Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kuten olen jatkuvasti kirjoittanut, niin hiilensidontakorvaukset Suomessa eivät itse asiaan vaikuta mitään. Jos Suomessa ei hakata, niin jossain muualla sitten.
Vaikuttasiko päästöoikeusmaksut jotain on sitten eri asia. Siis tuo esimerkkini, että Espoon Serenan laskettelukeskus joutuisi ostamaan päästöoikeuksia, jotta saisi harjoittaa puuhaansa. Jos ne päästöoikeusmaksut ohjattaisiin sitten hiilenpoistoon metsittämällä maailmalla joutomaita, niin silloin systeemi toimisi oikealla tavalla. Serenan kustannukset nousisivat, mikä vähentäisi kävijöitä ja saastutusta ja lopuusaastuttaminen kompensoitaisiin tuolla hiilensidonnalla siellä, missä sitä ei muuten tapahtuisi.
Tässä kommentti sinne Hesarin keskusteluun. Ei ollut vielä julkaistu:
Kuuntelin äsken sitä, kuinka espoolainen hiihtokeskus on lumettanut rinteitä ja homma jatkuu. Kuten myös tietysti se, että siellä käy asiakkaita autoilla. Ihmettelen sitä, että metsäalanko pitäisi kaikki tuokin energian tuhlaus kattaa vähentämällä hakkuita.
Metsäalalle esitetty vaatimus, että kun törsätään energiaa jossain muualla, niin metsäpuolella on ”piikki auki” sen kattamiseen, on niin posketon, ettei sitä voi millään ymmärtää.
Metsäalan velvollisuus on tietysti pitää metsät kunnossa. Sehän on selvä ja niin Suomessa yleensä toimitaan. Metsälainsäädäntöä voisi kyllä kiristää, ettei joku rahanahneuksissaan syyllistyisi ylisuuriin hakkuisiin tai tuhoaisi metsiään jatkuvalla kasvatuksella. Nykyisestä metsälaistahan puuttuvat kaikki rajoitukset. Taitaa olla siksi, että luontoväki halusi jatkuvaa kasvatusta. Tähän eivät mitkään rajoitukset sovellu, koska systeemi ei toimi. Nythän ei voi syyllistyä lain rikkomukseen, vaikka metsät uudistu kunnolla, koska pienaukkoja ei tarvitse lain mukaan uudistaa. Kyllä 10 vuodessa joku risu sinne kasvaa.
Toinen metsäalan velvollisuus on tietysti tuottaa hyödyllisiä tuotteita kuluttajille ja yrityksille. Metsänomistajien ja teollisuudenko pitäisi anella lupia, että saisimme käyttää omaa omaisuuttamme siihen. Täytyy sanoa, että Ilmastopaneeli ja muut asiaan vaikuttavat ovat kääntäneet asian aivan päälaelleen.
Toivottavasti on metsäalan puolesta oikea kirjoittaja valikoitunut HS:n keskustelupalstalle. Ettei syntyisi sellaista vaikutelmaa, että kirjoitukset lähtee jostain 1970-luvun mtk:n piirijärjestöstä. Ja suhtautuminen sitten sen mukaista.
En ole ”piirijärjestöstä” vaan kaitsen appivanhempien perinnöstä muodostettua yhteismetsää Keski-Suomessa. Periaate, että kaikki hakkuut tehdään tavoitteena parempi metsänkasvu.
Kuokkienkin kanssa kävelin, kun lapsenlasten kanssa kylvettiin männynsiemen epäonnistuneen istutuksen jälkeen. Sitten myöhemmin nämä pojat pääsivät oikeisiin istutushommiinkin. Ovat nyt opettajia ja tietotyöläisiä. Sellaisiahan me suomalaiset ollaan. Harva elää metsästä vaikka koko Suomi näin tekeekin.
Kumma juttu, kun tämä meni läpi:
Kaksi uutista tämän päivän (20.12.2022) HS:sta.
