Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Minä kuulin tämän ihan aidolta liito-orava-asiantijalta, joka työkseen kävi etsimässä papanoita. Hänen mukaansa parhaita liiturien asuinpaikkoja ovat valtateiden läheisyydet. Kertoi, että Ely-keskuksen kartoissa tämä näkyy selvästi.
Ei löydetty papanoita meidän maalta vaikka joku väitti aiemmin nähneensä. Paikka oli ihanteellinen. Ikääntynyt sekametsä, jossa vanhoja lehtipuita. Joku oli vienyt pöntönkin sinne.
Ei alettu kuitenkaan neuvottelemaan enempää. Paikka on kauheaa louhikkoa, jossa metsätalous olisi ollut vaikeaa. Perustettiin luonnonsuojelualue. Saatiin hyvä korvaus.
On ne myrskyt tosiaan v-maista sakkia. Niin meillekin kävi reilu 20 vuotta sitten Saarijärvellä, kun testattiin yläharvennusta. Osa puista kuoli, osan kaatoi tuuli. Moto sitten viimeisteli homman.
Vakavasti puhuen kyse on puiden biologiasta. Myös alakasvuiset puut pyrkivät saamaan latvuksensa valtapuiden tasolle, Joutuvat silloin pihistämään juuristonsa lujuudesta ja tukeutumaan tuulessa vankenpien vierrustovereidensa apuun. Kun ne häipyvät, niin käy kuin Konnevedellä.
Saarijärven opetuksen perusteella päätettiin, ettei ikääntyneitä kuusikoita harvenneta.
Minulla on ilo nähdä puita, joiden tilalta metsä hakattiin aukoksi 1963. (olin kuskina tammikuussa 1963, kun appivainaa haki kauppakirjaan tilan erään osakkaan nimen) Kyllä meidän kasvatetut puut ovat pääsääntöisesti suoria. Toki lenkoja löytyy niistä kuin luonnon puistakin tasapuolisesti.
Sen kyllä tiedän, ettei meidän metsiin synny luontaisesti kunnon taimikkoja. Ollaan vuosikymmenten kuluessa jouduttu tekemään monta temppua, jotta voitaisiin saada kunnon metsä kasvuun. Nyt käytetään kylvöä, istutusta tai niiden yhdistelmää ja vielä luonnonkin apua.
Ihmiseniän päähän tehtävät sijoitukset syvälle maahan haudaten eivät minua innosta. Tuntuu kepeämmälle viritellä tässä ajassa pyydykset ja kerätä tuoretta saalista.
Kiinalainen viisaus sanoo, että vaikka tietäisit kuolevasi huomenna, istuta puu tänään. Olen samaa mieltä. On mukava katsoa taimikkoa, kun tietää, että siitä tulee olemaan iloa monille sukupolville.
Kannattaa olla kiitollisia Perkolle, joka kuvasi jatkuvan kasvatuksen idean näin osuvasti. Toivottavasti saan siteerata tätä Perkon mielipidettä seuraavissa asiasta käytävissä keskusteluissa.
ja mitä ne pienemmät erät ovat ?
Ovat siis puita, joita leimikoissa on vähemmän kuin valtapuuta Voivat olla koivua, kuusta tai mäntyä, tilanteen mukaan. Kuten kirjoitin, niin puita lähtee eri tahoille. Normaalisti havutukit eri sahoille. Sitten vielä pikkutukit tai pienikokoiset johonkin kolmanteen ja pylväät kyllästämöön. Kuituja voi mennä 3 paikkaan ja koivutukkia vaneritehtaalle. Saamme kaikista eristä hyvän hinnan. Havutukkien hinta on yleensä melko vakio. Joku ostaja yrittää jopa parantaa kilpailuasemaansa joskus parantamalla noiden pienerien hintaa. Jos alkaisin myydä tuollaisia eriä erillisinä, niin hyvä, jos niistä saisin puolet. Vaivaa kyllä saisin ihan tarpeeksi.
Ennallistamisasetuksen tarkoittama luontotyyppi ”puustoiset suot” ei tarkoita ojitettuja metsätalouden turvemaita vaan mielenkiinto kohdistuu vähiten muuttuneisiin ojittamattomiin suotyyppeihin.
Tätä minäkin kannatan. Yhteismetsällä on 10 hehtaarin luonnontilainen suo, joka on suojeltu omalla päätöksellä. On ollut sitä varten, että joskus tulee tarve lisätä suojelupinta-alaa.
