Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Suitsansaaressa 1400ha:n alueella on huima hirvitiheys . 25 eläintä/ 1000ha. Paikallisista maanomistajista ja heidän sukulaisistaan muodostettu seurue on metsästänyt sieltä jatkuvasti yli 10 joskus jopa yli 20 hirveä vuodessa. MAANOMISTAJIEN ilmoitusten mukaan saaressa ei esiinny hirvituhoja sen enempää kuin mantereellakaan , jossa hirvien määrä on vähäinen.
Tästä heräsikin kysymys . Minkä tyyppisten metsästysseurueiden alueella on eniten hirviä/mahdollisia hirvituhoja? Onko hirvien määrä paremmin hallinnassa maanomistajista koostuvien metsästysseurojen alueilla vai pääasiassa maatomista metsästäjistä koostuvien seurojen jahtimailla? Suitsansaaren huikea hirvimäärä ei tunnu maanomistajia suuremmin haittaavan.
Muistan kyllä kirjoituksesi kannan rakenteesta (jees…).
Kannan tasapainon kannalta on toimittu väärin , kun on säästelty niitä naaraita. Toisaalta kaatourakka on ollut niin kova ,että ei ole ajateltu ihan loppuun asti mitä ammutaan.Lueskelin juuri juttua kokenesta metsästäjästä , joka pahoitteli pari vuotta sitten sitä , että ampui vasan ja naaraan heti perään tai yksinäisiä naaraita. Kun hirvet alkoivat vähetä , hän alkoikin ampua VAIN uroksia kannan rakenteen säilyttämiseksi. Tässä hän teki (kuten varsin monet muut metsästäjät) kuitenkin juuri päinvastoin , kuin olisi pitänyt nykysessä tilanteessa tehdä . Olisi pitänyt vähentää edelleen niitä naaraitakin.
Omassa seurueessa tehtiin useita vuosia juuri yllä mainitun kaltaisia virheitä ja sama näyttää toistuneen muuallakin. Kun aivan aidosti pelättiin hirviä vähennettävän liikaa , jätettiin naarat ampumatta , ja toivottiin , että vasovan naaraan säästämisellä korjattaisiin mahdollinen yliverotuksen aiheuttama arviointivirhe. Varmisteltiin liikaa ja nyt ollaan hyvin ongelmallisessa tilanteessa. Hirvikanta taantuu pahasti , jollei metsästystä rajoiteta. Vielä pahemmin on metsästys kuitenkin mennyt pieleen muissa pohjoismaissa.
Metsäautoteiltä käsin voi metsästää turvallisesti , kun ulkopuolisten liikkuminen huomioidaan ja ampumasuunnat on suunniteltu oikein. Monesti tuo tien reunaan (ei yleinen tie) ampuminen on maaston peitteisyyden takia ainoa vaihtoehto.
Tuore esimerkki (tänään) peitteisyyden tuomasta haitasta metsästyksen onnistumiselle oli ( tosin hirveä ei kaadettu tielle ) , että hirvi piileksi useita tunteja tiheikköisessä metsässä koiran haukkuessa sitä . Koiranohjaaja oli lähimmillään 15 metrin päässä saaliista , mutta vain otuksen jalat olivat selkeästi näkyvillä . Hirven epäonneksi se oli rauhallista sorttia ja metsästäjät kokeneita. Eläin saatiin johdateltua vähän ”välkeämmälle” alueelle ammuttavaksi.
Useimmin toistuu tilanne , että hirvi juoksee kiitolaukkaa risukosta toiseen , eikä kenelläkään ole mahdollisuuta suunnata harkittua riistalaukausta sitä kohti . Ajouran tai tielinjan ylitys tarjoaa ampumiseen edes jonkinlaisen mahdollisuuden , mutta ei suinkaan joka paikassa .
… Vanha vinkki metsurin käytäntöihin ,”kaato on ensimmäinen siirtelymuoto”, toimii hyvin myös metsästyksessä . Metsästäjien ikärakenne huomioon ottaen on suorastaan hengenvaarallista kaataa hirvi kauaksi tiestä. Jokainen jahdeissa enemmä mukana ollut tietää , kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Moni on saanut kutsun tuonpuoleiseen juuri rankan ”vetonumeron” seurauksena , vielä useammalla on ollut edessä sairaalareissu.