Toinen oli Helsingin Myllypuron Matokallion metsään suunniteltu luisteluhalli, jossa hävitetään metsää. Tästähän kirjoitettiin jo aiemmin. Toinen Helsingin Suvilahteen suunniteltu jättiläisareena.Suomessa väki vähenee ja ikääntyy. Yksi kysymys on se, miksi tällaisessa tilanteessa moisia jättihankkeita tarvitaan. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin siitä, että tuollaiset ovat valtavia ilmastoa lämmittäviä systeemejä. Metsää häviää Myllypurossa. Rakentaminen tuottaa valtavat päästöt, puhumattakaan siitä, että noita laitoksia joudutaan ylläpitämään vuosikymmeniä. Entä sitten noihin pääsemiseksi tarvittava liikkuminen. Jatkuvasti valtavaa energian tuhlausta. En ymmärrä, että kukaan voi tuollaisia turhakkeita edistää.
Sitten toinen puoli, metsätalous ja metsäteollisuus, jotka leimataan syyllisiksi ilmasto-ongelmiin. Tuotamme fotosynteesin sadevedestä ja ilman hiilidioksidista tuottamasta puusta hyödyllisiä tuotteita kuluttajille todella energiatehokkaasti. Mekö olemme syylliset? Jos syyllisiä pitää hakea, niin niitä ovat kuluttajat, jotka käyttävät metsäteollisuustuotteita tai ne, jotka tuollaisia halleja rakentavat.
Toivoisi, että media alkaisi kiinnittää todellisiin ilmasto-ongelmien aiheuttajiin huomiota. Mahdotonta onnistua vähenevillä metsävaroilla, kun päästöjä toisaalla lisätään tolkuttomasti.
Uusi yritys Hesariin:
”Hakkuita on kiihdytetty ja sellutehtaisiin investoitu, kun sellulle on ollut maailmalla kysyntää. Se on tehty kestävän metsänhoidon kustannuksella.”
Sellutehtaat käyttävät pienikokoista harvennuspuuta, minkä hakkuu on välttämätöntä kunnon tukkipuun saamiseksi. Sitten sellutehtaat käyttävät sellaista oksaista tai mutkaista puuta, josta laatuvian vuoksi ei voi valmistaa sahatavaraa ja tukkipuiden pienikokoiset latvaosat. Merkittävä raaka-ainelähde selluteollisuudelle on lisäksi sahahake, siis saha hakettaa tukkipuusta sen osan, joka jää jätteeksi sahauksesta.
Ennen selluteollisuuden voimistumista kaikki sahaukseen kelpaamaton puutavara jäi metsiin lahoamaan ja sahausjäte poltettiin sahan pihalla ”rimahelveteissä”. Nyt sellu on arvokas välituote, josta voi jatkojalostaa esimerkiksi monia arvokkaita tuotteita.
Kun myyn kuitupuuta, niin en tee sitä todellakaan ”kestävän metsänhoidon kustannuksella” kuten lehti väittää vaan osana kestävän metsänhoidon kasvatusketjua, joka alkaa siemenestä tai taimesta ja päätyy siihen, kun ikääntynyt ja kasvussa hidastunut metsä kaadetaan.
Tietysti kannattaa muistaa selluteollisuuden rooli tasaisen uusiutuvan sähköenergian tuottajana. Ja suuri merkitys kansantaloudelle. Kyllä Suomi olisi tosi autio, jos meillä ei olisi mahdollisuuksia tarjota kestävässä metsätaloudessa työpaikkoja syrjäseutujen asukkaille.
Suomalainen maailman tehokkain selluteollisuus on siis avain kestävään metsätalouteen.
On se tämänpäiväinen Hesarin pääkirjoitus tosi tyhmä: Tässä kommenttini. Saa nähdä julkaisevatko.
”Hakkuita on kiihdytetty ja sellutehtaisiin investoitu, kun sellulle on ollut maailmalla kysyntää. Se on tehty kestävän metsänhoidon kustannuksella.”
Eikö HS:ssa tunneta edes metsänkasvatuksen ja metsäteollisuuden perusasioita? Sellutehtaat käyttävät pienikokoista harvennuspuuta, minkä hakkuu on välttämätöntä kunnon tukkipuun saamiseksi. Sitten sellutehtaat käyttävät sellaista oksaista tai mutkaista puuta, josta laatuvian vuoksi ei voi valmistaa sahatavaraa ja tukkipuiden pienikokoiset latvaosat. Merkittävä raaka-ainelähde selluteollisuudelle on lisäksi sahahake, siis saha hakettaa tukkipuusta sen osan, joka jää jätteksi sahauksesta.
