Käyttäjän suorittava porras kirjoittamat vastaukset
-
Halla ei välttämättä aina ole syypää kuusten monilatvaisuuteen. Kyse on varsin usei boorin puutteesta , jonka vaikutuksia hieskoivu vain pahentaa . Kannattaa siis vähän olla kriittinen suhtautumisessa hallantorjuntaan hieskoivun avulla. Varsin monessa energialeimikossa se hies on ennttänyt raiskata kuusen taimet varsin huonon kuntoon . Energiaunelmat saavat monen maanomistajan kohdalla kovan kolauksen , kun lopputulos paljastuu. Antaa vain hirvien listiä ne koivut ja ripautetaan vähän booria kuusikon terveydeksi.
Ennakkoraivauksesta.
Ennakkoraivaus on tehtävä siten ,että keimikkokokonaisuuden hahmottaminen helpottuu. Poistetavien puiden on oltava näkyvissä tyvelle saakka. Noin metrin etäisyydellä runngosta ei saisi olla edes aluskasvosten kantoja haittaamassa kouran sijottamista puun juurelle.Mitä tarkempaan malttaa raivata , sitä paremmin edellä mainittu onnistuu.
Näkemäesteet vaikeuttavat puuston laadun määrittelyä , ajourien suuntausta ja heikon näkyvyyden takia kannot jäävät usein pitkiksi. Ajourien etäisyys toisistaan on aina lyhempi , mitä enemmän aluskasvosta on palstalla. Runkovauriot jäävissä puissa lisääntyvät peitteisyyden myötä.
Jos halutaan lisätä monimuotoisuutta , voi osan vaihettumisvyöhykkeestä , kosteista alueista ja muuten maaastollisesti aroista alueista jättää kokonaan raivaamatta. Sieltä ei korjata puutakaan.Raivauksen ajoituksella voi parantaa metsän kasvua vielä ennen hakkuuta. 3-5 vuotta ennen hakkuuta tehty ennakkoraivaus lihottaa palstan puita. Toisaalta risukko maatuu tuossa ajassa ja kannotkin lahoavat niin , että koneen koura mene varmasti poistettavan puun tyveen asti eikä jää killumaan jonkun kepin nokkaan seurauksena puoli metriä pitkä kanto.
Varhain tehty raivaus takaa paremman hinnan leimikosta. Myös työ on edullisempaa , kun raivattavan risukon läpimitta ja pituus on pienempi. Työ ei möskään ole niin stressaavaa , kun ei tarvitse juosta kilpaa hakkuukoneen kanssa.(valitettavan yleistä vieläkin)
Meillä on metsästysmaina n 3000 ha yhtiöiden maita (UPM, Finsilva/Metsäliitto) Firmojen harrastaman raivauspolitiikan (=kaikki lehtipuu pois) tuloksena on hirvenjäljet hävinneet taimikoista täysin.
Ne harvat hirvihaukut saadaan pakettipeltojen ja hoitamattomien taimikoiden liepeiltä yksityisten mailta. Hirvipakoa on metsästyksen ohella edistänyt voimakas hakkuutoiminta alueella.Pähkäilijälle: Anteeksi epätarkkuus. Tarkoitin koko 70-lukua (70-80).
Liiknnesuoritteessa on kuitenkin merkittävä ero. Vielä 70-luvulla pääteilläkin kulki vähän ajoneuvoja . ”Yksi aamupäivällä ja toinen iltapäivällä”. Nyt samoilla väylillä liikenne soljuu jatkuvana virtana .Ei tahdo hirvenmentävää reikää löytyä autojen väleistä , kun joku orpo hirvi sattuu tienylitystä mielimään.ja Harjavaltaan… eikös se ole jo varsin monelta taholta todistettu , että lehtipuu houkuttelee hirvet havupuutaimikoihin? Jos noudatat kasvatuksessa perusohjetta , että lehtipuuaines ei ohita kasvussa havupuuta eikä sitä lehtipuuta ole miljoonia hehtaarilla , ei hirvi ole ongelma.
