämättömyydellä on varsin laajat vaikutukset kokonaisuuden suhteen . Hyvään kasvuun saatettu taimikko vastaa huolellisesti rakennettua talon perustusta . Jos perustustyössä tingitään , on luvassa myöhemmin suuria vaikeuksia ja lisäkustannuksia ja pahimmillaan täysin kelvoton lopputulos .On varsin kummallista , että taimikonhoitoohjetta arvostelee
henkilö , jonka valintojen erinomaisuus perustuu pelkkään yhteiskunnnan tukeen . Tukea on myös yrittäjän osittain talkoolla tekemä työ keskimääräistä heikommissa työolosuhteissa . Metsätilejäkin on saatava aikaiseksi jopa lähes väkisin , että saadaan metsäpalstoilla tapahtuvan kruisailun matkakulut verovähennyksiin .
Jos elettäisiin vapaassa markkinataloudessa , olisi Harjavallan suunnan energiapuuharrastuksesta luvassa tämän hetkisten tulojen (”tilit”) määrää vastaava lasku.Omalla kohdallani olen hankkinut sponsorirahat lasteni (4) harrastuksiin ennakkoraivaamalla hakkuualueita. Olen seurannut mielenkiinnolla reilun vuosikymmen ajalle sijottuvien useita kymmeniä hehtaareita käsittävien raivausalojen kehitystä . Pahimmissa paikoissa pusikko on jo yhtä rehevää , kun ennen liian myöhään tehtyä raivausta (hakkuu samana kesänä). Tämän välttämiseksi suosittelen noudattamaan niitä ”vaihtoehdottomia” ohjeita. Silloin selvitään vähimmällä vaivalla , eikä työtä ole tarvis parsia joka hakkuun yhteydessä. Ei tarvitse myöskään arvailla , kasvaako puu ja löytyykö sille ostajia. Molempiin on vastauksena KYLLÄ.
Ennakkoraivausten ajoituksen merkitys tulee kasvamaan nykyisestään. Teollisuus elää varsin pienillä pystypuuvarannoilla , jonka johdosta puu on saatava mahdollisimman nopeasti liikkeelle kaupanteon jälkeen . Tämä puolestaan johtaa siihen , että raivaamaton palsta voi jäädä myymättä halutulla hetkellä , kun aikaa raivaamiseen ei riitä ja valmiiksi hakkuukelpoista metsääkin on tarjolla . Mahdolliset hintapiikit kantohinnoissa jäävät ainakin saavuttamatta , jos alue ei ole korjuukunnossa oikealla hetkellä.
Esimerkki siitä , kuinka hankalaan saumaan se raivaus voi sattua : Koneen tultua palstalle ennakkoraivausta tehtiin useiden hehtaarien alalla lähes 30 asteen pakkasessa ja 60cm:n hangessa
lumikengillä kahlaten. Sopimuskirjain täyttyi , mutta herää kysymys , olisiko ollut järkevämpiäkin tapoja hoitaa homma. Tässä tapauksessa aikaakin olisi ollut käytettävissä useampia vuosia. Se taho (mo) , jolle työn toteutus kuului ei ollut hommasta suoriutunut , mutta toinen taho sen asian kuitenkin toteutti.Jos metsäpalstan hoitaminen tuntuu liian hankalalta , on viisainta luopua siitä riesasata. Ostajia ja työhaluisia kyllä löytyy. Mitä pikemmin , sitä nopeammin hoitorästit saadaan hallintaan ja se riesakin muuttumaan rahaksi.
Jesse ei taaskaan ymmärtänyt lukemaansa…
Totesin , että on ihmisiä , joiden työn laatu saattaa kärsiä toisten läsnäolosta. Toinen asia on työmaaturvallisuus. Kuten jo mainitsin koneiden turvallisuusohjeissa kielletään ylimääräiset henkilöt ohjaamossa. Ponssen ohjaamoon mahtuu isompikin joukko , mutta on koneita , jonne kuljettajakin joutuu soluttautumaan lähes kenkälusikan avulla. Muita henkilöitä ei yksinkertaisesti mahdu mukaan.
Työturvallisuuteen liittyy myös se , että 70 metriä lähempänä konetta ei saa oleskella .Tuota etäisyyttä kauempana toimintaa toki voi seurata . Olisi myös turvallisuuden kannalta suotavaa , että työmaalla käytettäisiin selvästi erottuvaa vaatetusta . Jos kuljettajalle on jotain erityistä asiaa , on hänelle joko soitettava tai käsimerkein ilmaistava aikeensa. Koneen lähettyville mennään VASTA , KUN KONE ON PYSÄYTETTY ja OHJAAMON OVI on AUKI.
Tuo 70 metrin turvaetäisyys on teräketjun murtumisen aiheuttaman ”ketjuluodin” vuoksi. Se menee pahimmillaan osuessaan jopa ohjaamon pellistä läpi . Ohimo , on paljon herkempi alue.
Tarkkaa keskittymistä vaativassa hakkuutyössä saattaa värittömästi pukeutunut henkilö jäädä kuljettajalta huomaamatta . Jälki on pahaa , jos esim. puu kaatuu päälle. Ei ole kauaa tapauksesta , jossa vuoron vaihtoon ”kuolleesta kulmasta” saapunut toinen kuljettaja sai surmansa jäätyään puun murjomaksi. Häntä ei edes löydetty heti , koska hän oli hautautunut oksakasan alle. (omallakin kohdalla kolme erittäin täpärää tilannetta)
Ohjeistuksesta: Kuljettajalle on yleensä annettu selkeät ohjeet , kuinka metsää käsitellään . Kokenut kuljettaja ei kovin yksityiskohtaisia ohjeita tarvitse . Riittää , kun hän näkee tarpeeksi hyvin palstan joka kolkkaan ja näkyvyys puille on esteetön.
… ja neuvookohan leikkuupöydällä makaava potilaskaan kovin yksityiskohtaisesti , kuinka leikataan. Siinä on vain luotettava tekijän ammattitaitoon . Kirurgi ja metsäkoneenkuljettaja ovat ammattilaisia omalla alallaan.
Vaatiahan aina saa , mutta kuullaanko vatimuksia , on jo eri juttu. Jessen tyyppisten palstoille tulevat , ei välttämättä pätevät , vaan sopivat kuljettajat. Nuoria ja innokkaita tai kieltä heikosti taitavia ohjaillaan näille työmaille.
Siellä kopissa on nähtävillä turvallisuusohjeet. Niissä sanotaan selvällä suomella , että koppi on vain kuljettajaa varten. Ulkopuolisilla ei ole sinne mitään asiaa.
Tärkeimpiä saalistettavia ovat vesi-ja kanalinnut . Vasta seuraavaksi tärkein on hirvi . Kaatolupien määrän pudottaminen on ollut viime syksyn havaintojen (vähäisyyden) vuoksi odotettavissa . Ei siis mikään yllätys ainakaan Keski-Suomessa.
Metsästyksen vastustajillekin oli iloisia uutisia. Metsästäjien määrä VÄHENI viime vuonna. Tämä väheneminen johtuu oman näkemykseni mukaan siitä , että ikääntyminen alkaa purra vanhemmasta päästä ja nuoremmat turhautuvat niukkoihin saaliisiin (hirvi) . Harrastusmahdollisuuksia on nykyisin aivan eri tavalla tarjolla , kun vielä 30-40 vuotta sitten , joten siirtyminen enemmän elämyksiä tuottavien harrastusten pariin ei ole ihme. Ei tarvitse ainakaan maksaa pelkästä raittista ilmasta räntäsateen kera.
