Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Noin viisi vuosikymmentä sitten tapahtui seuraavaa. Hirvenmetsästys oli edennyt viimeseen lupapäivään ja kaikki kolme lupahirveä oli vielä kaatamatta . Metsällä oli harva joukko kylän miehiä jo osittain uskossa , että hirvet jäävät siltä vuodelta kaatamatta. Hernekeitto maanomistajille tuntui enemmän , kuin todennäköiseltä hirvisopan sijasta.
Kello lähenteli jo kolmea iltapaäivällä , kun yhden metsästäjän eteen asteli hirvi. Mies ampui …. ja latasi .Mies totesi hirven seisovan edelleen…hän ampui …ja latasi. … Kohottaessan katseensa latausoperaation jälkeen , mies näki seisovan hirven…hän ampui..ja latasi . Enää ei etumaastossa näkynyt liikettä. Metsästäjä käveli ampumasuuntaan ja yllätys oli melkoinen . Tantereella lepäsi kolme kuollutta hirveä.
Millainen mies olikaan ampujana , ja millainen ase hänellä oli ?
Metsästäjä oli haavoittunut sodassa oikeaan olkapäähän osuneesta räjähtävästä luodista.Oikeaa kättä ei voinut käyttää edes tervehtimiseen . Aseena oli lippaaton kertalaukeava sotilaskivääri , jonka lukon mies avasi polvea vasten iskemällä. Ampuminen tapahtui yhdellä kädellä ja lataaminenkin kesti kotvan aikaa , olihan käytössä vain yksi käsi ja panokset kaivettava taskun uumenista. Maltilla ja sisulla metsästys kuitenkin onnistui. Tuohon aikaan saalista ei käsitelty metsässä , vaan se kuljetettiin kylälle jatkotoimia varten.Kertomuksen sankari oli juuri lopettanut metsästyksen liittyessäni seurueeseen 40 vuotta sitten . Hirvenmetsästyksen käskynjaolla hän kuitenkin vielä vieraili ahkerasti ja antoi asiantuntevia neuvoja hirvien päänmenoksi.
Olen mehänpojan kanssa samaa mieltä siinä , että ratkaisut on tehtävä nimenomaan tosiasioihin perustuen. 5-10 vuoden viive tilastoissa tulee kuitenkin ottaa huomioon kaatomääriä päätettäessä . Hirvikanta karkasi kässistä nimenomaan tämän viiveen vuoksi. Nyt on sama tapahtumassa/ tapahtunut käänteisesti .
Kaatolupia tulee myöntää mahdollisille ongelma-alueille riittävästi , mutta vähäisen kannan alueilla metsästystä on rajoitettava. On aivan järjetöntä yrittää metsästää olemattomia hirviä samaan aikaan , kun jossain on luvat käytetty ja hirviä on edelleen ”yli kylkien”. Yleiseen hirvivainoon ei ole aihetta.
En erityisemmin halua syytellä yhteistyökumppaneitani, metsänomistajia (omakohtaista kokemustakin on), mutta vuosien mittaan tekemäni havainnot osoittavat selvästi metsänhoidon aktiivisuuden vaikuttavan hirvivahinkojen määrään .
Reikäperkaus ja energiapuunkasvatus ovat saaneet sanastossani kirosanan luonteen niiden haitallisten vaikutusten takia. Olen joutunut sullomaan valtavan määrän lehtipuiden vikuuttamia nuoria havupuitapuita laho-tavaralajiksi hakkuun yhteydessä (hirvet eivät ole pystyneet tekemään niin mittavia vahinkoja). Energiapuun kasvatusyritykset ovat puolestaan päätyneet kokemuksieni mukaan paljon odotettua huonompaan lopputulokseen (tilastot tukevat tätä havaintoa) . Ammattinsa osaava metsänomistaja ei tästä syystä edes ajattele energiavaihtoehtoa.
Viittaus laiskoihin on hieman pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Näitä ”laiskoja ” on 90% metsänomistajista. Vain 10% huolehtii metsänsä kasvukunnosta oikeaan aikaan.Maaseudun tyhjeneminen (erityisesti P-Suomessa) ja etämetsänomistajuuden lisääntyminen ovat osaltaan parantaneet hirvien elinolosuhteita. Vesakoituvat autiotilojen pellot ovat mitä parhaimpia lisääntymiskeskuksia hirville. Hoitamaton perintöveroaukko umpeen kasvavan kytöpellon reunassa vain parantaa tilannetta.
