Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Siis juurisyy Pohjois-Suomen mäntyjen kasvun hiipumiseen on sellutehtaan puuttuminen.
Sellainen aine kuin palovilla on keksitty. Hyvä lääke hormien ympärille. Meillä on maalla n 15o-vuotias hieno hirsirakennus. Kerran joku sutari sanoi, että kannattaa tutkia piippujen juuret miten ne on tehty. Ostin muutaman paalin palovillaa, pölymaskeja ja muovilapion (ettei tulisi kipinöitä, kun osuu johonkin kiveen) ja aloin tutkia.
Muutamissa oli asiallinen hiekkalaatikko, jonka korvasin sillä palovillalla. Löytyi kuitenkin joku piippu, jossa ei ollut suojaa ja sammaleita suoraan piippua vastaan. Jos piippu olisi haljennut, niin siinä olisi talo palanut.
Oltiin kyllä aiemmin jo asennutettu haponkestävästä teräksestä sisäpiiput. Kaikki on tehty mitä voidaan.
Vähäiset kokemukset turvemaista kertovat, että joskus on ongelmia taimettumisessa. Joskus taas puiden pystyssä pysymisessä. Toimiva mesätalous edellyttää, taimia syntyy ja jätetyt puut pysyvät pystyssä. Jos kumpikin ehto ei täyty, niin järjestelmä ei toimi.
Veikkaus on, että valtaosalla turvemaista jatkuva kasvatus ei ole toimiva vaihtoehto.
Puupeltomiehet haluavat puhua vain ja ainoastaan hiilinielusta.
Tuo on minulle uutta. Kasvava puu on hyvä hiilinielu. Kun puu ikääntyy, niin se ei enää olekaan kunnon hiilinielu. Se kaadetaan ja muutetaan hiilivarastoksi, joka voi olla esim liimapuuta japanilaisessa maanjäristystä kestävässä talossa.
Puun tilalle kasvava uusi puu on sitten taas hiilinielu. Tätä kasvata ja hakkaa systeemiä käyttämällä voimme poistaa ilmakehästä hiiltä pysyvästi,
1850 oli Pohjois-Päijänteellä 3 sahaa: Vaajakoski, Rutajoki ja Muuramen koski.
Etelä-Suomessa puusta kiistelivät jo 1800-luvun ensipuoliskolla masuunit ja vesisahurit, jotka harjoittivat vientisahausta, jota kylläkin vielä silloin rasittivat kovat Britannian tuontitullit.
Vuonna 1851 säädettiin metsälaki, joka teki tukkien sahauksesta luvanvaraista. Sahoille määrättiin tukkikiintiöt. Jos ne ylitti, niin sakoitettaisiin. Kiintiöt olivat niin pieniä, että oli pakko ylittää niitä ja lahjoa tarkastavia virkamiehiä, mikä ei tietenkään sahureita ilahduttanut ja sahurit lobbasivat kiihkeästi saadakseen lain kumottua.
Tuohu oli juhlallistakin. Sahauksen alkamisesta ja loppumisesta kuulutettiin kirkossa ja sahauksen päätyttyä syksyllä saha sinetöitiin.
Systeemi kumottiin 1861 tsaarin asetuksella. Sahurit saivat kaverikseen silloisen johtavan valtiomiehen J.W. Snellmanin. Hän ei uskonut metsätalouteen. Hänen mielestään:
Siellä missä metsä vallitsee, vallitsee tietämättömyys, kurjuus ja raakuus.
Snellman ajatteli, että viljan viljelyssä on Suomen tulevaisuus. Metsälaista hän ajatteli, että maajussit hulluuksissaan hakkaavat metsänsä ja sitten ne on pakko raivata pelloiksi. Siksi hän kannatti lain kumoamista.
Katovuodet 1867-68 sitten osoittivat, ettei se viljan viljely ole Suomen juttu. Metsät sen sijaan ovat kuten tiedetään.
Timppa, se on jännä juttu että aina puhutaan että aikoinaan 1700 1800 luvulla mettät hakattiin olemattomiin esim keski ja itäsuomessa. Kumminkin kirkkoja rakennettiin esim petäjävedellä ja iitä ittään pin pilvin pimmein eikä puusta ollut puutetta.
Petäjäveden vanha kirkko rakennettiin 1763–65.
