Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tässä kommenttiesitys Ylen keskusteluun:
Todella kummallinen oli uutisissa Ilmastopaneelin puheenjohtajan Markku Ollikaisen ajatus, että metsähakkuille tulisi oma vero, jonka avulla saavutetaan hiilinielutavoite. Siis autoilija saastuttaa ja siitä sakotetaan metsänomistajaa. Pitäisiköhän tuon paneelin puheenjohtajaa vaihtaa?
Vastaava tilanne olisi, jos ylinopeutta ajavan autoilijan sakot perittäisiin junamatkustajilta.Tietysti systeemi johtaisi hakkuiden lisääntymiseen. Jos joku tarvitsee määräsumman rahaa, niin sitten hakkaa enemmän.
Kun tuota juttua lukee, niin tulee mieleen, että Kanadan metsätalous on sitä mitä Suomen 1800-luvun loppupuolella. Jos ei kelvannut tukiksi, puu jäi metsään. Sahausjäte poltettiin ”rimahelveteissä”.
Kanadassa ei ole kaiketi kuultu ilmaston muutoksen torjunnasta, kun puuta poltetaan ilman mitään hyötykäyttöä. Kun vertaa Suomeen, niin ei täällä meillä ole mitään suhteellisuuden tajua näissä hiilijutuissa.
Kävihän siellä Kitimatissa takavuosina muutaman suomalaisfirman porukka yrittämässä Kanadan valtausta. Joutuivat tulemaan maitojunalla takaisin. Kokemuksia rikkaampina, mutta rahaa köyhempinä. Olivat ostaneet sieltä suuren sahan, mutta tuli ongelmia. Tukit olivat liian suuria ja eivät mahtuneet raameista läpi. Oli siellä muutakin ongelmaa.
Kaameaa koko muun maailman metsäteollisuudelle olisi, jos Koprien veljespari pääsisi pistämään Kanadan sahateollisuutta järjestykseen.
Kanadan metsät ovat kaiketi paljon soiden ja isojen jokien takana asumattomissa erämaissa. Siksi ei niitä kaikkia ei voi hyödyntää kuten Suomen metsiä. Suomen vahvuus on, että asutus, metsät ja tehtaat ovat pienellä lähellä toisiaan.
Metsätalous ja asutus käyttävät meillä samaa päätieverkkoa. Siksi on ollut mahdollistas rakentaa maailman tihein metsäautotieverkosto, 120000 km, siis 3 kertaa maapallon ympäri. Kuljetusmatkat metsistä tehtaille ovat lyhyitä. Metsureiden työmatkat ovat lyhyitä. Ei tarvita enää kämppämajoitusta.
Mielenkiintoista olisi tietää paljonko normaalisti hakattu kanadalainen metsä kasvaa.
Tee metsänkäyttöilmoitus. Sitten tiedät mitä on edessä. Jos kohteen suojeluarvot säilyttävä käsittely ei käy, niin sitten on nuo kolme muuta vaihtoehtoa. Määräaikaisessa suojelussa maksetaan vähäinen korvaus, joka on verotettavaa tuloa
Täyssuojelussa korvaus perustuu 3 viimeisen vuoden keskikantohintoihin -15 %. Nämä ELYn käyttämät kantohinnat ovat tällä hetkellä päätehakkuumetsässä Keski-Suomessa tasoa kut 65, mät 62, kot 43,5, kuk 21, mäk 19, kok 18. En tiedä, että saako jotain odotusarvolisää kasvatusmetsästä ja ovatko kasvatusmetsän yksikköhinnat samat. Korvaukset ovat verovapaita.
Vaihtomahdollisuutta epäilen, kun kyseessä on noin pieni alue. Yhteismetsällä on vähän isommasta alueesta käynnissä vaihto. Siksi tiedän noin tarkkaan nuo hinnat. Paikallinen MHY teki metsäarvion, joka oli hyvin lähellä metsäsuunnitelmaa.
Vaihtotapauksessa joutuu tietenkin maksamaan normaalit verot, mutta maapohja säilyy puun tuotannossa. Jos Metsossa yksikköhinnoilla saadaan puuston arvoksi 10000 euroa, niin lunastustapauksessa metsänomistaja saisi 0,85×10000=8500 euroa. Vaihtotapauksessa myyntitulo olisi nykyhinnoilla 12000 euroa, mutta on huolehdittava uudistuksesta, jonka voisi arvioida olevan 1200 euroa ja maksettava myyntivero, joka 34 %:n verokannalla on 3600 tai 30 % kannalla 3200 euroa. Siis käteen jäisi 12000-1200-vero=7200-7600 euroa. Ja maan tuottoarvo, jota lunastustapauksessa ei ole.
Näemme ihmisen metsäpaloja lisäävän vaikutuksen Pyhä-Häkissä 1700-luvulla
Näemmekö ihmisen vaikutuksen? Mihin perustat mielipiteesi? Olen ymmärtänyt, että alue oli asumaton, kunnes, muistaakseni 1860. tämä ”Häkki” perusti sinne torpan.
Joku kuvaus kertoo, ettei lähellä ollut vesistöä, jota pitkin puita olisi voinut kuljettaa. joten ihmisten vaikutus alueella on ollut vähäinen. Onko noilla 1700-luvun paloilla joku muu selittäjä kuin salama sitä on tiedä.
Siellähän oli joku harju palanut 1800-luvun puolivälissä ja kasvaa nyt komeaa männikköä. Kunnon metsäpalon syttyminen edellyttää yleensä kuusialakasvustoa, joka soihdun lailla palaessaan saa aikaan latvapalon. Meillä on ollut kaksi paloa puhtaissa männiköissä. Palot ovat edenneet pintapaloina, jotka palokunta on ennättänyt sammuttaa varhaisessa vaiheessa ja paloalueet ovat rajoittuneet n 0,3 hehtaariin.
Entäs jos lahopuun lisääminen runsastuttaisi sen uhanalaisen lajin sijaan vaikka kuusiporan luontaisia vihollisia?
Miten kävi Keski-Euroopassa? Löytyikö luonnollisia vihollisia?
Tässä kuusiporan suhteen ongelmana on, että ikäluokkia tulee kaksi.
Ei muuten ollut ainakaan tarpeeksi luontaisia vihollisia niillä mittareillakaan, jotka tuhosivat tuhansia km2:jä tunturikoivikoita joskus 1970 paikkeilla.
Eiväthän luonnonmetsät ole missään tasapainossa. Joku katastrofi voi päivässä muuttaa tilanteen. Pyhä-Häkin kansallispuistossa on vuodesta 1508 ollut 44 metsäpaloa. 1700-luvulla n 10 vuoden välein. Metsäpalot polttavat etenkin kuusia, joten ne saattavat kuolla jo niin nuorina, etteivät kuusiporat pysty. Kilpikaarnamännyt selviävät usein paloista.
