Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Meillähän on jo ”tuhottu luontoarvoja” kun luonnonmetsämme on lähes täysin muutettu talousmetsäksi. Nyt pitäisi sitten osa palauttaa takaisin luonnonmetsän kaltaiseksi, jotta meidän luontomme tila täällä kohenisi. Jos Kanadassa ja Venäjällä on nyt kosolti luontoarvoja, hakkuiden lisääminen siellä on mielestäni vähemmän haitallista kuin meillä.
Metsämme ovat vaihdelleet jääkauden jälkeisestä tundrasta lauhkean vyöhykkeen jalopuumetsiin. Mihin ne pitäisi nyt palauttaa. Ei ole mitään tasapainotilaa. Oleellista on vain, että luonto säilyy metsänä ja että se metsä voi hyvin. Kyllä hyvässä kasvussa oleva taimikko on luonnolle yhtä arvokas kuin mikä muu metsä tahansa.
Ihmettelen nykyistä yksinomaan vanhojen metsien ihannointia. Jos maapohjaa ei hävitetä, niin tämä vuonna istutettu aukko on 99 vuoden kuluttua 100-vuotias, jos tulevat polvet niin haluavat.
Ei ole hiilinielun kannalta. Metsillä on oma aikataulunsa. Harvennetaan, kun on tarpeen ja uudistetaan, kun kasvu hiipuu.
Metsänomistajan kannalta pidennetty kiertoaika saattaa olla taloudellinen, sillä silloinhan kasvatetaan lähinnä tukkipuuta. Esimerkiksi meidän yhteismetsä toimii näin. Syy on metsien historiassa. Meiltä puuttuu 30 vuoden ikäluokat 1930-luvulla tehtyjen hakkuiden seurauksena. Jottei kerralla hakattaisi ylenpalttisesti, niin kiertoaikaa on pidennetty ikääntyneitä männiköitä harventamalla.
Hiilitaseen kannalta aikaisemmin tehdyllä uudistuksella hyödynnetään maksimikasvuvauhti ja saadaan äkimmin puuta pois turmeltumasta ja järeää puuta pysyviin rakenteisiin. Korvataan myös fossiilisilla valmistettuja raaka-aineita. Samoin saadaan energiaa korvaamaan fossiilista energiaa.
Koko tämä hiilinielukeskustelu on tyypillistä osaoptimointia. Ei osata tai haluta katsoa kokonaisuutta.
Kyllä Suomen metsien tehokas käyttö on myös parasta parasta ilmastopolitiikkaa ja tukee myös maaseudun elinvoimaisuutta, mikä tyypillisesti unohtuu näistä keskusteluista. Otetaan esimerkkinä Multia, jossa on kahden korjuuyrittäjän toimipaikat ja pieniläpimittaisen puun sahaamisen erikoistunut saha. Mitäpä pitäjästä jäisi jäljelle, jos metsien hakkuita alettaisiin supistaa.
Huonosti ja/tai tarkoitushakuisesti laadittu kysely. Olisi pitänyt ensiksi kysyä mitä mieltä korvausta vastaan perustettavista hiilivarastoista ollaan. Olisin vastannut, että täydellistä hiilitaseen kannalta tuhoisaa viherpesua. Globaaleilla markkinoilla vastaava puumäärä hakataan kuitenkin jossain, joten todellista hiilivarastoa ei synny. Nielut pienenevät noissa ikääntyvissä metsissä. Pahinta kaikessa on, että hiilivarastoja ostanut jatkaa saastuttamistaan, mitä nimenomaan pitäisi vähentää.
Kysymysluettelosta puuttui vaihtoehto, että metsän hyvä kasvu on tärkeintä. Tästä seuraa sitten hyvä taloudellisuus, hyvät hiilinielut ja seuraaville sukupolville jää kunnon metsät. Ym hyvää.
Tulevien metsänhoitajien toivoisi paneutuvan nimen omaan metsänkasvun edistämiseen ja jättävän tällaiset hiilihömpät roskakoriin.
Meikäläisellä ikää runsaasti yli 75 vuotta, korkeakoulututkinto ja metsiä yli 100 ha. Asun taajamassa ja liikun metsissä paljon.