Metsien käyttö kaskeamiseen lisääntyi rajusti 1700-luvun jälkipuoliskolla. Aiemmin ei tiloja saanut jakaa, mutta 1747 lähtien tämä sallittiin. Esimerkiksi kotikylässäni Muuramessa tilojen lukumäärä lisääntyi 1800-mennessä 9:stä n 40:een, mikä merkiksi laajoja puuttomia kaskimaita.
Kaskeamiseen sopimattomien Keski.Suomen metsien vuoro alkoi 1860-luvulla, kun tehokkaat höyrysahat tulivat markkinoille ja Britannia poisti sahatavaran tuontitullit.
Etelä-Suomessa metsät oli hävitetty aiemmin kaskeamisen lisäksi paljolti poimintahakkuilla. Puuta kului mm masuunien tarvitseman hiilen hiiltämiseen ja tietysti myös polttopuuksi ym kotitarvekäyttöön.
Suurituloiset käyttävät sähköä yli viisinkertaisesti verratuuna pienituloisiin kertoo Vattin analyysi. (HS tänään 16.12.) Se on hirtehishumoristista että vihervasemmistohallitus tekee sähkötukipäätöksiä joista valuu eniten euroja suurituloisille, esimerkiksi alv-vähennys.
Maksaahan ne suurituloiset enemmän verojakin.
Se ALV.vähennys valuu myös niille, joilla on edelleen halpa määräaikainen sopimus.
Ongelma onkin, etteivät läheskään kaikki sähkölämmitteisessä omakotitalossa asuvat ole suurituloisia.
Katselin eilen Ylen keskustelua asiasta. Kyllä on Suomella tosi tunarit asioita hoitamassa. Antti Lindman ja demarit ”toivotaan, toivotaan-linjalla.
Tällaisiin tilanteisiin olisi pitänyt varautua jo aikoja sitten. Kyllä skenaarion olisi pitänyt olla sellainen, että mitä tapahtuu, jos Olkiluoto 3 ei käynnistykään, eikä tuulekaan. Nyt odotettiin vain kaiken tapahtuvan kuin Strömsöössä. Eivätkä ne poliitikot ymmärrä edes hävetä.
Insinööriä tuollainen meno hirvittää. Kun rakennetta mitoitetaan, niin se perustuu pahinpaan mahdolliseen kuormitusyhdistelmään. Näin olisi pitänyt tehdä. Systeemi valmiiksi ja, jos ei ongelmia ilmene, niin sitten ei oteta järeimpiä keinoja käyttöön.
Kai Mykkänen oli kyllä poikkeus. Hänellä oli terveitä ajatuksia.
Kyllä jo 1860-luvulla alkoivat todelliset hakkuut, joilla Keski-Suomen puut alkoivat uida Kymijoen suun sahoihin.
Meillä on älyttömän kiviset ja mäkiset metsät. Vuoteen 1933 mennessä liki koskemattomat metsät oli hakattu tasolle 50 m3/ha, joihin sisältyi 11,6 kpl yhden tukin (4,8 m) tukkipuita/ha.
Halkojakin hakkasivat. Vuosina 1916-21 yhteensä 50000 mottia Päijänteen rannoille vaikkei teitä ollut. Ajossa oli parhaimmillaan 100 hevosta vaikkei asutustakaan ollut lähjitienoilla kuin muutama torppa.
Meillä on ollut yli 100-vuotiaita tasaikäisiä männiköitä, joista kaikki eivät ole syntyneet metsäpaloalueille. Ehkä niitä, on käsitelty Visan kuvaamalla tavalla.
Siellä Pohjois-Amerikassa metsät ovat usein suurten jokien ja soiden takana. Myös niiden käyttöön oton vaatima infra aiheuttaa tällöin suuria päästöjä kuten myös puun kuljetus tuotantolaitoksille.
Suomessa asutus, metsät ja tuotantolaitokset ovat sekoittuneet, mikä merkitsee erittäin pieniä käytön vaatimia energiakuluja. Ensiksi kannattaa hakata pienimpiä energiapanostuksia vaativat metsät. Sitten tietysti myös työllisyys. Jos metsurit ja metsäteollisuuspaikkakuntien porukka jäisi työttömiksi, niin millä heidät työllistettäisiin. Ei hyvästä raivaussahan käyttäjästä tule it-ammattilaista eikä ehken sairaanhoitakaan. Ja syrjäseutujen asukkaiden kodit muuttuisivat ongelmajätteiksi.
