Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Hirvikolareiden määrä on kutistunut alle puoleen 10 vuoden takaisista lukemista.
Aivan muut tekijät (tekemättömät) kuusettavat Suomen metsiä.
kts. lukijoiden kuvat sivu 2 ”Suomen metsät kuusettuvat uhkaavasti”Pula lehtipuusta ei uhkaa metsien monimuotoisuutta.
kts. lukijoiden kuvat sivu 2 ”monimuuotoisuutta turvaavaa lehtipuustoa” . (Otsikon perässä oli alunperin rivi kysymysmerkkejä , mutta jostakin syystä ne on sensuroitu pois)Nykyisillä hirvitiheyksillä on hätävarjelun liioittelua kasvattaa metsässä maapohjaan nähden vain toiseksi parasta puulajia. Oikein toteutettu perusmetsänhoito riittää estämään merkittävät taimikkotuhot. 90 %:lla hirvivahinkoalueista on muitakin ongelmia , kun pelkät hirvet. Kuvista on varsin helppo päätellä mitä ne ongelmat oikeasti ovat.
Lähikaikoina pitäisi tupsahtaa uusi kuva , joka on otettu nuoresta metsästä , joka oli taimikkovaiheessa valtakunnan hirvikannaltaan tiheimpien alueiden joukossa. Harvinaisen hyvin ovat puut onnistuneet hirvet väistelemään , kun vahinkoja ei ole. Perusmetsänhoitoon on kylläkin paneuduttu kiitettävästi.Eipä tässä puolustelijoita kaivata. Ei ole kyse korruptiosta jos halutaan tarjota jollekin ihmiselle mahdollisuus avartaa näkemyksiään jonkun harrastuksen suhteen . Omalla kohdallani halusin tuoda esille , mitä hirvestys vaatii , kun alituseen tuli huomautuksia ilmaisesta lihasta ja metsästyksen helppoudesta.
Tekisi myös ”mehänpojalle ” hyvää tutustua hirvijahtiin ja metsästyskulttuuriin.. (et ainakaan ole ilmoittanut harrastaneesi lajia)
Voisin jahtipällikkönä tarjota tällaista mahdollisuutta , jos kinnostaa….ja aivan ilman taka-ajatuksia.Tanelille vastaisin , että vasta metsästystapahtumassa mukanaolo antaa todellisen kuvan metsästettävän eläimen elintavoista ja määristä . Väitän , että varsin moni tämänkin palstan kirjoittelijoista tulisi toisiin ajatuksiin samoiltuaan syksyn metsästysporukan mukana tyhjillä jahtimailla. Tilanne on tänään aivan toinen , kun kymmenen vuotta sitten. Se on helppo heikompinäköisenkin havaita.
Omalla kohdalla(seuran) kahden viikonlopun tulos ,yksi kaadettu ja kolme naapuriseurueiden maille koiran saattelemaa hirveä kertoo , että täysrauhoitus on lähempänä kun on kuviteltu. Esim. 90-luvun puolivälin laihoina vuosina hirviä oli moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna. 2000-luvun alussa ei ollut jahtipäivää ilman hirveä . Suurin savotta oli 7 eläintä orteen samana päivänä.
Kahden viikonlopun heikko tulos antaa ajattelemisen aihetta siitäkin syystä , että käytössämme on neljä hyväksi koettua koiraa ja paikannusteknikka on aivan eri tasolla , kun 10 vuotta sitten. Jos seudulla on hirviä , ei tyhjiä vetoja juuri tule.
Viestit maakunnasta ovat saman suuntaisia , joten en näkisi merkittävää lisäarvoa silläkään , että metsästys vapautettaisiin. Hommahan on käytännössä hoidettu monin paikoin jo liiankin hyvin. Ei ole mitä metsästää. Vahinkomäärätkin ovat pudonneet jyrkästi. Valitettavasti tämän päivän tilanne on luettavissa tilastoista vasta viiden vuoden kuluttua.
Näinhän se on , että monet uskoisivat ja luulisivat pystyvänsä metsästämään , tosipaikan tullen löytyy kuitenkin jos jonkin laista veruketta , kun vaaditaan tekoja isojen puheiden/kirjoitusten vakuudeksi.
