Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Taas kerran. Kivihiilikaudella josku j´kauan, kauan sitten ei kasvanut puuvartisia kasveja ei ollut lahottajasieniä.
Kasvoi jättiläiskortteita, jättiläissaniaisia ym. Kun ksasvi kuoli se hajonnut vaan päätyi maan sisään ja näin syntyivät valtavat kivihiiliesiintymät. Näin poistettiin hiiltä ilmakehästä.
Sitten joku käänsi maapallon ekosysteemin uuteen ”moodiin”. Tulivat puut ja niiden menestymiselle välttämättömät lahottasienet. Syntyi lähes suljettu kierto, jossa lahottajasienet hajottavat kuolleen puuaineksen taivaalle hiilidioksidiksi ja vedeksi, jotka puut taas keräävät auringona avulla ensin sokeriksi, jota prosessoivat eri tarpeisiinsa. Tällaisen kierron seurauksena maaperän hiilivarasto säilyy lähes muuttumattomana.
On muuten hieno ja tehokas ”tehdas” tuo metsä.
Näin kirjoitin viimeiseen Heli Saavalaisen juttuun Hesariin:
Siis hakkuita vähemmän. Näin ymmärrän Helin esittävän.
Kun katselen meidän Yhteismetsän metsiä, niin mietin vaan miten niitä olisi viisainta käsitellä, jotta ne kasvavat entistä paremmin. Tämä lienee useimpien metsänomistajien tavoite. Siis mietin miten ja milloin pitää harventaa, jotta harventajalle kertyisi hakattavaa ja toisaalta puusto ei karsiintuisi liikaa, jottei se menettäisi hyvää kasvukykyään koko loppuelämänsä ajalksi. Aikaikkuna, jolloin harvennus on edullisinta tehdä, on vain muutamia vuosia. Ei tähän vaikuta mitkään valtakunnalliset hakkuutavoitteet.
Sama juttu uudistushakkuilla. Ikäätyneen metsän kasvu taantuu ja sitä uhkaavat monet tuhot ja sairaudet. Pitäisikö minun ”hautoa” tuollaista metsää kunnes se tuhoutuu. Järkevää on hakata se ja uudistaa tehokkaasti, jolloin uusi metsä tulevana kasvuaikanaan tulee kasvamaan keskimäärin paremmin kuin hakattu metsä.
Näyttää, että monet uskovat, että metsä on ikäänkuin ”makkara”, josta voisi mielensä mukaan leikata haluamiaan siivuja. Metsä ei ole tätä vaan koostuu lukuisista eri kehitysvaiheissa olevista metsälöistä, joiden hakkuilla on oma aikataulunsa ja tyylinsä. Metsänomistajia on satoja tuhansia ja heilläkin omat käsityksensä asiasta. Suomalaista metsää ei pysty saamaan mihinkään hakkuusuunite-muottiin.
”Monimuotoisuus” on nyt agendalla. Sehän on suomalaisessa metsässä järjestyksessä. Aukkoihin perustuva hakkuutyyli tuottaa hyvin monenlaista metsää. Metsälaki ja sertifikaatit sitten lisäävät sitä monimuotoisuutta. Luonto tuottaa jatkuvasti lahopuuta ja uusi sertifikaatti todella paljon lisää.
Monimuotoisuutta heikentää vain rakentaminen, joka muuttaa metsän vaikka rata-alueeksi tai tuulivoimapuistoksi valtavine linja-alueineen. Toivoisi HS:n alkavan tutkia tätä puolta. Metsät tarvitsevat vain hakkuita.
Yleensä avohakkuuta tehdään kasvunsa päättäviin metsiin. Nyt kun rajoituksia ei enää ole, avohakkuuut ovat yleistyneet parhaan kasvun ja tuoton metsiin
Valtio ja rahastot tuota harjoittavat. Kuinkahan paljon yksityiset? Nythän on ollut niin, että odottelu on ollut aika edullista. Hyvän kuusileimikon keskihinta latvusmassoineen on noussut 32 % vuodesta 2016 vuoteen 2022 Yhteismetsän kaupoissa.
Yhteismetsän tyyli on ollut kasvattaa metsiä mahdollisimman pitkään. Lopussa arvokasvu on hyvä ja uudistuskulut jakaantuvat suuremmalle puumäärälle jolloin niiden merkitys on hyvin pieni.
Tietysti jollakin on rahantarvetta ja silloin ajattelutapa on toinen.
Tuollaisessa metsässä, jossa on n 20 cm kuusia n 800/ha meillä ei kasva yhtään kuusentainta. Olet Perko laskenut runkoluvun väärin.
Tässä metsäsuunnitelman tietoja ennen harvennuksia. Iät n 45 vuotta.
Kuvio 1: Runkoja 947/ha d 21, 254 m3/ha, kasvu 15 m3/ha/v lehtomainen
Kuvio 2: Runkoja 769/ha, d 22, 221 m3, kasvu 13 m3/ha/v lehtomainen
Kuvio 3: Runkoja 792/ha,d22, 202 m3/ha kasvu 19 m3/ha/v tuore
