Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Jos peto jolkottelee toistuvasti pihassa , soitto112:een. Jos naapurikin on kyllästynyt petoihin , soitto samaan numeroon. Kun soittoja tulee riittävästi , viranomainen tekee tarvittavat johtopäätökset. Näin asia etenee nopeimmin , jos on todellinen tarve….loppu onkin sitten SRVA-ryhmän hommia. Turha pyörittää pienten ongelmien ympärillä kovin suurta sirkusta.
Tuossa olisi pieni kuvapätkä poimintahakkuiillekin sopivasta koneesta todellisessa työn touhussa. (on sitten aivan eri asia joutavatko kamppeet moisiin harrastuksiin , kun on tuottavampaakin työtä)
http://www.metsakoneet.fi /keskustelupaari / MATTI LATUWA : maailmanennätyshakkuu
sama: http://www.metsakoneet.fi/keskustelu.php?&cat=&showmsg=343944
PS .Kannattaa katsoa kahteen kertaan ja vähän miettiä , onko kyseisten koneiden paikka lavetilla risteilemässä pitkin pitäjiä pienillä leimikolla tai pahimmillaan olla kitkemässä risuja poistettavien puiden ympäriltä ja juurelta.
PPS. Tuossa muuten kaveri hakkasi parhaan tunnin aikana yli 100m3 puutavaraa. Pienpuunkorjuussa tuohon mottimäärään (tunnin tulokseen) saa tehdä monesti viikonkin töitä. Selkokielellä : ison moton tuotos on 40-kertainen!
Pienempi pusto on syytä valmistaa alta pois ennen ryhtymistä ”temuamaan” ylisuurten kanssa. Rapea 30-metrinen kuusenköriläs tekee varmasti silppua alleen jäävistä. Pienemmät puut on luonnollisesti kasailtava siten , että isot on helppo kaataa luontaiseen kaatosuuntaan . Ison puun kanssa on oltava nöyrä.
Isollakin kouralla tulee raja vastaan 80-90 sentin läpimitoissa. Oksien paksuus voi myös edellyttää moottorisahaan turvautumista jo tuota pienemmissäkin läpimitoissa.
Joskus tuli otettua kaikki keinot käyttöön , kun oli karistettava oksat kunnon utareoksisesta kuusesta. Puun kaatamisen jälkeen ajelin koneen puun latvapäähän ja karsin sieltä tyveä kohden niin kauan , kun koura lakkasi kulkemasta. Sitten ajelin loppuja oksia koneen teloilla katkoen rungon molemmin puolin. Tämän jälkeen peruuttamalla latvasta tyveä kohden ”niistin” rungon päällä olevat oksat pohjapanssarin särmällä. Sitten puu kouraan ja viimeistelemään karsinta tyveä kohden ajamalla. Lopuksi koura kohti latvaa ja katkomaan ja kuutioimaan…..
Tunnustettava on , että harjavaltalaisessa on kauppamiehen verta. Täällä vain hylättiin tuo 4 senttiä jo vuosia sitten ja kehitys vie edelleen tukien loppuessa kohti paksumpia mittoja. Käytännössä se alin mitta on jo 8 cm rinnan korkeudelta .
Mutta hakkuu ei ole vielä toteutunut ja lopputulos selvillä. Onko joku yrittäjä niin vietävissä , että käy nuo risut nuolemassa ?
…ja yksi asia mikä meinasi unohtua…kuuluuko jessen työmaa toteutukseltaan onnistuneeseen 45%:iin vai epäonnistuneiden 55%:iin työmaista. Mitä enemmän ja pienempää risua , sitä suurempi on riski epäonnistua. Toivotaan kuitenkin parasta.Vähän on vanhaa tietoa jessen käteen osuneessa vihossa.Juteltiin aivan hiljakkoin esimies- ja päällikkötason henkilöiden kanssa ja he totesivat näkemäraivauksen aivan virattomaksi toimeksi. Energiakohteillakin raivausraja on ,että alle 6- senttisiä ei alueella saa olla. Ainespuukohteilla KAIKKI alle 8 -senttiset pois lukuunottamatta ojanvarsia ojan puolella. Siellä saa kasvaa ,mitä kasvaa. …että näillä ohjeilla mennään…Jos ei ehdot täyty , jätetään metsä kasvamaan.
Erityisesti runsaasti (aluskasvos)lehtipuuta sisältävät leimikot on syytä raivata useampia vuosia ennen hakkuuta. Jos hakkuu tehdään välittömästi raivauksen jälkeen , versovat lehtipuiden kannot hanakasti.
