Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tarkoitatko Jovain myös, että edelleen kasvatettava puusto on oltava jo valmiina jiikoossa?
Tietysti pitää olla.- Jos ei ole, niin sitä ei synny jatkossakaan. Varma indikaattori.
Ollaan uudistettu monta kuviota, jossa vanhinta ikäluokkaa on ollut n 200 havupuuta, pääosin mäntyä, ja joku koivu. Seuraavaa ikäpolvea on ollut on n 80 kuusta ja joku hieskoivu. Tähän ne ikäluokat sitten loppuivat. Taimivaiheen kuusia on ollut hyvin vähän. Ei näistä jatkuvuutta saa.
Fokus ei ole suojelussa, jatkuva kasvatus on laissa määritelty metsänhoidon muoto
Systeemi on laillinen. mutta metsän kasvua alentava. Nyt on koko ajan erilaisia suojeluvaatimuksia. Ihmettelen edelleen sitäkin, että metsänhoitoyhdistykset markkinoivat hiilivarastoja. Sertifikaatti on yksi osa tätä metsätalouden heikentämissysteemiä. Kenelläkään ei ole mitään kokonaisvastuuta asiasta.
Tuolla uutisissa oli Arvometsän ”mainos” Leivomäkeläisestä männikön harvennuksesta. Tässä meikäläisen kommentti:
Olemme harvennelleet yli 100 ha kuivahkojen tai kuivien kankaiden männiköitä parinkymmenen vuoden aikana. Osan niistä kahteen tai kolmeen kertaan. Tärkein syy on ollut se, että tilan metsät oli aikanaan ”jatkuvalla kasvatuksella” hakattu pilalle, minkä seurauksena oli jouduttu olemaan hakkaamatta 30 vuotta. Kun metsiä alettiin uudistaa 1963, niin oli välttämätöntä saada osalle metsistä pitempi kiertoaika, jottei pienen ajan sisään jouduttaisiin uudistamaan kaikkia metsiä. Tässä otettiin avuksi varttuneiden männiköiden harvennus. Kokemusta siis taitaa olla pitemmältä ajalta kuin kuin Arvometsällä.
Mänty on valopuu ja varjoon jääneet puut alkavat menettää latvustaan ja kuolla. Siksi ne on hakattava. Parhaiten mänty kasvaa, jos puut ovat suurin piirtein tasakokoisia. Siksi myös suurimmat puut on hakattava, jolloin pystyyn jätetään lisävaltapuut. Viimeisessä harvennuksessa hakkuuohje on ollut jättää 300-350 hyvälatvaista tasakokoista runkoa runkoa hehtaarille. Hyvin ovat motokuskit tässä onnistuneetkin.
Muutama kommentti Arvometsän tyylistä. Tukkiprosentti 77 kertoo, että harvennuskohteessa lähes kaikki tukkipuut on hakattu ja jäljelle jätetty heikosti jatkossa menestyvät huonolatvaiset puut. Niitä sitten sopiikin kasvatella ”kymmeniä vuosia”. Kestää järeytyminen tosi kauan.
Meillä 3 viime vuoden harvennuksissa, joita tehtiin yhteensä 44 ha, tukkiprosentit vaihtelivat 54:stä 66:een. Prosentteja nosti hieman pylväiden otto, sillä niiden minimimitta oli 13 cm. Hakkaajana oli saha, joten tukit otettiin varmasti tarkkaan.
Siis siellä Leivonmäellä hakattiin lähes päätehakkuumetsää harvennushakkuun hinnalla ja kaiketi maksettiin suunnittelustakin.
Jäljelle jäi heikoimmat ja huonoiten kasvavat puut. Meniköhän asia parhaalla tavalla?Meillä ei n 300-350 runkoa/ha metsään synny käytännössä lainkaan taimikkoa. Eikä tietysti kannattaisi kasvattaakaan jotain kuusikkoa.
Kuinka kauan sitten tuollaista männikköä kannattaa kasvattaa riippuu monista tekijöistä. Se kannattaa tiedostaa, että ikääntyessään metsän kasvu vähenee ja tuhoriskit kasvavat. Tiedostavan metsänomistajan, joka on huolissaan hiilinieluista, kannattaa siis uudistaa metsänsä ajoissa.
Tämän hetken tilaston mukaan jatkuvan kasvatuksen osuus vain on 2.7 %
Kun lasketaan mukaan kaikki suojeluvaatimukset, niin kuva on erilainen. Myös tuo hoitamattomuus johtuu ainakin osin epäilemättä myös siitä, että koko fokus on suojelussa. Ei tehokkaassa metsänkasvatuksessa. Esimerkkinä, totesihan erään taimitarhan johtaja, ettei nykyään oikein kannata kehua, että heidän taimilla kasvatetaan metsää tehokkaasti.
Jossain on vikaa, kun Ruotsissa istutetaan 450 miljoonaa tainta ja Suomessa 150 miljoonaa.
Kun avaan jonkun metsänhoitoyhdistyksen sivut, niin kyllä siellä isoilla kirjaimilla kerrotaan jatkuvan kasvatuksen ja hiilinielujen mahdollisuuksista. Pitäisi sen sijaan kirjoittaa, että älkää tehkö näin omissa metsissä.
