Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ei meillä enää olekaan, mutta on ollut aivan riittävästi, jotta pystyy arvioimaan. Entäs ne Luken tutkimukset Sulonen parhaiden asiantuntijoiden toimesta. Entä kaikki muut tutkimukset 1930-luvultan lähtien. Pelkkää huuhaata mielestäsi Jovasin.
Saatko jk-metsien kuusikoista n 70 euroa/m3 kokorunkohintoja. Jos saat, niin hyvin olet kaupoissa onnistunut.
Olen lähettänyt muutaman kuvan, jotka kertovat, että ainakin meidän metsissä jk onnistuu todella surkeasti.
Odotellaan, jos joku tekisi, ei ole vielä oikein montaa hyvää näkynyt
Olen lukuisia kertoja kirjoittanut. Meillä systeemi pyöri tasaista tahtia. Joka vuosi hakataan. Harvennuksia teemme tuplahehtaarimäärän uudistushakkuisiin verrattuna ja kaikki uudistusalat istutetaan, kylvetään tai sekä kylvetään että istutetaan. Taimikot perataan, kun on tarpeen.
Jaksollisessa saamme niin paljon paremman hinnan puistamme, että erotuksella katamme kaikki taimikon perustamis- ja hoitokulut. Olivat 5 viime vuoden aikana keskimäärin 6.8 % puunmyyntituloistamme. Tuotoksi jatkuvaan verrattuna jää parhaassa tapauksessa 50 %:n kasvun lisäys. Siis sen verran jaksollisen metsät kasvaisivat paremmin. Ero voi olla vaikka 100 %. Siis jaksollisen metsät kasvaisivat kaksinkertaisesti sen mitä jatkuvan. Tämä taas johtuu siitä, että jatkuva taimettuu usein tosi kurjasti.
Anneli eikö tässä ole otettu huomioon kaikki tekijät. Laskentakorkoa ei tarvita. Hyvällä myyntihinnalla katetaan uudistuskulut. Joskus jää voittoakin. Tämä laskentatapa antaa täysin varmasti oikean vastauksen, Ei tarvitse laskea mitään NNA:ta tai epämääräisiä olettamuksia. Tulot ja menot näkyvät kirjanpidossa. Kasvueroa menetelmien välillä on tutkittu jo 1930-luvulta.
Ongelma on, että tämä laskutapa on liian yksinkertainen. Monimutkaisia laskelmia tekevät eivät tätä tajua.
Meidän syöksyvirtaus oli jännä. Päijänteeltä tuli 10.07.2006 reilun kilometrien välein 4 virtauksen rintama n klo 16. Tuulta kesti pari minuuttia.
Nämä virtaukset eivät kaataneet puita jatkuvasti vaan tekivät hyppyjä n puolen kilometrin välein. Totaalituhon alue vaihteli 0,3-1,5 ha. Kun isku osui taimikon reunaan, niin aukko laajeni puolikuun muotoisella myrskytuhoalueella. Ennen tottalituhoaluetta alkoi umpimetsässäkin olla siellä täällä kaatuneita puita, joiden määrä lisääntyi aukkoa kohti. Sama juttu totaalituhoalueen jälkeen. Kaatuneiden puiden määrä väheni. Ikäänkuin jättiläinen olisi juossut lumihangessa.
Aika paljon saatiin kerättyä tukkeinakin, koska muualla ei ollut tuhoja. Osa jäi metsään ja niitä sitten kävin saksimitan kanssa lukemasa. Saatiin vakuutusyhtiöltä korvaus tuhosta tietysti omavastuulla vähennettynä.
Manta-myrsky oli 1980-luvulla lokakuussa ja täysin erilainen. Olin hirvimetsällä. Muutama tunti oli tuullut navakasti ja sitten alkoi kuusia kaatua. Heiluminen oli juoksettanut juurien ympärillä olevaa maata ja pito heikentynyt. Kuului joku rysähdys ja puu kaatui ja taas. Tyypillisimmät kaatuneet kuuset olivat notkojen suurimmat puut. Myrsky siirsi jonkun aukon reunaa naapurin puolella n 50 m. Meiltä katkoi ison aukon siemenpuut. Piti temppuilla, että siihenkin saatiin kunnon metsä.
Oli ammuttu hirvi ja piti väistellä kaatuvian puita. Savossa oli eräs herraporukka hirvimetsällä. Eläkkeellä oleva pankinjohtaja oli ampunut hirven, saanut sydärin ja kuollut saaliinsa viereen. Mahtava lähtö metsästäjälle. Porukalle ei niin helppo tapaus. Tiet olivat poikki kaatuneiden puiden vuoksi. Kännyköitä ei silloin ollut.
Kolmas yritys:
Koko hiilinielukeskustelussa unohtuu koko ajan oleellinen. Siis se, että metsä on ihmeellinen tuotantolaitos, joka auringon ilmaisenergialla tekee ilmaisista sadevedestä ja ilman hiilidioksidista arvokasta raaka-ainetta, jolla voidaan korvata myös sekä fossiilisista materiaaleista valmistettavia tuotteita että varastoida energiaa käytettäväksi silloin kun sitä tarvitaan. Myös se millaisia kytkentöjä metsätaloudella on esimerkiksi syrjäseutujen asumismahdollisuuksiin.
