Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Lukijoiden kuviin on tulossa kuva , josta pitäisi selvitä , mikä kuusentaimikoita todella vaivaa ja uhkaa ! Sama tilanne on männynkin kohdalla. (viitt. edelliseen kommenttini)
Muistutan edelleen , että kaatolupia myönnetään jo nyt yli kannan tuottoa vastaava määrä . On paikallisen metsästysseuran asia huolehtia siitä , että kanta ei kasva , mutta ei myöskään vaarannu liiallisen metsästyksen takia.
Tanelille vastaisin , että jos VAIN yksi seurue sai lupansa käytettyä , on hirvitiheys alhainen. Eihän niitä hirviä yhdettömiin ammuta . Omankin pitäjän pinta-alalle mahtuu 1/1000 eläimen tiheydellä 45 hirveä ja 2/1000 tiheys tietää jo 90 hirven jäävää talvikantaa . Nämä ovat luonnollisesti useammassa isommassa ja pienemmässä laumassa , talvehtimisalueella kymmenienkin yksilöiden laumoissa. Yhteislupa-alueen kokonaishirvimäärä ratkaisee , milloin peli puhalletaan poikki. Jos alueen alin tavoitetiheys ei täyty , jahti loppuu siihen.
GLA:lle Olen kanssasi hyvin monessa metsän kasvatusta koskevassa asiassa samaa mieltä ja perustelet asiat hyvin (oikein hyvä väittelykaveri) , mutta hirvivahinkojen osalta luotat liikaa tilastoihin. Tilastot tulevat valitettavasti viiveellä . Monesti tilanne on jo toinen , kun tilasto on valmis julkaistavaksi. Asioiden seuraaminen vaatii myös henkilökohtaista havinnointia riittävän suurilla alueilla ja pitkän ajan kuluessa. (omat kokemukset metsässä yli 40 vuoden ajalta ja monissa eri pitäjissä . Metsäpäiviä yli 250/vuosi)
Metsuri motokuski kertoi aivan oikein lumituhojen vaikutuksesta taimikoihin. Onkohan niitä edes tutkittu , kun niitä ei näy tilastoissa. Mielestäni lehtipuiden/taimien liian suuri määrä istutusaloilla aiheuttaa ainakin tänä päivänä moninverroin enemmän vahinkoa , kuin hirvet. Hirvi tosin tulee mielellään taimikkoon juuri lehtipuun houkuttelemana ja saattaa syödä varjossa kasvavan ja jälkeen jääneen mehevän männyntaimen huonoon kuntoon. Se mänty muuten häviäisi kasvukilpailun ilman sitä hirveäkin jo muutamassa vuodessa . 20 vuoden kuluttua männyn taimen kohdalla on pelkkä aukko ja sen ympärillä tiheänä kasvava koivuriukupuska lahoamassa latvuksensa menettäneenä hyvää vauhtia pystyyn. Näihin ”tuloksiin” törmää metsää harvennettaessa vähintään viikottain , heikoimmilla palstoilla päivittäin.
Mynämäen suunnalla esiintynee kohtalaisen runsaasti tätä ”petovihahölmöyttä” . Köyliössä järjestettään taas kerran ”susi-iltamat”. Viesteistä päätelleen tunnelmaa tilaisuudessa tulee olemaan riittävästi.
Juuri kaksi vasikkaa synnyttänyt emolehmä ja toinen vasikoista on joutunut petojen raatelemaksi ja päässyt hengestään.Muita tuoreita vahinkoja lueteltiin” maastullin” uutisissa pitkä litania.Autoilija välttyi täpäraästi törmäämmästä hirveen (hipomista ei lasketa) valtatie 23:lla Virtain suunnalla , kun susi oli ajanut viimekesäisen hirvenvasan auton eteen. Lähimpään asumukseen oli matka vai 300 metriä. Hukka oli näyttänyt isolta (alfa ?) . Aivan nääntynyt ja hiestä märkä hirvi oli huhotellut tovin tiellä ja jatkanut epätoivoista pakoaan hetken kuluttua. (Keskisuomalainen tänään..)
…. tuli tässä vähän aikaa sitten mainostettua , että sudet liikuttavat hirviä ja aiheuttavat onnettomuusriskin….Varsin harvat kuitenkaan onnistuvat sitä sutta näkemään . Nyt sattui todistaja paikalle.
