Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Sitä sorminäppäryyttä on kyllä hiottu jo tähänkin asti. Ylispuiden poistamiset ja energiahakkuut ovat sopivaa harjoitusta kyseisiin hommiin. Metsänomistajilla tosin voi olla opettelemista siinä , että energiahakkuilta ja jatkuvan kasvatuksen kohteilta kantoraha tulee jäämään selvästi nykyistä alhaisemmaksi. Haastavilla kohteilla tarvitaan kovemman luokan ammattilaiset ja välineet. Sillä on oma hintanasa ja se näkyy kantohinnoissa.
Vai ,että koneenkuljettajan taidoista on sekin kiinni , jos metsänomistaja ei hallitse omaa tehtäväänsä? Ilmeisesti on edessä vielä taikurikoulukin…..
Ylitiheistä paikallisista hirvikannoista pääsee kyllä eroon , kun ottaa yhteyttä alueella toimivaan metsästyseuraan. Sen kanssa voi keskustella , missä ongelmia ilmenee ja ryhtyä yksissä tuumin ratkaisemaan niitä. Varsin usein tieto yksittäisten maanomistajien murheista tulee metsästysseurueen tietoon mutkien kautta , jos ollenkaan. Muutoksen saamiseksi suora yhteydenotto paikallisiin metsästäjiin on paras tapa toimia. Koko järjestelmää ei muutamien vahinkoja kärsineiden takia tarvinne romuttaa.
Kun todellakin huomattiin ,että hirviä oli ”mehänpojan ” esittämä määrä vuosituhannen vaihteessa , ei mennyt kauaa , kun kanta oli puolitettu (ja vähenee edelleen). Onko tämä osoitus organisaation toimimattomuudesta ja epäuskottavuudesta? Pyyntilupakäytännöstä vapaalla metsästyksellä näihin tuloksiin ei olisi päästy. Kukaan ei nimittäin (ainakaan metsästäjistä) teurastustalkoon alkuvaiheessa uskonut , että niin suuria hirvimääriä , mitä silloin tarjottiin metsästettäväksi , voitaisiin koskaan kaataa.
En ole lopettamassa kumpakaan. Energiapuuhakkuut vain kohdistuvat tulevaisuudessa järeämpiin puustoihin. Tuistakaan en ole päättämässä , enkä tarkastusten tuloksista.
Moneltakaan ei liene jäänyt huomaamatta , että tuet on jo nyt puolitettu .Toisaalta energiahommat on pysäytetty vähäisten tukien loppumisen vuoksi. Tukien suuntauksestakin on tihkunut ennakkotietoja , joiden mukaan ne kohdennetaan jatkossa taimikoiden varhaishoitoon. Nuoren metsän kunnostukset jäävät metsänomistajan omin varoin toteutettavaksi.
Hirvikanta pienenee koko ajan , mutta hallitusti. Mielestäni organisoitunut ja luvanvarainen toiminta ei estä millään muotoa tavoitteen saavuttamista , jos vain halua ja kykyä yhteistoimintaan löytyy.
Hirvikanta vähenee edelleen meilläkin. 13 seurueen yhteislupa-alueen jahti jatkuu 12 seurueen osalta ja reilu 1/3 kaatoluvista on käyttämättä (p-ala 45 000ha). Vertailun vuoksi vuosi sitten yli puolet seurueista oli tähän mennessä päättänyt jahdin saaliskiintiön täytyttyä , myös me. Vuosi sitten kaatolupia oli 20% enemmän.
Omalla alueellamme voisi olla pinta-alan perusteella maksimissaan 13-15 hirven talvehtiva kanta. Tällä hetkellä alueelta löytyy viikosta toiseen vain 3-4 hirveä. Jahti on siis keskeytettävä (oikeastaan ei olisi pitänyt edes aloittaa) saalistettavien vähäisen määrän takia. Tähänkään tilanteeseen pääsemistä ei ole lupakäytäntö haitannut. Ajatusten ja tiedon vaihto jahdin puolivälissä alueen muiden seurueiden kanssa on tukenut päätöstä metsästyksen rajoittamisesta. Tätä ennen vastaavan yhteistyön seurauksena jahtia on jatkettu.
Se ,että ”hommaa tehdään jatkuvasti” ei todellakaan tarkoita sitä , että siinä olisi hiventäkään järkeä. Taimikoitakin jätetään ”jatkuvasti” ja ”aktiivisesti” hoitamatta.
Ei tule kulumaan montaakaan vuotta , kun taimikoihin ei enää sukelleta energiarisuja penkomaan konevoimin. Stoppi tulee viimeistään silloin , kun työmuodon( lue pelkän päätöksenteon työn aloittamisesta) tukeminen loppuu. Toinen syy , miksi taimikoiden tuhoaminen energiahakkuin tulee tiensä päähän on , että sitä hillitään suosituksia muuttamalla.