Kima-aika juoksuttaa hirviä , samoin pedot.
Hirvitutkija (eläkk.) Kaarlo Nygre`n heittää lisää mausteita hirvisoppaan. Hänen mielestään Suomen hirvikannan rakenne on niin hälyttävän huono , että hirvi olisi rauhoitettava välittömästi vuodeksi tai pariksi koko maassa.(M&K n:o 10 /2012)Sen jälkeen tulisi metsästystä kohdistaa voimakkaammin naarashirviin kannan vinoutuman oikaisemiseksi.
Muualla pohjoismaissa tilanne on vielä huonompi . Hirvikannan rakenteen tilaa kuvaava hirvenvasojen paino on muissa pohjoismaissa 20, jopa 40 kg, suomalaisten vasojen painoa alhaisempi. Suomessa ollaan menossa rytinällä samaan suuntaan.
Vasojen alhinen paino on seurausta naaraan myöhäisestä tiinehtymisestä , joka taas johtuu tuottavien sonnien alhaisesta määrästä.Keski-Suomi ei tietääkseni ole saari , vai onko Harjavallassa opetettu mantsan tunnilla toisin.
Saaresta/saarekkeesta voidan puhua silloin , kun hirvet kerääntyvät koko pitäjän alueelta jonkun haavikon liepeille kuolaamaan ja märehtimään . Maakuntatasolla sillä ei kuitenkaan ole kovin suurta merkitystä. Keski-Suomi on saamani opin mukaan maakunta ja kommenttini koski hirvikannan hoitoa/suunnitelmaa maakuntatasolla.
Alueelliset erot eläinmäärissä ovat valitettavasti melkoiset. Ehkä väitteeni siitä ,että hirviongelmat ovat ohi , eivät pidä aivan joka kolkassa paikkaansa . Tosiasia kuitenkin on , että ongelmat eivät ole enää kovin laajoja , enemmänkin paikallisia.
Viime keväisessä hirvitalousalueen käsittävässä palaverissa todettiin kannan pudonneen Keski-Suomessa paria poikkeusta lukuunottamatta tavoitetason alarajalle. Palaveri kutsuttiin koolle sen johdosta , että metsästäjille oli tuottanut suuria vaikeuksia saada ammuttua saaliskiintiötä täyteen. Monet seurueet olivatkin luopuneet jahdista suosiolla ennen viimeistä jahtipäivää , koska hirviä ei yksinkertaisesti löytynyt.Hirvikannan rakenteen selvä rappeutuminen ja nuorentuminen aiheutti kysymystulvan riistantutkijoille. He vastasivat varovaisin sanakääntein , että kannan leikkaaminen on tapahtunut liian nopeasti . Metsästäjiä kehotettiinkin harkintaan jahdeissaan ja suunnittelemaan metsästys niin , että hirvikannan rakenteen kannalta epäedullinen kehitys pysäytetään. Tämä viesti selkokielellä tarkoittaa , että pyyntilupia ei lisätä ja että metsästyksessä palataan valikoivaan metsästykseen. Kolmanneksen pudotus kaatolupiin verrattuna viime vuoteen ei siis ole mikään oikku , vaan hirvikannan määrään ja laatuun perustuva asia.
Katsopa lukijoiden kuvista ”kuusettuminen uhkaa…”. Näissä lukemattomissa kuvan kaltaisissa tapauksissa on kyse aivan jostakin ,muusta kuin hirvipolitiikan tuloksista.
Hirvivahinkotilastot laahaavat monta vuotta jäljessä nykytilanteeseen nähden. Merkittäviä toimenpiteitä ei suurimmassa osassa maatamme tarvitse enää tehdä kannan leikkaamiseksi.PS. Kuluneeen viikolopun jahti osoitti ,että hirviä on tuskin yhtäkään/1000 ha. Jälkiä oli kyllä harvakseltaan , mutta selvästi viime vuotta vähemmän. Yhteislupa-alueen jahdeissa on ollut poikkeuksellisaen hiljaista . Ensi syksynä häämöttää täysrauhoitus varsin monen hirviseuueen alueilla.
