Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
….vaihtelua on . Kuluneen syksyn marjasaalis , 70 litraa puolukoita, kerättynä varsin laajalta alueelta kolmen viikonlopun aikana tuotti hirvikärpässaaliksi kokonaista KAKSI yksilöä. Jahdin aikana koko porukallakin oli vain yksittäisiä havaintoja kiusankappaleesta. Näin tosin oli tilanne myös hirvien kohdalla. Monta viikonloppua ilman ainuttakaan havaintoa elävästä hirvestä. Kuukauteen ei ole enää metsästetty ja kolmannes pyyntiluvista jää käyttämättä.
Hirviasiasta on todellakin laadittava laajempi raportti jahtikauden tulosten julkistamisen jälkeeen . Tilanteet vaihtelevat reippaasti eri puolilla maatamme , joten lienee viisasta selvittää , missä oikeasti mennään. Lopputulos saattaa yllättää monet palstalaiset.
Hirvien määrää hyvin korreloiva kolareiden määrä on pienentynyt tasaisesti kymmenen prosentin vuosivauhtia . Vuonna 2011 vahingot ovat vähentyneet tilastojenkin mukaan 1/3 osaan pahimman ajankohdan määristä . Mitä tästä onkaan pääteltävissä? Hirviä on varmasti vähän muuallakin ,kuin meidän ja naapuripitäjissä.
On ilman muuta oltava varovainen , jos on syytä epäillä , että oikeus käyttää kyseistä reittiä on epäselvä . Jos varastopaikka on alunperin merkitty siten , että sinne on pakko mennä mökkitietä/uraa käyttäen , ei tilanteessa enää paljon kysellä. Osto-tai korjuutoimihenkilön on pidettävä huoli siitä , että sopimusasiat on kunnossa. Kuljettaja ei välttämättä saa yhteyttä kyseisiin tahoihin aloittaessaan kiireiseen aikaan uuden palstan vaikkapa keskellä yötä. Kiire on tuntunut olleen ainakin esimerkkitapauksessa.
Tämä oikeustapahtuman julkisuus on kerrassan hyvä asia . Saamme selkeyttä toimintatapoihin ja vastuisiin. Viime aikoina tätä vastuuta on oltu siirtämässä entistä enemmän tahoille , jotka eivät pysty asioihin vaikuttamaan . Koneenkuljettajalla ei ole enää mahdollista kysellä kulkulupia ja maankäyttöoikeuksia tultuaan varastopaikalle. Siitä polkaistaan osoitettua reittiä palstalle enempää kyselemättä ja aletaan kaataamaan puita .
Noita karttoja voi olla eri tahojen arkistoissa useampiakin. Esimerkiksi yhtiöllä on tiedot konekohtaisesti karttoineen ja ohjeineen. Ei siis mikään ihme , että tällainen löytyi. Sen ei tarviotse välttämättä olla koneen mukana.(siellä tod. näk . kopio alkuperäisestä)
Aika mielenkiintoinen tilanne , jos motokuski tehtyään saamiensa ohjeiden mukaisesti joutuisi kantamaan kovin suurta vastuuta. Hänhän liikkui vain osoitettua reittiä kenties hyvässä uskossa , että asiasta ja menettelytavoista on sovittu tontinomistajan kanssa.
Mitä tulee korvauksiin , tuomittiin hiljakkoin henkirikoksen tehnyt maksamaan uhrin alaikäiselle pojalle n. 10 000 euroa. Kyseessä oli törkeä rikos….. että siitä voisi lähteä miettimään runsaan 20 000 euron korvausvaatimuksen menestymismahdollisuutta huomattavasti vähäpätöisemmässä asiassa. Vahinkoahan ei kukaan ole kiistänyt. Korvaussumma vain ei ole kohdallaan.
Vanha viisaus ,”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus , ei voi olla lakikaan” on syytä palauttaa mieliin juuri tässä tapauksessa. Korvausvaatimus näin vähäpätöisessä asiassa on kohtuuton. Maansiirtokone paikalle , pari kuormaa mursketta , kunnon tie pihaan ja puista tupla hinta , niin ollaan lähempänä oikeudenmukaista ratkaisua.
Nyt on runsas pari viikkoa tutustuttu palstaan ja sen tilanteeseen. Metsän kehitys on ollut epätasainen , paikoin puusto on järeydeltään ja kehitykseltään kohtalaista , paikoin aukkoista ja maapohja sopimattoman puulajin valtaamaa. Jälkimmäisen tapauksen puusto on aivan liian pientä korjattavaksi. Sitä olisi voinut kasvattaa vielä vuosia.
Pystykarsinnan tehnyt taho on ollut todella aktiivinen . En ole löytänyt koko työmaalta YHTÄÄN KARSIMATONTA PETÄJÄÄ !! Raivaus on sitävastoin jäänyt reilusti puolitiehen. Liekö ollut tarkoitus tehdä energiapuun korjuu , johon raivausläpimitat nippanappa riittäisivät. Todellista hyötyä raivauksesta ei ole ollut.
Kyseisen palstan kokemuksiin nojaten pidän muotiin tullutta näkemäraivausta liian lievänä toimenpiteenä.Aluskasvos on sen verran kookasta , että se vaikeutta merkittävästi poistettavien puiden valintaa. Kun kaikki puut on lisäksi pystykarsittu , ei ole edes oksia merkkinä huonompilaatuisten runkojen kupeessa. Liian monta kertaa on tullut raapaistua pusikon keskeltä se parempi yksilö ja huonompi on jäänyt kasvamaan. Tämä vain siksi ,että puuta ei ole nähnyt riittävän monesta kulmasta.
