Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kantohintojen väliseen eroon vaikuttaa tuottavuus, hakattavien puiden keskikoko ja hakkuutavan sopminen ostajan tuotantoproserssiin. Hyvässä päätehakkuuleimikossa tukkirunkojen keskikoko voi olla luokkaa 800 l, kun harsinassa päästään parhaimmillaan tuskin puoleen tästä.
Ei siis ihme, että hintaero kasvaa käsittämättömän suureksi. Tiedän erään konsernin, jolla poimintahakkuun hinta on sama kuin harvennushakkuun. Tuolta puun hintaosiosta voi sen nähdä. Ei auta oli millaiset lustot tahansa
Tässä meikäläisen kommentti asiasta Hesariin:
Kuvituskuvan metsä olisi pitänyt harventaa. Pienemmistä puista osa kuolee ja osa sinnettelee hengissä ja ei kasva, mutta haittaa isompien puiden kasvua. Hyvä esimerkki metsästä, jonka kasvu hiipuu ilman harvennusta.
Olen kierrellyt metsälan ammattilaisten kanssa lukuisia kertoja arviouimassa sopivaa harvennusajankohtaa. Tapion taulukot antavat osviittaa, mutta lopullinen rastkaisu on tehtävä puiden latvuksia tarkastelemalla. Joskus kävi niin, että todettiin, että olisikin pitänyt tehdä harvennuspäätös jo edellisellä kerralla.
Harvennuksen tarkoituksena on siis pitää puiden latvukset mahdollisimman elinvoimaisina. Sopiva harvennusaika on vain muutama vuosi. Jos harvennus viivästyy, niin latvus supistuu liikaa, mikä vaikuttaa puun kasvua heikentävästi koko sen loppuiän. Edellä kuvattuihin kokemuksiin perusten on vähän liian aikaisin tehty harvennus mielestäni turvallisempi vaihtoehto kuin liian myöhään. Siis yhtenä mittarina käytetty puiden yhteenlaskettu hehtaarikohtainen poikkipinta-ala voi olla alhainen, jos puiden lukumäärä on riittävä ja latvukset kunnossa.
Liian leveät ajourat ovat eräs ongelma, mutta ratkaisu ei ole helppo. Pienillä koneilla jouduttaisiin tekemään enemmän ajouria. Eräs todellinen ongelma on pienet harvennettavat kuviot, mikä väistämättä lisää ajouria.
Kuusikolle riittää 2 harvennuskertaa. Loppukasvatus tiheydessä 500-600 runkoa/ha. Männikölle 3 kertaa olisi paras vaihtoehto. Viimeinen harvennus tiheyteen 350-400 runkoa/ha. Silloin saadaan laatutukkia. Koivikolle 3 kertaa on välttämättömyys ja harvennusten on oltava mieluummin etuaikaisia ja rajuja. Viimeinen harvennus tiheyteen n 250-300 runkoa/ha.
Tuo, että harvennettavat kuviot ovat usein pieniä, on mielestäni paha haitta, koska silloin ajouria tulee väistämättä liikaa.
Hakkuiden erot ovat siinä, ettei jk hävitä niitä parhaassa tuotossa olevia 300- 400 puuta propsipinoon
Ainakaan meidän entisissä harsintametsissä ei tuollaisia puumääriä ole esiintynyt. Kuten olen kirjoittanut, niin sen jälkeen kun n 200 valtapuuta on hakattu jää jäljelle yleensä vain 80/ha.
Eikä käytännössä lainkaan seuraavia ikäluokkia.
Kuten olen lukuisia kertoja jankuttanut, niin pelkästää yhteen aukkoon keskittyminen ei johda kannatavuuslaskennassa mihinkään. Pitää tarkastella tilan kaikkia kuvioita. Miten niistä jokainen kasvaa tarkasteluvuonna. Siitä saa vastauksen myös menetelmien kannatavuuseroihin.
Ei yksittäisen puun luston paksuus kerro vielä mitään.
