Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Minä en kyllä yhtään ymmärrä tätä vanhojen metsien ylenpalttista ihannointia. Jos ihmiskunnassakin vain yli 100-vuotiaat olisivat jotain, niin huonosti kävisi.
Kun katsoo kuvia Pyhä-Häkistä, niin aika karua on luonto. Ei tarvitse mustikkaan mennä. Eikä linnut laula. Palokärjelle kyllä ruokaa riittää. Ei kanalinnuille.
Kyllä asian niin, että niin ihmiskunnassa kuin metsässä nuoriso on tärkeintä. Tämä takaa jatkuvuuden ja elämän monimuotoisuuden.
Lahopuuta jää tavan talousmetsiin monta kuutiota /ha hakkuiden seurauksena.
Talviharvennuksissa saattaa jäädä paljonkin, jos lumipyry yllättää. Näin tapahtui meillä joulukuussa 2018 tehdyssä hakkuussa. En viitsinyt kertoa ostajalle asiasta seuraavana keväänä. Tulivat sitten 2020 lähistölle hakkaamaan, huomasivat tilanteen ja veivät sitten energiapuuksi.
Taas yksi kommentti luontokatokeskusteluun:
Valtakunnan metsien inventoinnin 1951-53 mukaan Etelä-Suomessa oli 1951-53 101-120-vuotiaita metsiä 4,8%, 121-140-vuotiaita 1,6 % ja yli 140-vuotiaita 0,8 % kokonaispinta-alasta. Siis yli 100-vuotiaita yht. 7,2 % . Inventoinnissa 2015-19 101-120-vuotiaita metsiä oli 5,5 %, 121-140-vuotiaita 2,4 % ja yli 140-vuotiaita 1,4 %. Siis yht. 9,3 %. Yli 100-vuotiaat metsät ovat siis lisääntyneet 65 vuodessa 30 %.
Etelä-Suomessa oli VMI 1996-2003:ssa kuollutta pystyhavupuuta 0,6 m3/ha ja -lehtipuuta 0,2 m3/ha. Kuollutta havumaapuuta oli 1,4 m3/ha ja lehtimaapuuta oli 0,4 m3/ha. Kuollutta puuta oli yhteensä 2,8 m3/ha. VMi 2017-21:ssa kuollutta pystyhavupuuta oli 1,1 m3/ha ja -lehtipuuta 0,5 m3/ha. Kuollutta havumaapuuta oli 2,7 m3/ha ja -lehtimaapuuta 1,5 m3/ha. kuollutta puuta oli yhteensä 5,3 m3/ha. Siis kuolleen puun määrä on lisääntynyt 20 vuodessa 90 %.
Heikki on näemmä liikkunut aika yksipuolisissa metsissä, koska havainnot poikkeavat oleellisesti siitä mikä tilanne keskimäärin on. Esimerkiksi tuo 0,5 m3/ha pystylaholehtipuuta tarkoittaa, että joka hehtaarilla aukot ja avosuot mukaan lukien on noin yksi kuollut lehtipuu. Heikin käsityshän on aivan erilainen:
”Kuinka pitkään pitää esimerkiksi näissä maisemissa kulkea, että tulee vastaan lahopuukoivua? Aika kauan”. Nythän tilanne muuttuu entistä paremmaksi, kun joka hakkuulla jätämme ”eurokantoja”. Siis 3-5-metrisiä lehtipuun kantoja.Juuri voimaan astunut metsäsertifikaatti tuo lisäksi paljon lisää tosiasiallisen suojelun piiriin. Tästä olisi voinut kirjoittaa niin kuin asianlaita on. En kyllä jaa Heikin näkemystä, että niitä jättöpuita joku kävisi vasiten hakemassa pois. Firmojen miehet eivät sitä tee.
On kummallista kuinka jatkuvasti kirjoitetaan juttuja, jotka ovat ristiriidassa metsistä mitatun luotettavan datan kanssa. Toimittajien pitäisi tehdä työnsä huolellisemmin. Toivoisin, että joskus kerrotaan näiden maailmanlopun ennusteiden sijaan siitä, mikä metsiemme todellisuus on.
Nämä ”asiaan perehtyneet” näyttävät olevan tätä mieltä:
Metsäteollisuuden voitontavoittelu ei riitä uskottavaksi ilmastoteoksi
Metsäteollisuudelle huomion kiinnittäminen pelkästään korvaushyötyihin olisi lottovoitto, mutta koko kansantalouden kannalta kyseessä on kuitenkin miltei silmänkääntötemppu.Kaiken kantavana ajatuksena näyttää olevan haitan tuottaminen metsäteollisuudelle, mistä asenteesta tämä Hesarin otsikko kertoo. Ei ole vakavasti otettavan tiedemiehen tekstiä vaan poliitikon. Kuitenkin allekirjoittajina ovat:
Olli Tahvonen
metsäekonomian ja -politiikan professori
Samuli Korhonen
tohtoritutkija
Helsingin yliopisto
Epäilemättä joskus auttaa muokkaus tukkimiehentäiden torjunnassa. Kuten kirjoitin, meillä ei auta. Meillä yhdellä tilalla ei auta. Pitää olla olla kesä hakkuun ja istutuksen välillä. Kerran oli kuvio, jonka arvelin heinittyvän. Istutettiin siksi heti seuraavana keväänä. Tulos, että 70 % kuusentaimista kuoli hyönteisen syöntiin. Ei auttanut vaikka millainen mätäs oli. Uusintaistutettiin .