Tuo koivujen kurittaminen kuulostaa hyvältä. Moni jättää turhan paljon koivuja kasvamaan raivauksen jälkeen. Puiden järeytyminen on silloin hidasta eikä runsas runkoluku paranna harvennuksen tulosta. Keskijäreyden pienenemien aiheuttaa korkeammat korjuukustannukset ja alentaa kantohintaa. 10-15 litran rungoista ei paljon pino kasva .
Kahden- kolmen vuoden ”lihotusjakso” on paikallaan raivauksen jälkeen , pari lisävuottakaan ei ole pahitteeksi. Ennakkoraivauksen tuloksena syntynyt kannokko ei tuota läheskään sitä määrää uusia versoja muutaman vuoden varjostusjakson jälkeen. Heti tehtävä hakkuu puolestaan edistää versojen kehittymistä , kun varjostus ja juuristokilpailu vähenee . Kun vettä ja valoa riittää , vesakko valtaa nopeasti harvennetun alueen.
Alla oleva kuusentaimikko kestää mainiosti tämän odotusjakson. Kuuset kannattaa totutella lisääntyvään valoon vähitellen kellastumisen estämiseksi. Kuvaamasi taimet eivät ennätä odotusjakson aikana kasvaa liiaksi , jolloin ne haittaisivat merkittävästi hakkuuta.
Tänään sain hyvin selkeää uskonvahvistusta sille , että ennakkoraivaus on tehtävä useampia vuosia ennen hakkuuta. Alueella , jolla oli tehty ennakkoraivaus juuri ennen harvennusta oli valtava vesakko , vaikka hakkuusta oli kulunut vasta 4 vuotta. Parasta aikaa työn alla olevallee hakkuutyömaalle ei moista tule syntymään , kun versoja mahdolliseti tuottavat kannot ovat lahoinneet olemattomiin (raivaus 4 vuotta sitten).
Kannattaa tehdä ratkaisu metsän kasvun kannalta edullisemmalla tavalla. Kemera-ehdon täyttyminen ei saa olla ainoa toimeenpaneva voima metsänhoidossa. Puuston/ taimikon tila on ratkaiseva tekijä.On olemassa lukuisia esimerkkejä siitä , että kemera-ehdon täyttymistä odotellessa taimikonhoitokustannus on kohonnut saatavaa tukea enemmän ja työ on vaatinut enemmän euroja omasta pussista .
Samalla lopputulos on jäänyt heikommaksi verrattuna siihen , että työ olisi tehty ajoissa.Tähän ongelmaan mahdollinen tuen suuntaaminen taimikon varhaishoitoon on tervetullut ratkaisu. Tällöin saadaan päätökset hoitotoimista syntymään metsän kannalta oikeaan aikaan . Työ tuottaa parhaan tuloksen ja kustannukset pysyvät kurissa.
Leipääntymisestä…. Tuskinpa tänne kirjoittelisin , jos olisin leipääntynyt . Tunnen kyllä koko joukon osaaviakin entisiä motokuskeja , jotka ovat vaihtaneet alaa metsien peitteisyyden innoittamana. Joidenkin kohdalla ura ei ole edes päässyt kunnolla alkuun , kun risukoissa rymyämien on lakannut kiinnostamasta. Vasta vähän aikaa sitten aikuisikoulutuksen työharjoittelujaksolla ollut kaveri totesi jakson päätteeksi , että se on sitten siinä . Tämä ei ole mun juttu. Risukot ei kiinnosta.
Liiallinen peitteisyys yllä ja edellisissä kommenteissa mainittujen seikkojen lisäksi aiheuttaa runsaasti apteerausvirheitä. Suoraankin runkoon nojaileva mutkainen koivunräippä saa poistettavan puun näyttämään kierolta. Jos räippiä on paljon , vaikutelma puuston heikosta laadusta vain vahvistuu. Puut katkotaan sen mukaan , miltä ne näyttävät , ei sen mukaan , mitä ne oikeasti saattavat olla. 1-3 runkoa minuutissa käsittelevä koneenkuljettaja ei kovin kauaa jouda laatua aprikoimaan .
Runsaammin aluskasvosta sisältävän leimikon kuitukertymä on aina suurempi , kuin siellä , missä ei ole apteerausta haittaavia näköesteitä. Kaikki tämä johtuu olosuhteista , ei siitä , mikä firma puuta kulloinkin korjaa.
