Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Olen jättänyt kaksi kuusta jättöpuiksi. Toisessa oli pahka. Toisesta keskustelimme harjoittajatyttösen kanssa, kun nauhoimme aukkoa. Tyttö oli sitä mieltä, että noin suuri kuusi kannattaa jättää. En alkanut kinastella. Molemmat kuuset kuolivat parissa vuodessa. Samoin kävi naapurissa metsäyhtiön omistamalla tilalla. Olivat jättäneet 2 isoa kuusta kuin portiksi tien varteen. Isaskarin metsuri tunsi puiden käyttäytymisen ja teki oikean ratkaisun. Fiksu kaveri. Käypä kehumassa Isaskar. Eläviä kuusia ei kannata jättää jättöpuiksi.
Olen minä kyllä jättänyt lukuisan määrän suurempia ja pienempiä mäntyjä ja haapoja ja jonkun koivunkin. On joukossa joku metsälehmuskin.
Minulla on tyyli, että laajennan aukkoa n 3-5 vuoden välein, jos kyseessä on suurempi alue, jota ei kerralla uudisteta. Pisimmällään tämä kesti 25 vuotta. Sitten tuli suo vastaan. Jos aukkoja tekee sinne sun tänne, niin reunametsää tulee paljon, mistä tietysti kasvu kärsii. Minä arvelen, ettei meidän pienillä aukoilla ole merkitystä, koska suot ja järvet muodostavat paljon suurempia esteitä.
Taas kerran pitää muistaa, ettei ole sellaista metsien lopputilaa, johon voisi yrittää päästä vaikka kaikki ihmisten vaikutus metsissä oppuisi. Nyt ihmiset vaikuttavat joka tapauksessa ilmastoon, sääolot muuttuvat jatkuvasti, sadanta muuttuu. Typpeä sataa taivaalta, ilmassa on monia kemikaaleja.
Myrskyt kaatavat entistä enemmän puita. Sadannan vaihtelut vaikuttavat voimakkaasti taimettumiseen ja kasvuun. Kuitenkin tuijotetaan helposti mennesseen maailmaan.
Esimerkiksi luonnossa uusien puiden synty on luultavasti vaikeutunut. Typpilaskeuma rehevöitää pintakasvullisuutta, mikä estää puuntaimen syntyä koskemattomaan maahan. Tästähän meillä on lukuisia esimerkkejä. Hakkaamattomuus heikentää metsälajien menestymisen mahdollisuuksia pitkällä tähtäimellä. Vain vahvimmat yksilöt menestyvät.
Ehkä on puolueellista, mutta kyllä väitän, että parasta mitä metsien monimuotoisuudellen voimme tehdä, on harjoittaa nykyistä metsätaloutta, jossa on jo runsaasti suojelukohteita hajautettuna pitkin metsiä. Ei lähteä suojelemaan liikaa yksittäisiä kohteita, jotka pahimmillaan toimivat tuholaisten kasvatusalustana ja estävät metsien sopeutumisen tulevaan ilmastoon.
Siis vielä. Tässä pohdintaa. Miksi niitä vanhoja metsiä tarvitaan? Suomen metsät ovat selvinneet hyvin vaikka lähes kaikki Etelä-Suomen vanhat metsät oli hakattu. Ei ole sellaista tieteellistä näyttöä, että tarvitaan 3,13 tai 30 % vanhoja metsiä. Kyse on politiikasta ei tieteestä. Pyryn oppi-isät ovat saaneet hyvin läpi väitteensä, että vanhoja metsiä tarvitaan ylenpalttisesti vaikkeivat pysty millään kestävillä tieteellisillä argumenteilla perustelemaan tätä ismiään.
Nythän meidän vanhat metsät ovat lisääntyneet. ”Luontokato” pistetetään vanhojen metsien ja lahopuun vähenemisen syyksi vaikka molemmat ovat lisääntyneet takavuosista. Tämäkin osoittaa, että kyse on politiikasta, jossa valehtelemalla yritetään ajaa omaa agendaa. Siksi on hyvä tietää esittäjän tausta. Siis, jos Luke kirjoittaa jotain, niin tieto on varmasti oikeampaa kuin jonkin Luontojärjestön tai Jyväskylän yliopiston.
Sekään, että Ilkka Hanski tutki kaukaisella saarella täpläverkkoperhosia ei todista metsistä tai metsälajeista yhtään mitään.
Kaikki metsät tulevat vanhoiksi, jos niitä ei hakata. Siksi ihmettelen, että miksi niitä tarvitaan paljon. Taisi olla Seppo Vuokko, joka sanoi, että nuoria tarvitaan. Niissä on tulevaisuus.
Nuoret metsät kestävät paremmin muuttuvaa ilmastoa ja tuottavat sekä puuta että erilaisia aerosoleja enemmän. Hyvää metsänkasvua meidän tulee suojella.
Katselin Tapion taskukirjaa vuodenta 1994. Siinä on näitä taulukoita. Esimerkiksi rinnankorkeusläpimitalle 230 mm on tarjolla pituusvaihtoehdot 14 m:stä 24 m:iin. Siis ainakin silloin on tiedetty, että puun muoto vaihtelee.
Esimerkiksi Muuramen Rannankulässä, jossa kasvoi Suomen suurin kuusikin, puut ovat silmiinpistävän solakoita. Rinnemaaston puiden muoto on solakampi tasamaahan verrattuna ja tiheässä kasvaneiden harvassa kasvaneisiin verrattuna.
Esimerkki viime kesän harvennuksista. Kuusitukkirunkojen keskitilavuus olim 324 l ja tukki% 65. Mäntytukkirunkojen 354 l ja tukki% 68. Minusta aika hyviä.
Minun kokemus on, että merkittävin hintaan vaikuttava tekijä on leimikon koko. Jos on myydä esim yli 1000 m3:n harvennusleimikko, niin hintataso on hyvä. Sellaiseen leimikkoon mahtuu muuten useampi kuvio eikä kukaan ostaja ennatä taatusti käydä niitä läpi. Sellaisessa leimikossa menevät niin ensiharvennukset kuin suokuviot hyvään hintaan.
Taimikon hoidon tuki ei auta yhtään mitään. Kyse on asenteesta. Ruotsissa ei ole tukia, mutta taimikot hoidetaan paremmin,
Täällä on luontoa muutettu viimeisen 70 vuoden aikana enemmän kuin muualla.
Rankimmin muutettiin Suomen luontoa n 1750-1850. Syynä kaskeaminen, puun hiilto, kotitarvikekäyttö ja tervan poltto. Seuraava aalto alkoi 1860-luvulla, kun kaskeamiseen kelpaamattonat metsät alettiin hakata aukoiksi tai harveikoiksi. N 1950 alkoi soiden ojitukset, jotka muuttivat luontoa entisen kaltaiseksi tai toisen näköisiksi.
Suomen metsien tila alkoi kohentua tuolta 1950 lähtien. Harsintashakkuiden yksipuolistamat metsät alkoivat saada tyypillisiä maapohjasta lähteviä piirteitä.
