Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Odotan mielenkiinnolla vastaako Vaarala blogiini Uudessa Suomessa.
Eivät töyhtötiaiset olleet mitään vanhojen ja/tai hakkaamattomien metsien lajeja ainakaan Keski-Suomessa 1940- ja 50-luvuilla. Metsät olivat nuoria entisille kaskimaille syntyneitä ja moneen kertaan harsittuja. Lahokoivuja niissä olim kyllä paikoin runsaasti, mikä saattoi olla perua kaskikaudelta.
Kuten jo tuolla aiemmin kirjoitin, niin kääntömätästys on ylivoimainen, jos maat ovat niin vähäkivisiä, että onnistuu. Siinähän ”lätty” käännetään ylösalaisin samaan kuoppaan. Parin vuoden kuluttua ei huomaakaan, että kaivinkone on käynytkään. Taimet ovat hyvissä oloissa ei märissä, ei kuivissa.
Vetisillä mailla sitten naveromätästys, jossa mätäs muodostetaan sen naveron maa-aineksesta. Kivisillä mahdollisimman vähäistä raapimista.
Toivottavasti joskus tulee keinoäly motokuskin avuksi. Siihen saakka pitää näillä eväillä pärjätä.
Kyllä ne kuopat ovat aika turhia. Kääntömätästys kivettömillä antaa parhaan tuloksen. Riittävän kokoinen aluen paljasta taimen kannalta. Vesakon syntymisen kannalta otollisista paljasta maata on vähän. Perkaajalle ei jää kuoppia.
Kivisisillä mailla raavitaan kauhan sivupiikillä ja vältetään kivien kääntelyä.
Nämä ovat meikäläisen tavat maan käsittelyyn.
Ainakin meillä päin noita alikasvuskuusentaimia on vähän. Joskus saattaa jäädä pieniä aloja. Harvassa olevia taimia ei kannata kasvattaa. Niistä tulee vain susipuita, jotka vievät monen kunnon puun tilan.
Metsä on varsin hidasliikkeinen paatti, ettei ihmisen vaikutus näy merkittävästi muutamaan kymmeneen vuoteen ellei sitten laiteta kokanaan hanskoja naulaan. Kun katsoo Joensuun yliopiston vanhoja lustokalentereita, niin näkee hyvien ja huonojen jaksojen vaihtelua. Turhan hötkyillä. Ei mitään asialle voida.
Ja voi olla, että suunta muuttui jo tänä vuonna. Kukapa sitä tietää. Kasvut olivat ainakin hyvät.
Olen katsellut lustoja ja vaihtelua on aika lailla läheisissäkin puissa. Otanta täytyy olla suuri, jotta jotain likimainkaan varmaa saisi selville.
Lapin metsät onkin eri juttu.
Tehtiin hakkuu vuonna 2006. Olisi voitu hakata pienen umpilammen vierestä samalla pieni ohutturpeinen suo, jolla kasvoi muutama jo ikkääntynyt kunnon mänty. Ajattelin, että jätetään rauhaan. Tuli uusi rantaosayleiskaavaehdotus, jossa se minun suojelema suokuvio olikin noteerattu luontokohteeksi maininnalla vähäpuinen suo.
Olisi siinä kaavassa muutakin. Erään suon tienoot oli merkitty luonnonsuojelualueeksi. Ne oli kuitenkin lähes kaikki vuosien kuluessa hakattu aukoiksi. Ihmeellistä asiassa oli, ettei paikalla ollut mitään rantaa. Vain suota, josta puolet kuului Valtion Natura-alueeseen. Kai joskus oli jonain kesänä ollut jotain vettä, sillä kartassa oli sama sininen kuin Päijänteessä. Otin kuvia ja lähetin maininnalla, ettei tästä rantatontteja saisi myytyä. Edes saappaan terät eivät kastuneet. Poistivat mukisematta merkinnän. Sanoivat, ettei paikkaa ollut tutkittu. Luulen, että valehtelivat. Nimittäin olivat havainneet, että em lammessa, joka sijaitsee lähellä tuota suota asustaa harvinaisia korentoja. Mikseivät olleet käyneet sillä suollakin.
Isomman järven rannalla asustaa kaavaselostuksen mukaan viitasammakoita, jotka ovat kuulemma harvinaisia, mutta aika usein niitä löytyy juuri rakennuspaikoilta. Tänne ei ole tarkoitus rakentaa mitään, mutta, jos olisi niin saattaisi olla melkoista harmia.