Huomio pitäisi kiinnittää metsän kasvatukseen. Ei kasvun taannuttamiseen. Jatkuvan kasvatuksen kehuminen ja avohakkuiden syyllistäminen on eräs hyvin näkyvä ja luultavasti vaikuttava tapa taannuttaa Suomen metsien kasvua. Aina jaksetaan kaivaa esiin kuva jostain juuri tehdystä hakkuuaukosta. Ei koskaan taimikosta. Entisessä aukossa kasvavasta kunnon metsästä puhumattakaan. Ymmärtämättömät metsänomistajat luulevat tekevänsä jonkun ympäristöteon, kun jättävät metsänsä hakkaamatta, mikä johtaa todellisuudessa hiilinielujen pienenemiseen metsän kasvun taantuessa. Samalla menetetään tärkeitä metsätalouden työpaikkoja, joita ei pystytä millään korvaamaan.
Nykyinen suomalainen metsäkeskustelu on jo johtanut erittäin huolestuttaviin näkymiin tulevaisuuden metsänkasvusta ja siinä sivussa hiilinieluista. Taimikoiden istuttaminen ja perkaukset ovat huolestuttavasti vähentyneet. Ruotsissa on toisin. Siellä huolehditaan uuden metsän synnystä todella paljon paremmin, vaikkei Valtio tuo siellä tätä toisin kuin Suomessa. Kuvaavaa Suomen metsäkeskustelulle on erään taimitarhan johtajan huokaus, että kehtaako enää mainostaakaan, että heidän taimet kasvavat hyvin. Ja niin ne todella tekevät.
Mitä siis ennen kaikkea toivon on, että myös näitä hiilinielu- ja metsäasioita käsiteltäisiin tosiasioihin perustuen ja syvällisesti kaikki vaikutukset esille tuoden. Nimittäin myös sosiaaliset ja taloudelliset seikat.
Ainakin minulle tuottaa erittäin suurta mielihyvää tavata metsäalan ammattilaisia työssään. Heidät ja heidän kotinsa unohdetaan koko ajan. Eipä meidän metsillä olisi paljon arvoa ilman heitä. Kaikki suojelu vie työpaikkoja ja kyliä autioituu.
Tämä metsäkeskustelu on liin metsänomistaja ja-yhtiökeskeistä.
On se Hesari niuho. Tämäkään ei kelvannut:
Koko hiilinielukeskustelussa unohtuu koko ajan oleellinen. Siis se, että metsä on ihmeellinen tuotantolaitos, joka auringon ilmaisenergialla tekee ilmaisista sadevedestä ja ilman hiilidioksidista arvokasta raaka-ainetta, jolla voidaan korvata myös sekä fossiilisista materiaaleista valmistettavia tuotteita että varastoida energiaa käytettäväksi silloin kun sitä tarvitaan. Myös se millaisia kytkentöjä metsätaloudella on esimerkiksi syrjäseutujen asumismahdollisuuksiin.
Huomio pitäisi kiinnittää metsän kasvatukseen. Ei kasvun taannuttamiseen. Jatkuvan kasvatuksen piilomainonta ja avohakkuiden syyllistäminen on eräs hyvin näkyvä ja luultavasti vaikuttava tapa taannuttaa Suomen metsien kasvua. Myös lehdistö osallistuu näihin ”talkoisiin” melkoisella ahkeruudella. Aina jaksetaan kaivaa esiin kuva jostain juuri tehdystä hakkuuaukosta. Ei koskaan taimikosta. Entisessä aukossa kasvavasta kunnon metsästä puhumattakaan. Ymmärtämättömät metsänomistajat luulevat tekevänsä jonkun ympäristöteon, kun jättävät metsänsä hakkaamatta, mikä johtaa todellisuudessa hiilinielujen pienenemiseen metsän kasvun taantuessa. Samalla menetetään tärkeitä metsätalouden työpaikkoja, joita ei pystytä millään korvaamaan.
Nykyinen suomalainen metsäkeskustelu on jo johtanut erittäin huolestuttaviin näkymiin tulevaisuuden metsänkasvusta ja siinä sivussa hiilinieluista. Taimikoiden istuttaminen ja perkaukset ovat huolestuttavasti vähentyneet. Ruotsissa on toisin. Siellä huolehditaan uuden metsän synnystä todella paljon paremmin, vaikkei Valtio tuo siellä tätä toisin kuin Suomessa. Kuvaavaa Suomen metsäkeskustelulle on erään taimitarhan johtajan huokaus, että kehtaako enää mainostaakaan, että heidän taimet kasvavat hyvin. Ja niin ne todella tekevät.
Mitä siis ennen kaikkea toivon on, että myös näitä hiilinielu- ja metsäasioita käsiteltäisiin tosiasioihin perustuen ja syvällisesti kaikki vaikutukset esille tuoden. Nimittäin myös sosiaaliset ja taloudelliset seikat huomioon ottaen.
Joskus samankaltaisia huomioita kuulee esimerkiksi siitä, että homoseksuaalisuutta mainostetaan ”joka paikassa”.
Tiedä, että onko mainos, mutta joka sarjassa tai elokuvassa on homo-tai lesbopari tai molemmat. Tietysti kuvaa aikaa. Saattaisivat homot ja lesbot suuttua, jos heistä ei kerrottaisi.
Muiden puut yleensä kaatuu kyllä ennen kuin meidän Niin lujassa ne ovat kivien koloissa. Mutta kyllä tuollainen 12 tuumainen mäntykin katkeaa, kun myrky puhaltaa.
Ja olihan siinä Uuden Suomen kuvassa esimerkki, että syöksyvirtaus voi meidänkin metsään tehdä aukkoja, kun sille päälle sattuu, mutta välillä oli aina puoli kilometriä ehjää metsää. Se syöksyvirtaus kaatoi vain n 1500 m3. Paljonko mahtoi mennä Konnevedellä nurin.