Heinettymisen suhteen olin oikeassa. Ei ollut kastikkaan vaan matalampaa ja iso osa istutustaimista piti pelastaa heinän alta pystyyn. Heinettymisen oletan johtuneen siitä, että metsä oli hyvin harvaa, joten heinät olivat valmiina ”starttikuopissa”.
Tuo kuvio varhaisperattiin viime vuonna ja siinä on nyt hyvä taimikko.
Muutama tapaus on toisella tilalla, että tukkimiehentäit ovat mätästyksistä huolimatta syöneet kuusentaimia. Vahingot ovat kuitenkin olleet rajoitettuja,, joten istutusajankohtaa ei ole tarvinnut muuttaa.
Toukat eivät ole ongelma vaan tukkimiehentäit. Ne kerääntyvät parittelemaan tuoreiden kantojen viereen ja samalla saattavat syödä kuusentaimista kouren, jolloin taimi kuolee. Ei siinä aina muokkauskaan auta. Meillä on tilanne, että paikoin kuusta voi istuttaa vasta, kun hakkuun ja istutuksen välillä on koko kesä.
Ei niistä muista ötököistä ole haittaa ja jos jonkin yksittäisen puun tappavat, niin sehän on hyvä säästöpuu.
Tunnen erään tosi metsästäjän, jolla on yleensä kamera otsalla, kuin on hirvi- tai karhujahdissa. Olen nähnyt muutaman otoksen. En yleensä ennätä huomata mitään, kun pamahtaa ja johonkin tien penkalle kaatuu hirvi. On ampunut useammankin karhun.
Kerran tuli vähän oudompi tilanne. Oli erään 10-vuotiaan pojan kanssa karhujahdissa sivupassissa tien varrella tarkoituksena lähinnä estää karhun luikahtaminen pois passiketjusta. Karhu ei tätä tiennyt. Tuli tielle ja alkoi tulla passimiehiä kohti. Kaveri ampui muttei karhu kuollut välittömästi ja alkoi lähestyä passimiehiä. Latasi uudelleen, jolloin kiväärin lukko jäi käteen. Sanoi, että nyt juostaan. Juoksivat, mutta eihän se karhu jaksanut seurata. Jäi tielle mörisemään. Sai lukon paikalleen ja lopetti karhun. Kaverilla oli ollut tyttöystävän kivääri, jossa lukko näemmä irtosi helposti.
Millähän sijalla tällainen ”luontokuvaaja” on?
Tässä lisää näkökohtia. Saa nähdä hyväksyy Hesari:
Kirjoittajat eivät noteeraa tätä akateemikko Markku Kulmalan näkemystä:
”Eteläsuomalainen talousmetsä on tehokas ilmastonmuutoksen hillitsijä. Metsä on hiilinielu, mutta samalla se tuottaa hiilivetyjä, jotka hapettuvat ilmakehässä ja tuottavat uusia pienhiukkasia, pilvipisaroita ja pilviä. Kun otetaan nekin huomioon, metsän myönteiset ilmastovaikutukset ovat paljon merkittävämpiä kuin pelkkä puiden sitoman hiilidioksidin osuus.”
Huomio kiinnittyy aina hiilidioksidiin vaikka alansa tunnetuimman ja siteeratuimman tutkijan mukaan siis fotosynteesin yhteydessä syntyvillä hiilivedyillä on merkittävät myönteiset ilmastovaikutukset. Metsäkato saattaa siis olla eritäin merkittävä ilmaston lämpenemiseen vaikuttava tekijä. Koska kyse on nimenomaan fotosynteesin yhteydessä tapahtuvasta ilmiöstä, niin metsän kasvu on merkityksellinen.
Kun paljon sademetsiä on hävitetty, niin sillä on epäilemättä ollut suuri vaikutus. Sama vaikutus on tietenkin myös Suomenkin metsissä silloin, kun niitä hakataan pois pysyvästi rakentamisen, tuulivoiman tai vaikkapa tunnin junien tieltä.
Jotta näitä ilmastonmuutosta hillitseviä pienhiukkasia syntyisi mahdollisimman paljon, oleellista on siis kasvattaa metsiämme mahdollisimman tehokkaasti. Tiedämme, että tämä tapahtuu vain uudistamalla niitä. Ei museoimalla. Eikä jättämällä monille tuhoille alttiiksi.