Nykyään rantaosayleiskaavat kattavat kaikki pienet lätäkötkin, joten kannattaa tutkia heti luonnosvaiheessa tarkoin, ettei tule yllätyksiä.
Taimikko, jossa on hyvä hyönteisiä vilisevä pintakasvullisuus, tarjoaa ruokaa ja suojaa. Jos riista alkaisi majailla jossakin rajatussa tiheikössä, niin sinne alkaisi kerääntyä ulostetta ja silloin pedot löytäisivät hajun perusteella sieltä saalista.
Esimerkiksi vatukot ovat myös hyviä paikkoja riistalle. Suojaa ja ruokaa. Aiemmin, kun riistaa oli paremmin, niin jostain hakkuuaukon reunasta löysi.
Riistatiheikkö on nykyajan metsästäjien puuhastelua ja metsäalan viherpesua. Leikitään riistanhoitajaa toisten kustannuksella.
On meilläkin yksi entinen leppää kasvava niitty. Yritin aikoinaan saada siihen kuusia kasvamaan, ei onnistunut. Ei tästä kauheasti pisteitä kannata tavoitella.
Onko se ”luonnon” huomioon ottamista, kun halla vikuutti pienet kuusentaimet, mutta paikalle alkoi kasvaa hyvää rauduskoivua, joka päätettiin ensiksi kasvattaa. Eikä tästäkään pinnoja kannata anoa, mutta osoittaa, että luonto toimii omilla ehdoillaan. Niihin on paras sopeutua.
Soita on suojeltu ja eräs ojitettu jätetty kasvamaan umpeen omillaan, koska ei haluttu pilata viereistä lampea.
Rehevillä mailla kasvatetaan edelleen kuusta. Tietenkin koivua seassa ja mäntyjäkin, jos sattuvat kasvamaan ja säilymään. (asutuksen tuntumassa koivua) Tuoreille kankaille on jo yli 10 vuotta pyritty saamaan systemaattisesti mänty-kuusisekametsiä. Luonto on tuottanut niitä jo aiemmin isoon osaan aukoista. Esimerkkinä 2008 hakattu ja tänä syksynä perattu kuvio, jossa hehtaarilla keskimäärin 1044 kuusta pit 3,8 m ja 755 mäntyä pit 3,4 m.
Yksi ranta-alue on, johon istutettiin tervaleppää. Aika hyvin ovat kasvaneet. Pituus 8 m ja lpm 10 cm 12 vuotta istutuksesta. Eräässä notkelmassa tervaleppää kasvaa luonnostaan. On tarvinnut vain harventaa. Johonkin istutettiin lehtikuusta. Asutuksen tuntumassa meillä kasvaa reilu 10 ha puhtaita istutuskoivikoita.
Kaksi luonnonsuojelualuetta perustettu Metso-systeemillä. Yksi ilman korvausta. Liittyi Suomi 100 vuotta luontolahjakampanjaan.
Suurin haapaesiintymä on n 80 järeää runkoa. toinen ehkä 40. Siellä täällä ryhmiä.
Riistatiheikköihin en usko. Meillä tehdään jatkuvasti uusia taimikkoja. Ovat mielestäni parempia.
Aika monenlaista on, kun alkaa muistella.
Se nyt on ihan sama otetaanko se puu aukosta vai harentaen kummassakin tapauksessa kasvu laskee. n>iinhän tuo näkyy tekevän.
Etelä-Suomen kuusikoiden kasvu on lisääntynyt.
Aika paljon on emännällä yli 100 vuotta sitten kaadettua puuta. Iso asuinrakennus n 150 v, vilja-aitta, makuuaitta ja paja varmuudella. Valitettavasti 2006 paloi vanha riihi, jonka eräs hirsi oli hakattu talvella 1843-44.
Sisarella on meikäläisen synnyinkoti, jonka hirret ovat 1800-luvulla rakennetusta asuinrakennuksesta.
Ruotsissa tutkittiin ja todettiin, että maaperän päästöt ovat samat oli päällä metsä tai ei. Samalla todettiin että uutta hiiltä kerääntyi sitä enemmän mitä paremmin päällä oleva metsä kasvoi.