Jos aluetta ei harvenneta heti , vesominen tyrehtyy säilyvän varjostuksen ja kasvukilpailun takia nopeasti .Aluskasvoskuusikko hidastaa merkittävästi metsän kasvua. Harvennusta voi olla viisasta lykätä 5-10 vuotta tuonnemmas , jos taimikonhoitoja ei ole tehty. Liian monesti on joudutta harventamaan olematonta keppimetsää , kun on seurattu sokeasti päivittämätöntä metsätaloussuunnitelmaa. Raivauksen jälken on helppo todeta oikea harvennusaajankohta . Siis RAIVAUS ENNEN , kun suunnittelet PUUKAUPPOJA !
Edelleenkin on tartuttava tuohon 4 cm:n raivattavien puiden minimiläpimittaan….
Paras lopputulos saavutetaan , kun raivataan KAIKKI ALLE AINESPUUVAHVUINEN PUU POIS hakkuualueelta. Pitkät kannot eivät haittaa , jos raivaus tehdään 2-3 vuotta ennen hakkuuta .Muussa tapauksessa poistettavien puiden tyvillä on aluskasvos kaadettava mahdollisimman lyhyeen kantoon . Sellaiset termit , kun reikäperkaus ja näkemäraivaus on syytä karistella mielestä jo kättelyssä . Niiden vaikutus hakkuutyöhön ei ole riittävä . (=sama ,kun pissaa pakkasella housuunsa)
Raivauksen tarkoitus ei sunkaan ole ainoastaan miellyttää motokuskia , vaan ensisijaisesti helpottaa työn suunnittelua ja oikeiden valintojen tekemistä. Puiden arviointi ja onnistunut apteeraaminen edellyttävät hyvää näkyvyyttä poistettaviin runkoihin eri etäisyyksiltä ja eri kulmista. Mahdolliset maastoesteet ja pehmeikötkin on helppo kiertää , kun ne voi havaita riittävän kaukaa.
Kasvatushakkuiden ajourien välit on helpompi pitää riittävän suuruisina , kun edelliselle ajouralle ja sen varteen tehdyille puunipuille on esteetön näkyvyys. Näkyvissä olevat nippujen päät auttavat sopivan etäisyyden määrittämisessä.
Otetaanpa esille sellainenkin mahdollisuus (joita varmasti tulee) , että metsän hakkuutulos (peitteisen metsän) ei täytäkään metsänomistajan odotuksia. Oletetaan , että puut korjaa ammattitaitoinen puunkorjuutyöntekijä joko koneella tai manuaalisesti. Tukkipino on kuitenkin odotuksiin/mo nähden matala ja korjuujälki haastavien olosuhteiden vuoksi kamala.
Tapahtumia lähdetään penkomaan ja metsäkeskuksen viranomaiset toteavat metsän vaativan uudistamisen ja metsänomistaja puolestaan syyttä työn toteuttajaa heikosta sannosta. Hän voi jopa epäillä mittauksen oikeellisuutta ja syyttää puuiden ostanutta tahoa varastamisesta.
Näitä tapauksia on aika-ajoin nähty julkisissakin tiedotusvälineissä. Kaiken tämän sekamelskan ja porun alkuperäisenä syynä on kuitenkin useinmiten peitteisen metsän arvioinnissa tapahtunut virhe ja metsänomistajalle syötetty virheellinen informaatio jatkuvan kasvatuksen erinomaisuudesta.
Jatkuva kasvatus ja metsän hallittu peitteisenä kasvattaminen sopii pienille aloille ja metsänhoitoon hyvin perehtyneiden metsänomistajien käyttöön . Tavallisen kansan on viisainta keskittyä kasvattamaan metsiä suoraviivaisemmin (istutus / taimikonhoidot / harvennukset/ avohakkuu) ja selkeämmin menetelmin ilman isompia ja parempaa ammattitaitoa vaativia kikkailuja. Metsän liiallinen peitteisyys aiheuttaa vain epämiellyttäviä yllätyksiä eri tahoille ja toimijoille. Ei nähdä metsää puilta.
Kuinkas alas sitä hirvien määrää oikein halutaan? Jätin juuri saalisilmoituksen RHY:lle , jossa todettiin saaduksi 3 aikuista hirveä ja kaksi vasaa. Jääväksi kannaksi laitettiin 5 yksilöä (/3800ha) , vaikka 1,5 kuukauteen ei ole nähty ainoaakaan otusta…..niin ja kolmasosa luvista jäi käyttämättä…