Kumma , miten ”jees” ei tarttunut syöttiin . Tuollaisia tarjouksia ei tule joka päivä . Itsekin tein kerran eräälle metsästystä arvostelleelle henkilölle tarjouksen . Lupasin ilmaiset kyydit jahteihin , vain aseen hankinta ja ampumakokeen suorittaminen olisi ollut vaatimuksena . Ei suostunut vastikään eläkkeelle jäänyt mies kiireisiinsä vedoten.Samassa sarjassa painitaan , kun seuraa hirvenmetsästäjiin kohdistuvia arviointeja tällä palstalla. Paljon on puhetta , mutta kun tosi toimia vaaditaan käyttäydytään , kun e-nahka, väistytään.
”Humppabarbin” raivaussavotta on tainnut olla kohteella , joka on hakattu lähes vuosikymmen sitten .Tuolloinhan metsänhoidonneuvojien yleisohje oli , että viedään moto ensin palstalle ja raivataan sen jälkeen , jos on aihetta kemeroiden saamiseksi.
…. tänä päivänä työmaalla on korkeintaan ritiläauton jäljet , jos alue on raivaamatta.Olipa muuten jälleen mallikkaasti kunnostettua nuorta metsää työkohteena. Metsänomistaja oli kaadellut surutta liian tiheää ensiharvennusvaiheeseen tulevaa männikköä harvemmaksi hyvissä ajoin ennen hakkuuta. Kannot , läpimitaltaan jopa 12 cm , menivät sujuvasti nurin kevyellä kosketuksella (=merkki oikeasta ajoituksesta) . Osittain lahonnutta raivausjätettä oli runsaasti palstan ravinnetilaa kohentamassa. Jäävän puusto oli pulskistunut mukavasti ja puiden latvus oli erinomaisessa kunnossa.
Tilanne olisi ollut toinen , jos raivaus olisi jäänyt aikoinaan tekemättä. Lahoavaa puustoa olisi kyllä ollut runsaasti , mutta jätettävää puuta metsän heikon kasvukunnon vuoksi paljon nykyistä vähemmän.
Tienvarsihirvien metsästys on helpommin sanottu, kun tehty. Kaukanakin tiestä olevasta hirvestä tulee hetkeksi tienvarsihirvi saatuaan koiran peräänsä.
Koiran kanssa jahdattaessa on melkoista riskipeliä metsästää tien läheisyydessä. Yleensä hirvi ottaa suunnan mieluummin tietä kohden , kuin tiestä pois päin . Koira on helppo pudottaa kannoilta ylittämällä tie ja jossakin tapauksessa koira jää kyydistä pysyvästi ja siirtyy auton avustamana paremmille metsästysmaille.
Metsästystä teiden tuntumassa on vältettävä suuren onnettomuusriskin takia ja hoideltava elukat eräksi turvallisemmissa olosuhteissa kauempana liikenneväylistä. Se ,että teiden varsilla seikkailee punapukuisia , ei tarkoita välttämättä sitä , että varsinaisesti metsästetään. Monesti ollaan estämässä koiraa joutumasta auton alle . Hirvivaara tuolloin on kuitenkin ilmeinen.
Metsästäjät totesivat ,että saareen jäi vielä jahdin jälkeen talvehtimaan ainakin sama määrä eläimiä , kuin mitä joutui metsästyksen kohteeksi . Aikoinaan , kun käytettiin ajometsästystä , oli saari tyhjentynyt jahdin aikana. Koiraa käytettäessä hirvet eivät pakene saaresta.
Sen verran kauan olen metsästystä seurannut , että porukan koostumus vaikutta varsin paljon toiminnan tuloksiin . Maanomistajien väliset isältä pojalle kestävät vihanpidot ja yhteistyöhaluttomuus voivat vaikuttaa paikalliseti paljonkin metsästyksen tuloksellisuuteen.
Satojen hehtaarien erimielisyyksien tuloksena syntyneet ”rauhoitusalueet” keräävät tunnetueti hirviä puoleensa ja vielä enemmän, jos tämä/nämä ”rauhoitusalueen” omistajat ovat loivaliikkeisiä metsänhoitotoimissaan. Näihin vaivoihin ei riistahallinnon hammas pysty eikä voimat riitä. Politiikkaa on turha sotkea koko asiaan , kun ongelma on paikallinen ja ratkeaa vasta sukupolven poistuttua maan poveen , jos silloinkaan. Kun näitä tapauksia löytyy lähes jokaisen seuran alueelta ja pitäjänkin sisältä kymmeniä , ei tarvitse ihmetellä aaltoliikettä hirvien määrissä.