Harjavallasta….”Niin ja motojakin kulki metsissä huononlaisesti joten siksikin se laskenta varmasti ontui ”.
Motoja oli vähän , mutta hirviä ajettiin miesajolla. Hirvien polkuja oli helppo jolkotella ja niiden varsilta saaliskin löytyi.
Vielä silmät auki liikkumisesta…
Koko maan saalistilastot kertovat , että hirvikarja on nykyisin hyvin nuorta ja sen lisääntymiskyky on heikkenemässä . Nyt on saalikksi saatu pääasiassa nuorta ”karjaa” , mutta niiden loputtua on jo alettu ampumaan enemmän tuottavia naaraita. Siinä saattakin pillä tulevaisuuden yllätys. Kun yhdellä laukauksella kaatuukin 2 tai kolme elävää (sikiöt) on seuraavan vuoden tuotto nopeasti syöty jo etukäteen. Tästä on jo selvät merkit olemassa. Perinteisille talvehtimisalueille ei tulekaan enää hirviä ja jahteja joudutaan keskeyttämään hirvien puutuessa alueelta kokonaan.
Huoli hirvien lisääntymisestä keskittyykin pääasiassa haapaviljelmien tuntumaan.Haapa ja hirvet = hunaja ja mehiläiset :=)GLA ”Tuoretta tietoa löytyy, kun kävelee silmät auki metsässä.”
Juuri tähän asiaan perustankin kirjoitukseni. Runsas 30 000 tuntia metsien käsittelyä ja työmatkat eri puolille maakuntaa mahdollistavat aika kattavan tiedonsaantimahdollisuuden tilastojen ohella . Lisäksi metsästysharrastuksen parissa vietetyt 40 vuotta autatvat ymmärtämään nähtyä ja koettua. Tällä kokemuksella voi jo kohtuullisella tarkkuudella ennustaa , mitä on tulossa . Suurin osa kirjoittelijoista ymmärtää tilanteen vasta vuosien kuluttua .
Hirvien määristä keskusteltaessa on syytä muistaa , että arviointimenetelmät eivät toimineet kannan kasvaessa voimakkaasti. Hyvällä syyllä voi nyt esittää kysymyksen : Toimivatko arviointimenetelmät kannan supistuessa jyrkästi ?
70- luvulla ei pitänyt olla paljoa hirviä. Kuitenkin metsät olivat hirvien polkuja täynnä . Nyt polut ovat sammaloitumassa umpeen. Voisiko tästä päätellä jotakin? Tämän huomaa , kun kulkee metsässä silmät auki.Jatketaan ajatusleikkiä… Kaikkia taimikoita ei tulla perkaamaan , mutta pystyvätkö metsänomistajat nostamaan tavoitettaan metsienhoidon osalta samassa suhteessa hirvenmetsästäjien toiminnan tulosten kanssa ? Hirvikanta pääsi lisääntymään useamman osatekijän summana. Metsästäjät olivat vain yksi osatekijä . Pari muuta olivat laiminlyöntien lisääntyminen metsätaloudessa ja puutteet hirvikannan arviointimenetelmissä.
Hirvien määrää on vähennetty 50-70% huippuvuosien lukemista ja riistan laskentamenetelmiä on kehitetty . Ovatko metsänomistajat pystyneet samaan ? Onko taimikoiden perkaus lisääntynyt monellakin %-yksiköllä. VMI:n tulokset kertovat karua kieltään siitä , että Inventointi toisensa perään näyttää tässä suhteessa kehityksen kulkevan huonompaan suuntaan.
Peitteisyyden lisääntyminen vaikeuttaa hirvikannan koon arviontia. Metsästyskin tuottaa useammin vesiperän risukkoisessa maastossa. Jos metsänomistajat todella haluavat hirvikannan mielestään sopivalle tasolle , on heidänkin osallistuttava talkoisiin . Nämä talkoot eivät voi olla pelkästään metsästäjien velvollisuus.