Vieraalta paikkakunnalta saapuva metsästäjien joukko ei välttämättä heikon paikallistuntemuksen vuoksi pysty kovinkaan ihmeellisiin suorituksiin hirviä metsästettäessä . Vuosikymmenten kokemuksen ja hyvän paikallistuntemuksen omaavia metsästäjiäkin hirvet ” uunottavat” ajoittain saati sitten silloin tällöin metsästyksen pariin eksyneitä kaupunkilaisia , kivikatujen tallaajia.
Laiskalle kuusikon kasvattajalle hirvien poistuminen kuvioista olisi hirvittävä takaisku. Kuusen taimet häviäisivät varmasti kamppailun pajua , pihlajaa , haapaa ja koivua vastaan ilman hirvien tekemää ”taimikonhoitoa”. Omasta kokemuksesta voin kertoa , että puolenkymmentä talvehtivaa hirveä on oiva apu laiskalle metsänkasvattajalle. Tänä päivänä tätä apua ei ole kuitenkaan tarjolla riittävästi , joten on tartuttava sahaan.
Vähän Päijänteeltä pohjoiseen …. alueen pinta-ala n 4500ha , 11 miestä ja 4 koiraa.
– 29.9 : ei havaintoja hirvistä
– 30. 9: nähtiin ja saatiin yksi naarashirvi(ei vasoja)– 6.10. nähty emä , vasa ja yksinäinen hirvi
– 7.10 ei havaintoja hirvistä-13.10 nähtiin emä , kaksi vasaa ja uros (eivät yhtenä ryhmänä) , joista kaadettiin yksi vasa ja uros
-14.10 ei havaintoja-20.10 näköhavainto hirvilehmästä , yksilö , jota koira haukkui pysyi pusikon suojassa ja poistui naapurin alueelle
-21.10. nähtiin vilaukselta emä ja vasa , käyttivät ryteikköä onnistuneesti näkösuojana , yksinäinen uros noudatti samaa taktiikkaa ja säilytti henkensä
– eivät pysähtyneet haukuttavaksi, koira seurasi urosta yli 5 kilometriä tuloksetta-jahtipäivän pituus keskim. 7 tuntia , mukana 9-11 metsästäjää ja kaksi tai kolme koiraa/päivä , koirat GPS seurannassa
Näyttää siltä ,että vielä keräilytalouden aikaa elävä antaa neuvoja metsätaloudesta aidosti leipänsä ansaitseville. ..mutta otsasi hiessä sinun pitää asumuksesi lämmittämän .
Työ ei ole ilmaista ja se ”sälän” keräily on yllättävän tuottamatonta työtä. Paljon parempaan lopputulokseen pääsee , kun pyrkii turvaamaan kasvatettavan puuaineksen järeytymisen metsänhoidollisin keinoin . Kun toimitaan ajoissa , ei tarvitse puuhastella joutavan sälän kimpussa , vaan tarjolla on kunnon puuta.
PS. Itse en tee halkoja alle 15cm:n läpimittaisesta puusta.
Kele se kaatoryyppy mitään altista! Metsällä olo on paljon terveellisempi harrastus , kun baareissa notkuminen. Baareissa se viinalle altistuminen tapahtuu aivan varmasti . Omalla autolla jahtiin kulkeminen rajoittaa alkoholin käyttöä niisä ympyröissä ratkaisevasti . Ravintolaillatkin lyhenevät tai jäävät väliin kokonaan , kun on lähdettävä aikaisin aamulla kohti metsästysmaita. ..ja se kaatoryyppykään ei ole pakollinen.
”Maastullissa” oli uutinen hirvien tekemistä taimikkovahingoista pohjoisessa Suomessa. Teksti tuki vahvasti esittämiäni (ja monen viisaamman esittämiä) ajatuksia siitä , että taimikot on pidettävä kunnossa alusta alkaen. Artikkelissa valitettiin , että hirvet olivat tuhonneet taimikkoa vuodesta toiseen . Ihmekös tuo , kun taimikkoa ei oltu perattu . Oli pitänyt perata , mutta homma oli jäänyt vaiheeseen . Hirvi oli kiittänyt ja parempiin suihin oli kadonnut pajun ja hieskoivun lisäksi myös istutettujen mäntyjen taimia.
