Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tässä meikäläisen kommentti sinne Hesariin:
Kirjoittajat valittavat, että metsäbiomassaa poltetaan energiaksi. Millä heidän mielestään esimerkiksi yliopistot ja asunnot pitäisi lämmittää? Kun hakkaamme varttuneen kuusikon aukoksi ja myymme hakkuutähteen energiakäyttöön, mikä tässä on väärin? Ne risut eivät jää sinne metsään lahoamaan ja tuottamaan hiilidioksidia vaan tuottavat voimalaitoksissa lämpöä ja sähköä. Hiilelläkö ne pitäisi valmistaa.
Kun myyn harvennuspuuta sellun valmistukseen, niin sellutehdas tuottaa tästä ylijäämäsähköä, mikä perustuu siihen, että fotosynteesi on sitonut auringon energiaa puihin. Pitäisikö jättää hyödyntämättä tämä ihmeellinen luonnonvara?
Pitäisikö minun viivästyttää siis harvennuksia kuten kirjoittajat toivovat? Kirjoittajilla tuntuu olevan vajavainen tieto puun biologiasta. Jos puun elävä latvus supistuu liikaa, niin sen kasvu heikkenee koko sen loppuiäksi. Siinä menee samalla niin hiilinielut kuin -varastot. Oikean harvennusajankohdan ja -tiheyden määrittää vain tavoite, että puut ja koko metsä kasvaisivat mahdollisimman hyvin. Silloin myös metsä järeytyy ja kasvaa tukkipuuta, mistä saatavilla tuotteilla korvataan terästä ja betonia, kuten kirjoittajatkin aivan oikein toteavat. Saadaan paras mahdollinen hyöty fotosynteesistä.
Kun hakkautan ikääntyneen kirjanpainajien uhkaaman kuusikon, niin teenkö jotain väärin? Pitäisikö minun odottaa, että arvokasta raaka-ainetta kasvaneet puut ensin kuolevat ja muuttuvat vain polttoon kelpaaviksi?
Ei männikköäkään kannata liian kauan kasvattaa. Jo 100-vuotiaana kasvu lähes loppuu. Arvokasta materiaalia odottaa sitten monet uhkat, myrskyt, lumi, taudit. Parasta hiilipolitiikkaa on ottaa materiaali hyötykäyttöön.
Puun jalostusarvo kansantaloudessa on 10-kertainen kantohintaan verrattuna. Pitäisikö entisestään velkaantuvan Valtion luopua tästä fotosynteesin mahdollistavasta ilmaisesta tulosta, jonka ansiosta Suomessa on lisäksi maailman korkeatasoisin metsäteollisuuskoneiden tuotanto? Kummallista talousajattelua
Maailma on sellainen, ettei pakittaminen yleensä onnistu. Siksi hakkuiden vähentäminen johtaa negatiiviseen kierteeseen. Todellisuudessa hakkuita pitäisi hienokseltaan lisätä, jotta Suomen metsäteollisuus ja siihen kytköksissä olevat teknologia- ja kemianteollisuus menestyisivät. Nythän meillä on täysin käsittämätön tilanne. On 2 maailmanluokan puunjalostusfirmaa. Paperi- ja kartonkikoneiden valmistajana Valmet on maailman johtava. Korjuukoneista valtaosa valmistetaan Suomessa. Ym ym
Tästä Suomen talouden kovasta ytimestä on pidettävä hyvää huolta.
Samaa mieltä, mutta myös peesaan mielelläni. Timppa pääset mäntymaillasi vähemmällä tamppaamisella. Omalta kohdaltani olen kyllästynyt tamppaamiseen
EI meillä noin käy. Kyllä mäntymaillakin tarvitaan yleensä 2 perkausta. Joskus 3, kun koivua tulee paljon. Joskus selviää yhdellä.
Joskus kuusikkoa ei tarvinnut perata kertaakaan, kun hirvet ovat syöneet koivut. Yleensä lehtomaisellakin kankaalla selviää 2 perkauksella.
Perkauksissa avainasiat ovat siis nopea uudistus ja mahdollisimman etuajassa tehty varhaisperkaus. Silloin vesakko ei ole ennättänyt juurtua ja seuraava perkauskin on helppo. Eikä sitä aina edes tarvita. Joskus tehdään tuo varhaisperkaus niin ajoissa, ettei saa vielä Kemeraa. Saahan sen sitten seuraavalla kerralla, jos järjestelmä on vielä voimassa.
Viime vuonna oli hyvä myyntivuosi ja tehtiin kaikki mahdolliset perkaukset. Oli 31 ha. Nythän on hyvä, kun tekijöitä riittää. Meilläkin hommia teki MHY:n kaveri, metsäyhtiön porukka ja vielä yksityinen. Ei tarvitse itse ”tampata”.
Mitä enemmän avohakataan, viljellään ja maata muokataan, sitä enemmän pusikoituminen ja pintakasvillisuus muodostuu esteeksi. Pusikoituminen valtaa uudistamisen jälkeiset metsät, hallussa pitoon ei riitä 1-4 hoitokertaa, ei kemerat.
Tällaista en ole havainnut. Yleensä 2 perkauskertaa riittää meillä. Joskus riittää yksi ja joskus ei tarvita sitäkään. Täystiheänä kasvatetut metsät pitävät heinikon ja pusikon kurissa. Nopea uudistusvaihe ja ajoissa tehty varhaisperkaus säästävät jatkossa monelta vaivalta.
Selvää on tietenkin, ettei maata saa muokata liikaa. Meillä kasvatetaan metsiä tavanomaista pitempään, mikä tietysti auttaa. Uudistusvaihetta on vähemmän.
Maksimaalinen rahantulo ei ole sama asia kuin maksimaalinen tuotto prosenteissa. Väärinkäsitys jk:n kannattavuudesta johtuu tuosta.
Juuri näin. Kyllä muuten maksimaalisella kasvulla ja maksimaalisella rahantulollakin on vahva korrelaatio. Kun metsiä on kasvattanut riittävän kauan jaksollisella, kuten Suomessa tämän hetkinen tilanne on ja huolehtinut taimikoiden hoidosta, niin rahantulolta ei voi välttyä. Parasta asiassa on, että kehitys paranee vain jatkossa.
Sodassa hävitetyt Karjalan metsät varttuivat hyvin kirveen koskematta, tarua vai totta?
Siellähän aukot ja muokkaus oli tehty perusteellisesti. Ainakin pusikon kehittymiselle oli ideaaliolot. Näkyi myös hirvikannasta, joka alkoi aikanaan riittävästi kasvettuaan purkautua Suomen puolelle.
Kaikkein taloudellisinta on panostaa hyvään metsänhoitoon. Kulut saa vähentää heti ja verot lankeavat maksuun vasta kun on jotain myyty. Fotosynteesi pitää huolen kasvusta. Pasrempaa systeemiä ei ole.
Perko-paralla ei tällaista mahdollisuutta ole. Joutuu laskemaan niitä verolle kokronkorkoja ihan alusta asti.