Täällä innokkaimmat kaipaavat vapaata hirventappo-oikeutta. Suurin osa metsänomistajista ei kuitenkaan halua aseeseen kajota. Taimikkovahinkoja voi vähentää merkittävästi ilman asettakin tarttumalla vesuriin tai raivaussahaan. Ajankohta voisi olla tasapuolisuuden vuoksi viikonloppuisin lokakuusta joulukuun loppuun.
Metsätaloutta pitää tukea , mutta tukien suuntaamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Monet tukiehdot ovat kierouttaneet toimintaa. Neuvonnan ollessa riippuvainen tukirahoituksesta on erityisen tärkeää , että tuki ei ohjaa antamaan vääriä neuvoja ”odotellaan vähän , että saadaan kemerat” – tyyliin. Tämä on varmasti ollut osaltaan aiheuttamassa epäluottamusta neuvovia ja valvovia organisaatioita kohtaan. Biologian ja talouden kannalta käypäiset neuvot olisivat aiheuttaneet huomattavasti vähemmän parrapärinöitä.
Taimikoiden varhaishoitoon suunnattu tuki palvelee koko tuotantoketjua riippumatta siitä , mitä puusta myöhemmin jalostetaan. Se on ainakin tasapuolinen. Aiemmissa kommenteissa esitetyt teiden ja ojitusten tukeminen ovat aivan paikallaan . Neuvonnan osuutta ei myöskään tule unohtaa .
Lait ja asetukset/suositukset tulee muotoilla siten , että neuvojat voivat antaa kokonaisuuden huomioon ottaen parasta mahdollista opastusta mihinkään suuntaan erityisesti kumartelematta.
Gla:n kysymykseen vastaus. En omista enää metsää . Keskikokoista hieman suurempi maatila vaihtoi omistajaa 15 vuotta sitten. Sitä olin hoitanut vaimoni kanssa noin 20 vuotta ja vanhempani hieman minua lyhyemmän ajan. Kiitos EU:hun liittymisen ja neljän urheilevan tenavan tilanpidosta luovuttiin . Työ on sen jälkeen suuntautunut metsien hakkuisiin ja hoitoon vieraan palveluksessa. Omat taimikkoni , pääosin kuusta, pidin aikoinaan kunnossa hirvien avustamana . Nelijalkaiset hoitivat lehtivesakon (ainakin osittain) , minä harvensin havupuuntaimet raivaussahalla sopivaan tiheyteen .Saha muuten löytyy vieläkin varastosta ja sitä käyttelen kun tilanne niin vaatii.
Kannustan hoitamaan taimikoita siksi , että ajoissa tehtynä työ on helpompaa ja hyöty maanomistajalle kiistaton , hirvivahingotkin vähenevät siinä sivussa. Perusmetsänhoitoa suurempia ponnisteluja ei tarvita.
Mainitsin tuolla ylhäällä juuri , että se hoitamaton ryteikkö naapurin puolella on yhtä suuri riski tuhojen suhteen , kuin korjaamaton rytö tuulenkaatoja tukkimetsän kupeessa. Molemmille pitäisi pyrkiä tekemään jotakin.
Satun asumaan seudulla , joka oli Suomen tiheimmän hirvikannan aluetta vuosikymmen taakse päin. Nyt tilanne on kääntynyt hirvien suhteen täysin päälaelleen. Onko kantaa vähennetty liiankin tehokkaasti , sen aika näyttää . Neljäkymmentä vuotta on tullut hirvien elämää seurattua , mutta koskaan ei ole ollut näin vähän havaintoja. Siksi tuonkin esille hieman muitakin keinoja vahinkojen välttämiseksi , kun eläinten lopettamisen sukupuuttoon keinoja kaihtamatta . Todelliset ongelmat pitää hoitaa , mutta vanhentuneeseen tietoon nojaten ei saa vaarantaa hirvien tulevaisuutta.