Tässä taas kommentti Herlinin juttuun:
Mitä tämä ”vihreä siirtymä” on? Meluisia tuulimyllyjä, valtavia linja-aukkoja. jättiläiskokoisia tehtaita. Tuntuuko kovin vihreältä. Epäilemättä jotain tuollaista tarvitaan, mutta hyvin hyvin kohtuullisesti täällä Suomessa. Tämä siirtymä tietenkin kuluttaa valtavasti luonnonvaroja.
Kannattaa todeta, että metsissämme on viimeisten 70 vuoden aikana tapahtunut massiivinen vihreä siirtymä, jossa ei tuhlattu luonnonvaroja. Metsiemme kasvu on yli kaksinkertaistunut vaikka niistä on suuria alueita siirtynyt muuhun kuin metsätalouskäyttöön. Metsähän on ihmeellinen tuotantolaitos, joka luo uusia materiaaleja sadevedestä ja ilman hiilidioksidista. Energia ja raaka-aineet ovat ilmaisia. Investoinnit ovat vähäisiä. Pienestä siemenestä kasvaa suuri puu.
Suomessa kehitys on menossa täysin hakoteille, jos koko kehitys lähtee suurteollisuuden jättiläistehtaista. Samalla väistämättä maaseutu autioituu ja siellä asunnot ja paljon infraa muuttuu ongelmajätteeksi. Sama koskee lukuisia metsäteollisuuspaikkakuntia. Uudet asunnot ja infra joudutaan rakentamaan muualle ja se siitä hiilineuraalisuudesta. Mielipideilmastoa hallitsevat tyypit, joille maaseutu on kiva reservaatti käydä ihastelemassa luontoa. Eivät välitä, että se on monien koti ja työpaikka.
Kyllä meidän tulee toimia niin, että hyödynnämme ilmaista ja saasteetonta fotosynteesiä mahdollisimman tehokkaasti. Siis kasvatamme metsiämme niin hyvin kuin on mahdollista ja käytämme niiden kasvun sekä tuotantoon että hiilinieluihin. Nythän totisesti kilpaillaan siitä miten metsämme saataisiin tuottamaan mahdollisimman huonosti. Niiden jatkuvan kasvatuksen yllyttäminen on surullinen esimerkki tästä. Surullinen siksi, että jo yli 100 vuotta on tiedetty, ettei sillä saavuteta hyvää kasvua.
Tulevalta hallitukselta pitää vaatia ohjelmaa, joka turvaa Suomen arvokkaimman kansallisomaisuuden kestävän kasvun sekä hyödyntämisen ja säilyttää maaseudun asuttuna.
Kyllä sopivassa maastossa taimi lähtee kasvuun ilman muokkaustakin. Startti on hitaampi. Etuna on vähäisempi vesakoituminen.
Ollaan istutettu pieniä kaukana olevia tai erittäin kivisiä kohteita ilman muokkausta. Pitää odottaa ainakin vuosi tukimiehentäiriskin vuoksi.
Mutta mätästys tuottaa kyllä nopeamman ja varmemman kasvuunlähdön. Minun suosikki rinnemailla on kääntömätästys. Ei jää kuoppia ja taimien kuivumisriskit ovat olemattomat.
Julkaistiin tuo ”aika räväkkä kommentti”. On se kuitenkin mielestäni asiaa. Ei kannata huudella, jos ei pysty huutoonsa vastaamaan.
Fakta on joka tauksessa se, että puuta pitää hakata ja metsää kasvattaa mahdollisimman paljon. Näin hyödymme eniten fotosynteesistä, mikä ei vaadi valtavia tuotantolaitoksia. Pienet siemenet riittävät.
Kommenttini Hesariin Antti Herlinin haastattelusta. Saa nähdä miten käy. Julkaisevatko?:
Vuonna 2021 Suomen maankäyttösektori, jonka pitäisi olla hiilinielumme, oli 0,5 Mt CO2-päästölähde. Energiasektorin, teollisuuden, maatalouden ym päästöt olivat 47,9 Mt CO2. Vuonna 2021 Suomessa hakkuut olivat 75,5 Mm3 ja Venäjältä tuotiin puuta 9,3 Mm3. HS:n mukaan puusta päätyy 59 % energiaksi. Jos Suomi joskus aikoisi olla hiilineutraali, niin meillä pitäisi olla päästöjä vastaavat hiilinielut. Yksi m3 puuta vastaa likimain yhtä CO2-tonnia. Ellei mitään muuta tehtäisi meidän pitäisi siis parantaa hiilitasettamme 48,4+9,3=57,7 Mt. Ottaen huomioon oksien ja juurten vaikutuksen niin jättää n 45 Mm3 puuta vuodessa hakkaamatta. Jokainen ymmärtää, että samalla Suomen maaseutu ja metsäteollisuuskaupungit ajettaisiin alas. Nämä hiilineutraalisuusjutut ovat sellaisia, ettei niillä ole mitään reaalipohjaa.
Tietysti yksityiset voivat tehdä jotain. Tunnettuja tosiasioita ovat se, että Antti Herlin on saanut suuria maataloustukia ja hänhän kasvattaa pihvikarjaa. Tunnettu tosiasia on myös se, että naudat ovat suuria pahan kasvihuonekaasun, metaanin, lähteitä. Mahtaakohan Herlin jo olla lopettanut tämän Valtion tuella tekemänsä ilmaston pilaamisen ja metsittänyt karjanlaitumet hiilinieluiksi.