Ja kuten olen ennenkin kirjoittanut, uudistumisen on onnistuttava. Jos sítä ei tee kunnolla, pitää lopettaa metsätalous.
Meillä on ollut metsiä, joissa vanhimpia n 90-100-vuotiaita havupuita on ollut n 200/ha. Suoraavaksi vanhempia 70-vuotiaita on ollut n 80/ha. Sitten on jossain harvemmassa paikassa ollut joulukuusen kokoisia kuusentaimia tai vähän isompia hieskoivuja. Minusta siinä ei pääse kunnon rytmiin. Tyhmiä puita meidän metsissä. Eivät ymmärrä kasvaa Perkon oppien mukaan.
Tuolla Perkon systeemillä pystyisimme 45 vuodessa pudottamaan kasvun puoleen ja nimenomaan jäisi puuttumaan tukkiosuus.
Meidän systeemissä viime vuonna tukin osuus männyistä ja kuusista oli 67 % vaikka harvennuksia tehtiin 2,5-kertainen määrä uudistushakkuisiin verrattuna. Tilanne paranee entisestään joka vuosi, kun maatiaissiemenestä syntyneitä puita korvataan jalostetuista siemenistä kasvatettavilla puilla.
Oikeastaan ainoa pulma on, että mihin niitä kantorahatuloja on viisainta sijoittaa.
Männyllä suositeltavampi lienee kahden harvennuksen taktiikka, jossa enskaan mennään tiheydellä noin 2000 ja molemmissa harvennuksissa otetaan noin 40 prosenttia runkoluvusta pois (2000 > 1200 > 720).
Tästä olen eri mieltä. Kerta viellä pois. Siis 350-400/ha on aika hyvä asento ainakin karummilla maila.
Männyn kasvu taantuu, jos se jää vähänkin varjoon. Puiden pitäisi olla mahdollisimman samanlaisia. Useammalla harvennuksella saadaan useampi harvenusreaktio ja aina valkattua taantuvat pois.
Alkukasvatuksen aloittaisin 1800, sitten 1100, sitten 650 ja lopuksi 400.
Tämä ei kelvannut Hesarille siihen Vuokon juttuun:
Nyt agendalla on hiilensidonta. Hiiltä pitäisikin saada pois ilmakehästä. Sehän on selvä. Minulle ei kuitenkaan ole selvinnyt, millainen lainsäädäntö määrää Suomessa, että metsänomistajan tehtävänä on poistaa ilmakehästä toisten sinne päästämä hiili. Kyllä mielestäni saastuttajan tehtävä on huolehtia, että saasteet poistetaan. Kerätään se piipun päästä vai metsitetäänkö autiomaita, se on saastuttajan vastuulla.
Täällä monet kirjoittajat ovat huolissaan siitä, että puuta päätyy vessapaperiksi. Joko he ovat siirtyneet käyttämään sormea pyyhkimiseen?
Kyllä metsänomistajan tehtävä on hyödyntää fotosynteesiä ja tuottaa raaka-ainetta moninaisiin hyödyllisiin tuotteisiin. Samalla saadaan talteen korkealaatuista energiaa ja korvataan fossiilisilla tuotettuja materiaaleja. Pidetään kirkkaana mielessä, ettei tämä yhteiskunta pyöri ilman metsäteollisuustuotteita. Ei sellaista ”vegaania” löydy, joka normaalielämässä pystyisi päiväävään olemaan ilman metsäteollisuustuotteita.
Pari sukupolvea oli tohtorit ja teollisuus- rosvot johtamassa kouluttaen tuhansien vahtijoilla pakottaen mo tekemään metsissä työtä säästämättä puhistusta.
Ei ainakaan meikäläistä ole enempää tohtorit ja teollisuus- rosvot tai heidän kätyrit pakottaneet mihinkään metsätyöhön. Raivaussahan kanssa pyöriminen meidän louhikoissa on kyllä ollut raakaa, mutta palkitsevaa työtä. Sitä voi aina katsella, kun hommaa ei enää pysty tekemään.
