Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Eli pääsemmekö tästä laskelmasta siihen, että metsätaloudessa olennaista ovat menot, ja että tasaikäisen metsätalouden ensimmäiset 15-20 vuotta ovat hyvin kalliita investointeja, joista iso osa jää tuottamattomiksi (esimerkiksi ne kuusentaimet, joista ei kasva tukkipuita koskaan)?
rTaas kerran. Hehtaarin aukon vieressä kasvaa 3 hehtaarilla pathaat puut verrattunam jatkuvaan, jossa ne on hakattu.. Parhaiden kasvu on ratkaisevaa. Ei heikompien.
Taas kerran. Arvometsän tuotto perustuu laskelmiin , ei luonnosta mitattuihin tuloksiin. Luonnosta mitattuja ovat mm Luken 4,5 m3/has/v jatkuvan kasvatuksen metsässä Lapinjärvellä ja meidän yhteismetsän 6,5 m3/v/ha Keski-Suomessa jaksollisen metsässä.
Tietysti huono taimettuminen selittää osan asiasta. Lisäksi se, että, jk:ssa kasvatetaan huonompia puita harvemmassa ja jk:n taimien hidas kasvu lopun. Luonnosta mitattavat faktat eivät muutu. Laskelmia voidaan laatia millaisia halutaan.
Timppa, kirjoitin, Suomen metsät 1850, googleen, sain näkyviin kartan 1850 luvulta. Siinä näkyy missä oli keskisuomen koskemattomat metsät.
Tiedän erään paikan mihin niitä metsiä päätyi. Nimittäin nykyään meikäläisen enännän omistamaan n 150-vuotiaaseen taloon.
N. 1850 Keski-Suomessa oli 3 vähäistä sahaa Päijänteen rannoilla, Vaajakoskessa, Rutalahdessa ja Muuramessa.
Varsinainen sahaboomi alkoi 1860-luvun loppupuolella, kun Britannia oli poistanut sahatavaran tuontitullit ja tehokkaat höyrysahat tulleet markkinoille. Silloin alkoi Kymijoen suuhun perustetuihin lukuisiin sahoihin uida Keski-Suomen viimeiset hakkaamattomat metsät. Norjalaiset toivat rahaa ja tietotaitoa. Hans Gutzeit perusti 1872 Norjan sahan, josta mutkien kautta periytyy Stora Enso, joka juuri juhli 150-vuotista historiaansa. Eräs Adolfsen perusti myös sahan. Hän on preidentti Ahtisaaren esi-isä.
Metsätaloutta painottavat näkyvät väittävän kovasti, että jaksollinen tuottaa enemmän rahaa. Ainakin vähän enemmän, joskus enemmän enemmän. Ainakin tällä palstalla keskusteluun näyttää osallistuvan myös niitä, joille prosenttikäsite on vieras. Se syö vähän todistelun uskottavuutta
Kyllä minulle ensisijainen tavoite on, että metsät kasvavat hyvin jab josn mahdollista vielä paremmin ja sopeutuvat parhaiten tulevaisuudenm haasteisiin. Jaksolista parempaa systeemiä en tiedä. Sinänsä miellyttävää, että se tuottaa parhaan taloudellisen tuloksenkin.
Suomenkin metsät ovat toimineet ihan hyvänä hiilinieluna viimeiset 50 vuotta. Niihin varastoitunut hiilen määrä on kasvanut 60 prosenttia eli 1,5 miljardista kuutiometristä 2,5:een. Ei ole mitään syytä, etteikö sama tilanne voisi jatkua vielä eteenkin päin.
Totta on, että metsämme ovat keränneet hiiltä sen 50 vuotta. Miksi ne ovat keränneet johtuu taas siitä, että metsiä oli hakattu aiemmin yli kasvun. Kuppi oli siis tyhjä ja sitä on täytetty. Jos hakkuut lopetettaisiin, niin sitten joskus satojen vuosien kuluttua se kuppi olisi taas täysi.
Me toimimme toisin. Kasvatamme metsiämme tehokkaamin kuin tapahtuisi, jos metsät jäisivät luonnontilaan. Tästä kasvusta osa päätyy pysyviin varastoihin ja osalla korvataan fossiilisia tai niihin perustuvia tuotteita tai ne palaavat kiertoon lyhytaikaisen käytön jälkeen.
Nuo miljoonien vuosien ikäiset sademetsät eivät enää sido hiiltä. Kierrättävät vain vettä ja hiilidioksidia. Tuottavat aerosoleja, jotka lisäävät sadantaa.
Kulmalan toive on fantasiaa. Enempää luonnontilaiset sademetsät kuin boreaaliset havumetsät eivät voi sitoa nykyistä enempää hiiltä. Ne ovat tasapainotilassa ellei sitten esimerkiksi ilmastonmuutos horjuta tätä. Havumetsät esimerkiksi silloin, jos ilmasto muuttuu niin, että esim koko Lappi alkaa kasvaa.
Ainoa mahdollisuus on lisätä hiilensidontaa on metsittää puuttomia alueita. Talousmetsien funktio on ennen kaikkea tuottaa fossiilisia tuotteita korvaavia ateriasaleja ja energiaa, ettei tilanne pahenisin ennestään. Mutta paheneehan se. Saksan touhu yhtenä esimerkkinä.
Täälläpäin aukko hakattiin valtion mailla 2000 luvulle asti käytännössä aina satoja vuosia vanhaan metsään. Isoja sydänmaa-alueita oli hyvin pitkään kokonaan hakkaamatta.
Keski-Suomen korkeudella vanhat metsät oli hakattu jo 1800-luvulla. Voinut joku tosi vaikeasti hakattava paikka jäädä.
Talousajattelun erä perusperuste on se, että vain niillä toimenpiteillä on merkityystä,, jotka vaikuttavat tulevaisutteen. Kaikki raha, mikä on kassasta pois on mennyttä ja oleellista on vain tulevaisutteen vaikuttavat päätökset. Siksi ero on sillä millaisia vaihtoehtoja tyypillä on. Metsänomistajalla on kaksi. Siis se miten hakataan ja hoidetaan. Voi tietenkin myydäkin sen aukon, jos sattuu jonkun hoopon ostajan löytämään. Se, että jättää aukon hoitamatta ei ole vaihtoehto. On lainvastaista ja kannattamatonta.
Ostajalla on kaksi vaihtoehtoa . Ostaa vai ei. Tuntematon tulevaisuus näyttää miten käy. Joskus hyvin, joskus ei.
En ole mielestäni muuttanut mitään ajattelussani. Aina olen kirjoittanut, että on eri asia päättää omistamansa tilan metsien käsittelystä kuin uuden tilan ostamisesta.
Sitten vähän filosofinen kysymys oikeasta harvennusajankohdasta. Aikanaan kävelin eään ammittilaisen kanssa joka vuosi ”arpomassa” mikä olisi oikea hetki tehdä ensiharvennus. Usein kävi niin, että todettiin, ettei ole vielä ajankohtainen. Seuraava vuonna todettiin, että olisikin pitänyt harventaa.
Jos tekee liian varhain, niin häviää vähän ensiharvennuspuuta, mutta jos liian myöhään, niin sitten kärsii puun koko loppuiän kasvu. Olen sitten päätynyt, että mieluummin aikaisin kuin myöhään. Noissa Keski-Suomen kohteissakin saattoi olla samaa ajatustapaa. Olisi kiintoisaa tietää tarkemmin millaista metsä oli ollut ennen harvennusta ja mitä sen sen jälkeen.