Paikallislehdissä on ollut useaankin otteeseen uutisia luvanhakuprosessista. Ensimmäisellä kerralla lupa tyssäsi mukamas liian epämääräisiin perusteluihin. Olisi pitänyt olla tarkka tieto , mille yksilölle lupaa haetaan. Jälkiä oli ollut monenkokoisia ja kaikkia petojen suuhun jotuneita kotieläimiä ei hyväksytty lupaperusteisiin näytön puuttuessa. Nyt ilmeisesti näyttö riittää , mutta on alettu ihmettelemään afan puuttumista joukosta.
Susien reviirin halkaisee valtatie ja junarata. Rataa pitkin jolkotteleva susi ei ole outo ilmestys. Ei ole kovinkaan kauaa , kun kyseisellä alueella susi jäi junan alle , mutta siitä ei uutista tehty .Mikähän se luotettava taho mahtaisi olla , joka määrittelisi hirvien todellisen määrän Suomessa. Vapaaehtoisia ei ole ilmaantunut. Muutaman vähän kateellisen ja hirven seuruemetsästykseen sopimattoman (kenties poispotkitun) henkilön mielipiteeseenkö tässä pitäisi luottaa enemmän , kun metsiä samoilevien lukuisten metsästäjien kantaan ?
Kaatolupia myönnetään tänä päivänä varsin avokätisesti ja reilusti yli hirvikannan tuottoa vastaava määrä. Tämä siksi , että hirvet ovat jakautuneet epätasaisesti ja kannan tiheys vaihtelee paikallisesti jopa vuosittain. Lupien käyttöaste määräytyy kuitenkin paikallisen tilanteen mukaan ja seurueet harkitsevat , käytetäänkö kaikki luvat vai jätetäänkö osa käyttämättä.
Vuoden 2012 hirvien aiheuttamista liikennevahingoista ei ole vielä näkynyt tilastoa. Jokainen onnettomuus on toki liikaa , mutta onko onnettomuusmäärien kehityksessä otettu huomioon , että onnettomuuksien riskiä lisäävää metsästysaikaa on jatkettu kuukaudella , jos verrataan esim . tilanteeseen 1990 -luvun alussa.
Koirien käyttö on lisääntynyt kahdessa kymmenessä vuodessa. Sitkeä hirvenhaukkuja saattaa seurata saalistaan jopa kymmeniä kilometrejä päivässä , jolloin tapahtuu helposti useitakin liikenneväylien ylityksiä. Jokainen ylitys lisää onnettomuusriskiä.Onnettomuuksien vähentämiseksi olisikin syytä miettiä metsästysajan lyhentämistä kahteen kuukauteen. Siinä ajassa hirvet kyllä saadaan kaadettua , jos niitä yleensä on.
GPS-pannan tehokas hyödyntäminen edellyttää paikkatiedon jatkuvaa lähettämistä. Jo kymmenenkin minuutin vaha tieto saattaa olla riittämätön , kun peto on ravannut tavoittelemaan haukkuvaa koiraa tässä ajassa jopa yli 3:n kilometrin päästä. Kun paikkatietoa lähetetään jatkuvasti , loppuu lähettimestä virta varsin nopeasti. Kuka käy vaihtamassa patterit tai akut vähintäänkin viikottain?
Pelkästään lauman yhden eläimen varustaminen pannalla ei anna riittävää tietoa koko lauman tilanteesta. Samaan laumaan kuuluvat otukset voivat olla hetkittäin kymmenienkin kilometrien etäisyydellä toisistaan joko yksin tai pienemmissä ryhmissä.
Kun tuhon kustannuspuoleen mennään , niin kuinkhan paljon euroja on palanut turhien kokousten ja lupaperustelujen hankkimisen tiimoilta ?
Kaikissa pitäjissä , joissa pedot ovat vallanneet alaa , on syntynyt vahinkoja . Sietorajan yli on menty aina. Tästä on alkanut kokous ja luparumba , jonka tuloksena on ollut harvoin edes myötätuntoa.
Valitettavan yleinen ilmiö on ollut , että vahinkoja kärsineen henkilön nimen tultua julkisuuteen , on hänen olotilaansa ”helpotettu” uhkaussoitoin ja viestein. Vahinkoa ei olisi saanut julkistaa !!!! Tämän vuoksi ei kannata suuremmin päivitellä , miksi toimeen vahinkojen lopettamiseksi on ryhdytty vähin äänin , mutta päättäväisesti .
On varsin raukkamaista , että toisia ollaan tuomitsemassa siitä , että he ovat vakaasti harkiten ryhtyneet toimiin petovahinkojen ehkäisemiseksi , kun samanaikaisesti muilta tahoilta puuttuu kyky tai halu tehdä varsin yksinkertaisia päätöksiä ongelman ratkaisemiseksi. Päätösvalta siitä , paljonko petoja halutaan on siirrettävä paikallistasolle .