Kartassa lukee koodi ”91D0-Puustoiset suot”. Tulevat joskus kertomaan mitä tarkoittavat. Tiedossa ei ole mitään, mikä tekisi näistä jotain erikoista. Erikoista on sen sijaan se, että aikanaan, kun alue päätyi Naturaan, niin Metsäkeskus teki metsäsuunnitelman Valtion piikkiin ja ei suunnittelijarouva havainnut mitään erikoista. Seuraavan metsäsuunnitelman maastotyön teki Metsäkeskuksen tyyppi. Suunnitelman kokosi metsäyhtiö. Eikä siinäkään ollut mitään erikoista.
Siis kyseessä ovat ojitetut aivan tavalliset suot.
Aika erikoista tulee kyllä näillä Natura-alueilla vastaan. Elyltä tuli äskettäin samaista aluetta koskeva kartta. Siinä näkyi näiden suojeluun menneiden alueiden lisäksi kolmas alue, jolla on Elyn mielestä sama suojelustatus.
Erikoista on kuitenkin vaatimus, ettei ”runsaspuustoisia soita” saisi hakata. Yksi on ojitettu ja 2021 harvennettu mäntyräme. Toinen, kuusikkokorpi, on niin ikään ojitettu ja olen parin muun kanssa sen istuttanut 1998 ja perannut 2008. Hyvin se kasvaakin. Ojitetut mäntyrämeet ja kuusikkokorvet ovat Suomen yleisimpiä luontotyyppejä. Erikoista, että niitä pitää suojella.
Toivottavasti uusi hallitus lopettaa tuon hulluuden.
Kerran meillä oli avohakkuleimikko nauhottu ja metsänkäyttöilmoitus tehty peräti kahteen kertaan Natura-alueella, jossa kiellettyä oli vain maa-aines- ja rakenuuslakien mukainen toiminta. Olisi hakattukin, ellei olisi ollut metsäpalovaaraa. Sitten joku ”luontokartoittaja” äkkäsi ne nauhat ja ilmoitti Ely-keskukselle, että nyt hakataan ”luonnonmetsää”. Metsäsuunnitelman alueelta oli tehnyt Metsäkeskus kahteen kertaan. Soittivat minulle, ettei saa hakata. Käytiin katsomassa tilannetta. Kyseessä oli leimikko, jossa osin hyvää tukkimännikköä puuta 300+ m3/ha, osin varoittavia esimerkkejä jatkuvasta kasvatuksesta.
Elyn edustaja sanoi minulle, että on kaksi vaihtoehtoa. Joko perutaan hakkuu tai sitten Ely tekee valituskelpoisen viranomaispäätöksen, ettei saa hakata. Todettiin, että mahdollisen valituksen pärjääminen on epävarmaa. Siirrettiin hakkuu Elynkin mielestä luvalliseen paikkaan. Saatiin sitten aikanaan vaihdossa Elyltä saman arvoinen palsta lähitienoolta. Puuta jäi hakkaamatta ja hyvät kasvupaikat pois metsätaloudesta.
Mielestäni nämä luontokartoittajat eivät ole ”jokamiehiä”, jotka siis saavat liikkua vapaasti luonnossa hyödyntämässä sellaista, jolle maanomistajalla ei ole käyttöä. Luontokartoittajien tavoite on puuttua metsänomistajan oikeuksiin, mikä tekee heidän liikkumisestaan luvatonta. Luvallista on vain lakiin perustuva viranomaistoiminta.
Ensinnäkin asiaa tulee tarkastella hömötiaisen näkökannalta. Tämähän on selvä. Kukaan ei taida kuitenkaan osata mennä hömötiaisen pään sisään. ”Ilmatilaa” hallitsevat metsätalouden vastustajat ja sitten porukka alkaa ”ostaa” heidän juttunsa, kun asiaa toistetaan riittävästi. Näinhän natsitkin harjoittivat propakantaansa.
Kuten olen lukuisia kertoja kirjoittanut, niin biologiseen ilmiöön vaikuttavat monet asiat, joten emme voi varmuudella tietää sitäkään onko metsien hakkuilla mitään merkitystä. Jos olisi, niin 70 vuotta sitten hömötiaisten olisi pitänyt olla sukupuuton partaalla. Niin vähän Suomen metsissä oli puita.
