Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset

Korpia jotka voivat jk:hon sopia on noin 1 milj. hehtaaria. Avovaihe on todennäköisesti tarpeen uudistamisessa männyn kasvupaikoilla, ja kuusenkin kasvupaikoilla silloin jos luontainen uudistuminen ei eri syistä onnistu.

Aivan.  Yhteismetsällä on Saarijärvellä korpikuusikko, joka ei taimetu, koska siinä kasvaa karhunsammalta.  Toisaalta lähellä on kuvio, jossa menestyy jatkuva kasvatus.  Tilanteet vaihtuvat nopeasti

Minulla oli omalla palstalla männikkö, jonka uudistin avohakkaamalla ja, mätästämällä ja istuttamalla männyntaimet.  Ne kasvavat hyvin, muttei ole havaintoja luontaisesti syntyneistä taimista.  Osan aukosta möin naapurille tonttimaaksi.  Sille ei tehty mitään.  Nyt siinä kasvaa hyvin suopursua, ei muuta.

NIinpä Jovain.  Mikä on varmuus, että jatkuvan kasvatuksen metsässä sekä puustopääoma ja kasvu säilyvät samalla tasolls vuosikymmenestä, toiseen?   Eivät olleet pysyneet meidän eikä keskimäärin muunkasan Suomen metsissä.  Vasta jaksollinen käänsi suunnan.  Esimerkkinä kasvussaan loppuneet harsitut Osaran aukeat.  Niiden uuistaminen kolminkertaisti puumäärän.

En tiedä muista, mutta kyllä itselläni metsätaloutta harrastavana nousee välillä mieleen, että onkohan nykyisenkaltainen ryskäys ihan asiallista. Itselläni on kolme tilaa ja olen osakkaana 4 pohjoisen yhteismetsässä, joten syntitaakkaa hehtaareina on jonkun verran.

Eikö teille yhtään tule mieleen, että samalla jätätte metsureita työttömiksi?

M;inä olen saanut sattuneesta syystä suojelijoista enemmän kuin tarpeekseni.  Sillä sakilla ei ole muuta tavoitetta kuin saada Suomen metsät suojeluun.    Siitä huolimatta käyttävät vessapaperia siinä kuin muutkin.  Jos haluaa suojella metsiä, niin sitten täytyy näyttää malliia ja lopettaa metsätalousdtuotteiden käyttö.

Mitäs ihmeen pahaa  ryskämistä nykymetsissä tapahtuu, kun 70 vuodessa on saatu lisää puuta miljardi m3:ä ja juuri sen ryskämisen ansiosta.

Kun tarpeeksi kauan katselee huonosti luontaisesti uudistuvaa metsää, niin luulisi hiitamminkin oppivan ymmärtävän, erttä tyurhja on toivoa ihmeitä.

Sekin kannattaa todeta, että vuosikymmeniä kestäneet typpilasskeumat ovat lisänneet pintakasvuston kasvua, mikä tietysti entisestään heikentää luontaista uudistumista.

Hyvin yleinen tilanne oli, että mäntykuvion karummat osat yleensä uudistuivat kohtuullisesti, mutta rehevämpiin osiin kasvoi vain jotain pusikkoa.  Kyllä äestys ja kylvö sekä tarvittaessa vielä kuusen istutus on varma.  Kannattavuuden tietää sitten seuraavat puunmyyjät.

Kuusen uudistamiseksi olisi pitänyut jättää pystyyn n 200 runkoa/ha, mikä tietää niiden mahdollista kuivumista paahteessa.  Joskus katselin hyvin kivisessä maastossa mahdollisuutta kuusen luontaiseen uudistamiseen.  Noudatin vanhaan viisautta.  Jos luonnontaimia ei ole syntynyt, ei niitä synny myöhemminkään.  Istutettiin muokkaamattomaan maahan kuuset ja saatiin syntymään tukikelpoinen taimikko.

On kokemusta kahdesta n 0,3 ha:n metsäpalosta männikköön.  Molemmat etenivät pintapaloina.  Kuvioilla ei ollut mitään aluskuusia.   Kummastakin kerättiin puut pois.

Vuonna 1995 tapahtuneen palon aukkoon syntyi osin männikköä, osin myös kuusia ja ison metsän viereen vain heinää.  Jätin 10 vuodeksi kuvion kehittymään luontaisesti.  Hirvet tulivat ja söivät lähes kaikki männyt.   Kuusialuekin oli harva.  Raivattiin pois vähäinen vesakko ja hirvien kaluamat männyt.  Istutettiin kuusia.  Nyt siinä kasvaa kohtuullinen nuori metsä, mutta selvästi hitaammin kuin normaali viljelymetsä.

Vuonna 2018 palanut alue on taimettunut erittäin huonosti.  Ehkä osasyy on lähes pinnassa oleva kallio, joka pitää pintakerroksen kuivana.

Ainakin se ero viljelymetsällä ja paloalueella on, että paloalue taimettuu hitaammin ja epätasaisemmin  ja on selvästi arempi hirvituholle kuin viljelyaukko.