Tuoreille metsänomistajille antaisinkin neuvon , että poistakaa aliskasvos palstalta enne muita tomenpiteitä. Sen jälkeen on helpompi vaikkapa valita ne muutama sata paraslaatuista runkoa karsittavaksi .Puuston arviointikin onnistuu paremmin avoimemmissa olosuhteissa. Hyvä näkyvyys varmistaa myös oikeat valinnat puita korjattaessa.
Taimikon hoidossa ja lapsien kasvatuksesa on pari yhteistä piirrettä. Jos lasket ne silmien tasoa korkeammalle ennen ryhtymistä kasvatus/hoitotoimiin , voi urakka käydä ylivoimaiseksi. Villiintynyttä on paha hallita , varsinkin kun se on isompi.
Metsänhoidon suuret kustannukset johtuvat useimmissa tapauksissa siitä , että toimeen on tartuttu vuosia liian myöhään, Ensimmäinen kerta saataa olla tulloin jo työmäärältään kaksinkertainen ja toimenpiteen saa uusia useita kertoja metsän kiertoajan kuluessa. Kun toimitaan sopivalla hetkellä , ovat kustannukset alhaiset ja tulokset metsän kasvua edistäviä eikä työtäkään tarviste parsia tuon tuosta.
…nyt muuten kulkevat ajatukset harjavaltalaisen kanssa hyvin lähellä toisiaan (kommentti reilu tunti sitten)
Metsuri motokuskin kokemukset ovat samoja kuin omani ja monen muun harvennusta tekevän konemiehen. Tämän vuoksi näitä töiden mukanaan tuomia haasteita onkin syytä käsitellä perusteellisemmin. Toivoisinkin muidenkin alan toimijoiden tuovan mielipiteitään esille rakentavassa hengessä.
Katsopa ”mehänpoika” viitos sivun kuvaa ”monimuotoista puupeltoa”. Sen kuvan metsässä on asiat tehty oikeassa järjestyksessä ja hirvituhoista ei ole tietoakaan. Hirviä on kyllä ollut sielläkin runsas kymmenen vuotta sitten ja sitä ennen melkoisia määriä , mutta ei enää.
Tänä päivänä on varsin ontuva peruste jättää taimikot hoitamatta hirvien takia. Meilläkin jäi pari pyyntilupaa käyttämättä kuudesta , kun elukoista ei ole näkynyt vilaustakaan moneen viikkoon. Tilanne tuntuu olevan sama kuvien hakuualueilla. Jälkiä ei näy missään.
Eli unohdetaan hirvet ja keskitytään pitämään metsät kasvukunnossa.
Kun tässä nyt välttämättä halutaan kääntää keskustelua hirviin , voin vannoa , että tällä alueella ei enää tule olemaan hirvien aiheuttamia murheita. Kanta on metsästetty yksi eläin tuhannella hehtaarilla tasolle. Tämä on onnistuttu tekemään ihan normaalin pyyntilupamenettelyn puitteissa .
Taimikon hoitamattomuus on aikoinaan tuonut alueelle mahdollisesti myös hirvet. Pääsyynä metsän vaatimattomaan tilaan on kuitenkin puutteet udistamisessa ja taimikon alkuhoidossa.
Yleisellä tasolla nämä puutteet johtuvat metsänomistussuhteista ja metsänomistajan (jien) ammattitaidosta. Perikunnat , kuolinpesät ja vanheneva väki , joka ei enää pysty hallitsemaan omaisuuttaan , hallinnoivat varsin usein tämän tyyppisiä metsiä. Kun ”tilanne on päällä” kymmeniä vuosia , ehtii metsässä tapahtua paljon ei toivottuja asioita.
…kyllä se ykkös kuva oli ihan yksityiskohta keskeltä hakattua aluetta , kakkonen oli otettu viereistä ajouraa kohden kohdasta , jossa oli useampi karsittu epäkelpo runko selkeästi nähtävillä..
Kasvupaikka oli lievästi kumpuilevaa ja männyn oksien kasvusta päätellen rehevää kauttaaltaan. Koivu ja kuusi sekoituksena kasvoi notkelmissa , joihin oli kaivettu ojat.
Alavamman alueen metsän heikompi tila johtui varmastikin osittain heikosta muokkauksesta , taimikonhoidon puutteista ja melko varmasti myös hirvillä on ollut oma vaikutuksensa tilanteeseen.
Mäntyä jätin sinne , misä sitä oli eniten ja kuusen takamatka oli suurin . Koivua poistin reippaasti kuusien päältä ja jätin aluskasvoksen mahdollisuuksien mukaan koskematta. Ainespuuvahvuutta siitä ei löytynyt.Poistettavien runkojen keskitilavuus oli noin 50 litraa (vaihteluväli 10-250 litraa) ja kertymä 30-50 m3 hehtaarilta . Jälki on kerrassan ”monimuotoinen” ja latvuskerrosten ja puulajien suhde ja pituus hyvin vaihteleva.
Tiettyjä epäilyjä palstan historiasta on olemassa , mutta en käy niitä tässä ruotimaan. Tärkein ajatus onkin katsoa tulevaisuuteen ja miettiä keinoja , joilla nämä tilanteet vältetään jatkossa.
Jo moneen kertaan on todettu taimikon varhaishoidon olleen riittämättömällä tasolla varsin yleisesti. Kuvissa on selkeä esimerkki siitä ja sen seurauksista. Tässä suhteessa ollaan onneksi menossa parempaan suuntaan , mutta vauhtia voisi vähän kihdyttää.On myös syytä pitää mielessä ,että valitsemalla energiavaihtoehto , saattaa lopputulos näyttää tältä.