Energiapuun korjuussa tapahtuneet epäonnistumiset ovat johtaneet siihen , että metsäkeskukset valvovat ja tarkastavat tulevaisuudessa tehostetusti kyseisen työmuodon tapahtumia. Painopiste harvennusten tarkastuksista siirretään pääosin energiapuusavotoiden tarkastuksiin jo tulevalla hakkuukaudella. Kun saadaan riittävästi tietoa , suositukset muuttavat muotoaan varmasti
….kukaan ei kuitenkaan kiellä ketään lyömästä päätään seinään…siksi vain suosituksia muutetaan.Jos pyritään vähentämään harvennuskertoja tautivaaran vuoksi , on energiapuun kasvattaminen taimikossa unohdettava. Riskeistä pitäisi olla jo riittävä näyttö tämän vaihtoehdon hautaamiseksi. Varmin keino on raivailla lehtipuu maahan kaatamalla harvaan istutetusta taimikosta vaikka useampaan kertaan ennen kasvuston sulkeutumista.
Kuluneen kesän korjuuvauriot eivät vielä näy tilastoissa , mutta jo edellisten vuosien korjuun epäonnistumiset energiapuukohteilla (yli 50% kohteista)ovat selkeä merkki siitä , että tätä vaihtoehtoa ei voi suositella metsien terveydentilan kohentamiseksi.
Energiaksi voi toki kasvattaa pelkästään lehtipuuta tai korjata haketavaraa jo valmiiksi pilalla olevista kohteista. Niitäkin on jo Suomessa aivan riittävästi.Korjuukertojen vähentäminen (myös mönkijäajelut sulan maan aikaan kuusikoissa) pienentää puustovaurioita ja tautiriskiä. Kannattaisikin ottaa pohdintaan , montako käsittelykertaa metsä yleensä tarvitsee. Korkeintaan pari harvennusta ja päätehakkuu riittävät normaalisti . On mös vilautettu ajatusta , että pelkkä päätehakkuu ja uudistaminen tämän jälkeen olisi joissakin tapauksissa paras vaihtoehto sekä taloudellisuuden , että metsän terveyden kannalta.
Jatkuvan kasvatuksen ”urbaaniharsinta” ja taimikoiden riuduttaminen raippaviidakossa heikentävät metsien terveydentilaa kaikkein varmimmin.Arvostan Kärkkäisen metsätalouden osaamista , mutta nykyisestä käytännön metsästystoiminnasta hän tietää valitettavan vähän. Historia on toki hyvin hallinnassa.
Se metsästyksen vapauttaminen ei välttämättä johda haluamaasi lopputulokseen. Kun kaatokiintiötä(=tavoite) ei ole , ei tarvitse myöskään metsästää yhtään enempää , kun huvittaa. Monille pari kolme metsästysviikonloppua on riittävä määrä harrastuksen parissa. Jos tavoitetta ei ole , harrastus loppuu ensimmäiseen räntäsateeseen. Nyt jahdataan niin kauan , kun kiintiötä on ellei hirvien määrä alueella ole todella alhainen.
Harvojen maanomistajien vaatimukset suuremman eläinmäärän kaatamisesta kaikuvat helposti kuuroille korville. Paineet epämiellyttävien olosuhteiden ohella saattavat nopeuttaa joidenkin päätöstä lopettaa metsästysharrastus kokonaan. Metsästys ei ole harrastuksena läheskään niin kiinnostava , kun jotkut kuvittelevat.Älähän kehu ukko hevostas ennen , kun on rangat reessä…..
Ne kovat myrskyt kaatavat kaiken mitä eteen sattuu , mutta enrgiaharvennuksen jälkeen ei tarvita edes myrskyä puiden kellistämiseen. Senäjoen tuntumassa oli tästä pari vuotta sitten (ja edelleen)”oiva” esimerkki aivan valtatien varressa.Itsellä on takana muutamia työmaita , joita ei uskalla menneä edes katsomaan. Syviä raiteita ja kaatuneita nuoria riukuuntuneita puita…HUH!
Tuossa pyyntiluvattomassa metsästyksessä on se vaara , että metsästetään vain sen verran , kun huvittaa ja jahti loppuu , kun ei huvita. Kaatokiintiöllä on kuitenkin se vaikutus , että se pyritään käyttämään , josskin jopa tulevaisuudesta välittämättä. Jos tavoitetta ei aseteta , mennään siitä mistä aita on matalin.
..ja ne myrskyt muuten purevat noihin energiaksi korjattuihin kohteisiin tosi tehokkaasti . Eräälläkin e-puusavotalla oli hirvittävää katsella , kun kasvatettavaksi tarkoitettua nuorta metsää kaatui , kun heinää hakkuun jälkeen. Tämä tapahtui siitä huolimatta , että korjuutapahtuman yhteydessä ei nojailtu jääviin runkoihin . Puiden juuret vain olivat kehittyneet risukon seassa niin huonosti , että mitään edellytyksiä puiden pysymiseen pystyssä ei ollut.
Tätä olen ollut itse näkemässä ja kokemassa. Sääliksi käy niitä , jotka uhraavat taimikkonsa energiapuun kasvatukselle ja toteavat yllä mainitun vasta , kun hakkuu on tehty. Tämän jälkeen on vain yksi vaihtoiehto. Uudistaa koko alue , ja maksaa uudistus muista tulolähteistä saaduilla tuloilla.
Nimenomaan ENERGIAKOHTEET ovat KAIKKEIN ALTTIIMPIA MYRSKY -ja LUMITUHOILLE.