Ennen sellueollisuuden voimistumista kaikki sahaukseen kelpaamaton puutavara jäi metsiin lahoamaan ja sahausjäte poltettiin sahan pihalla ”rimahelveteissä”. Nyt sellu on arvokas välituote, josta voi jatkojalostaa esimerkiksi sanomalehtiä. Ja myös monia arvakkaampia tuotteita.
Kun myyn kuitupuuta, niin en tee sitä todellakaan ”kestävän metsänhoidon kustannuksella” kuten lehti väittää vaan osana kestävän metsänhoidon kasvatusketjua, joka alkaa siemenestä tai taimesta ja päätyy siihen, kun ikääntynyt ja kasvussa hidastunut metsä kaadetaan.
Tietysti kanattaa muistaa sellutollisuuden rooli tasaisen uusiutuvan sähköenergian tuottajana. Ja suuri merkitys kansantaloudelle. Kyllä Suomi olisi tosi autio, jos meillä ei olisi mahdollisuuksia tarjota kestävässä metsätaloudessa työpaikkoja syrjäseutujen asukkaille. Näiden asema ei näemmä stadilaisia kiinnosta.
Kiinnostaisi tietää millä asintuntemuksella Suomen suurin päivälehti pääkirjoituksiaan kirjoittaa. Tämä on todellinen limbo. En usko, että yhtään huonompaa voisi enää kirjoittaa.
Tomperi. Moni asia yhdessä: hiilinielujen romahdus, monimuotoisuusstrategia, metsäkato, kestämätön hakkuiden taso… Ajattelin aiemmin että pohjoisessa olisi vielä tilaa yhdelle sellutehtaalle, mutta nyt sen rakentaminen ei enää näytä kovin todennäköiseltä.
Ollanpa sitä pessimistejä. Kuten siteerasin Annelin opinahjon Joensuun Yliopiston Dendrokronologian laitoksen käppyrää, niin pysyvää on vain metsänkasvun vaihtelu. Jos ilmasto lämpenee, niin todennäköisesti metsänkasvukin paranee. Niin tai näin, niin siellä pohjoisessa on yhden sellutehtaan monen vuoden puut valmiina kerättäväksi.
Miksi meidän pitäisi pakolla yrittää jotain monimuotoisuutta. Ei luontokaan niin toimi. Jossain kasvaa vain yhtä sorttia, toisessa paikassa useampaa. Riittää, kun toimii tuolla periaatteella. Näin metsämme kasvavat parhaiten.
Tässä hieman historiatietoa (kommenttini Hesarissa):
Kannattaa todeta, että metsien kasvu on vaihdellut aina. Tähän perustuu suomalaisista vedessä säilyneistä männyistä saadut ”lustokalenterit”. Etelä-Suomessa vuodesta 1013 ja Pohjois-Suomessa vuodesta 5589 e Kr, siis n 7600 vuotta.
Esimerkiksi Etelä-Suomen mäntyjen kasvuindeksi oli 1580-1600 n 60, 1605-1625 n 80, 1668-1680 n 50 jne. Suurin vuosi-indeksi oli n 90 ja pienin n 40 aikavälillä 1580-1720.
Kasvun vaihtelut eivät ole poikkeuksellisia. Poikkeuksellista olisi, jos niitä ei olisi.
Ripottelu ei riitä. Pitäisi tallata varovasti maan sisään.
Meillä on konekylvöstä, jossa kone sylkee siemeniä äestysvakoon, vaihtelevia tuloksia. Yleensä hyviä, mutta silloin tällöin on käynyt niin, että itäneet siemenet ovat kuivuneet ja kuolleet. Pahin oli vuosi 2019, jolloin henkiin jäi vain muutama taimi. Piti istuttaa uudet. Saa nähdä miten käy hirvien kanssa.
Nyt tehdään niin, että äes tai kivisessä maassa kauhan reunapiikki tekee vaon, johon metsuri kylvää siemenet, jotka painaa kevyesti maahan. Sanoi, että on tehnyt näin kymmeniä vuosia eikä koskaan epäonnistunut.
Kuokka ja käsikylvö on kyllä hyvä yhdistelmä kuten tuolla sivulla 1 kirjoitin. Riittää n 250 gr siementä/ha. Siemenhän maksaa n 1000 euroa/kg. Tuo kevyt polkeminen maahan tuo selvästi varmemman tuloksen.
